Such a different world

Me ollaan nyt vietetty viikko Sunshine Coastilla australialaispariskunnan luona WorkAwayn kautta. WorkAway on vapaaehtoisohjelma, jonka avulla saa ilmaisen majoituksen ja ruoan vastineeksi muutamasta työtunnista päivässä. Myös Helpx ja WWOOF ovat todella suosittuja vapaaehtoisohjelmia täällä Australiassa. Vuosimaksu oli WorkAwayhin 29 dollaria, mutta se maksaa itsensä takaisin jo melkeinpä päivässä.

Jo kahdessa päivässä asuttuamme paikallisten luona opimme maasta enemmän, mitä yli viikon aikana Brisbanessa. Sama asia kielen kanssa. Vaikka kummatkin puhumme ihan hyvää englantia, niin viime aikoina olemme huomanneet olevamme todella väsyneitä, mikä johtuu varmasti siitä, että joutuu jatkuvasti kuuntelemaan keskittyneenä ja puhumaan vierasta kieltä. Aivot prosessoi tietoa taukoamatta. Meidän isäntäperhe on aivan ihana pariskunta, joka mielellään vie meitä mielenkiintoisiin vierailukohteisiin ja tutustuttaa meitä tähän yhteiskuntaan.

Jo ensimmäisenä iltana tajusimme, kuinka erilaisissa maailmoissa elämme. Erilaisuus elämäntavoissa johtuu lähinnä aivan erilaisesta ilmastosta. Täällä sen viimeistään ymmärtää, kuinka paljon aikaa viettää Suomessa sisätiloissa, netissä ja opiskellen. Täällä taas kaikki harrastukset ja tapahtumat tuntuvat tapahtuvan ulkona. Elämänasenne on rennompi. Tajuttiin myös Lauran kanssa miten epäkäytännöllisiä tyyppejä me ollaan. Eihän me oikein osata mitään, onko meistä mitään hyötyä kenellekään? Onneksi seuraavat päivät osoittivat pelkomme turhiksi. Meissä onkin enemmän osaamista, mitä tiesimme.

Australialainen luonto jaksaa edelleen yllättää. Ensimmäisenä iltana istuimme takapihalla balihutissa ja tutustuimme toisiimme. ”Kuuletteko nuo äänet? Ne ovat härkähaita, älkää menkö uimaan joelle.” Luin härkähaista juuri ennen tuloani. Härkähai on Australian hailajeista vaarallisin, sillä se ui matalissa vesissä. En silti oikein tajunnut, että hait uiskentelevat niin lähellä ihmisiä. Laura taas odottaa kamalasti näkevänsä lepakoita. ”Ai, niitähän on lennellyt koko sen ajan, kun olemme tässä jutelleet”. Eräänä päivänä isäntämme lähtivät käymään asioilla ja veivät meidät rannalle kauniille kävelypolulle. ”Pitäkää silmät avoinna, saatatte nähdä delfiinejä ja valaita”. Niitä emme kuitenkaan onnistuneet näkemään. Tosin kun kuvia myöhemmin katselin, niin näyttää ihan kuin takana vilahtaisi jonkun pyrstö. Minä tietenkin olin selin, ja Laura liian keskittynyt valokuvaamaan.

Onneksi näimme kuitenkin jokunen päivä sitten kenguruja, jotka heräilivät päiväuniltaan yliopiston kampuksella. Tiesittekö muuten, että kengurut ovat yöeläimiä?   

Ennen Australiaan lähtöä toivoin reissulta sitä, että voisin viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnossa ja ulkona tehden ja oppien pitkän akateemisen elämän jälkeen jotain ihan käytännöllisiä taitoja. Täällä Sunshine Coastilla arki onkin ollut aika paljon sitä, mitä olin toivonut. Ja se näkyy. Pari päivää sitten laskin, kuinka monta hyönteispuremaa minulla on iholla – 80. Nyt niitä varmasti jo yli sata. Ulkotöistä tulleiden naarmujen kera näytän rokosta kärsivältä tai Selviytyjät-ohjelman osallistujalta.

Viime viikolla töihimme kuului lähinnä meidän isännän tyttären 21-vuotissynttäreiden valmisteluja. Täällä 21-vuotissynttärit on todella iso juttu. Minusta tuntuu, että me käännettiin koko talo uuteen uskoon. Ruokaa ja juomia oli sen verran, että olisi voinut ruokkia koko armeijan. Tytär saapui valmiisiin bileisiin – jopa myöhemmin kuin jotkut vieraat. Ehkä noin 20-30 vierasta jäivät yöksi. Kaikille löytyi makuupussit, jotkut toivat omat retkikamat mukanaan. Oli niin huvittavaa nähdä aamulla krapulaiset juhlijat nukkumassa lattialla kuin jossain lastenleirillä. Koko viikon ihmeteltiin vain Lauran kanssa vanhempien omistautumista. Toisaalta meidän isännät olivat kerran valmistaneet 21-yllätyssynttärit jopa heidän WorkAway-tyypille, joka oli jämähtänyt heidän luoksensa vähän pidemmäksi aikaa.

Itse juhlissa, silloin kun ei tarjoiltu, vietettiin aikaa keittiössä meidän isäntien ja heidän ystäväpariskunnan kanssa katsellen vierestä nuorison menoa. Mietin, kuinka outoa olisi olla vanhempien järjestämissä bileissä vanhempien läsnäollessa. Me viihdyttiin hyvin ”vanhempien ihmisten” nurkassa kuunnellen ystäväpariskunnan kauniimman puoliskon valitusta vaihdevuosista ja kuumista aalloista. Huh, taas hyvä muistutus, kuinka vaikeaa on naisena oleminen. Tärkein naisen antama neuvo oli: ”Girls, have us much sex as you can before you have menopause!”

Rakastan matkustamista. Yllätyksiä, uusia paikkoja, tuoksuja ja makuja. Mutta rakastan arkea ehkäpä yhtä paljon. Haluan nähdä ja kokea erilaisia variaatioita arjesta. Ollaan oltu täällä vasta viikon, mutta minusta tuntuu, että olen asunut Australiassa jo ainakin puoli vuotta, ja meidän isäntäperheemme tuntuu ihan oikealta perheeltä. Meillä kävi todella hyvä tuuri. Tämä on ollut tähän asti aivan mahtava kokemus, ja arvostan mielettömästi mahdollisuutta nähdä, kuinka oikeat aussit elää; mistä he puhuvat ja mille nauravat. Tietenkin jokainen perhe on erilainen, ja ollaan nähty vain yksi tapa elää.

Isäntämme ajaa joka aamu ennen töihin lähtöä rantakadulle juomaan kahvia, mikä on oiva tilaisuus saada kyyti ja lähteä rannalle aamukävelylle. (Kunhan onnistumme nousemaan sängystä.)

Tällä hetkellä meidän australialainen arki on sitä, että teemme aamulla ulkona muutaman tunnin ulkotöitä, juomme kahvit lempipaikassamme kalalammen luona, iltapäivälllä saatetaan käydä vierailemassa jossain vierailun arvoisessa paikassa ja illalla syömme yhdessä illallisen ja katsomme Australian Master Chefiä. Uskomatonta, kuinka nopeasti rutiinit syntyvät!