Takaisin Sydneyyn – vanha kaupunki, uusi alku
Jes, ihan tässä parin tunnin päästä lähdetään takaisin Sydneyyn. Olimme ehtineet viettää siellä noin nelisen päivää ennen tänne vuorille tuloa, ja nyt kolmen viikon jälkeen on aika palata takaisin. Tällä kertaa olen asiasta superinnoissani!
Viimeksi taisi pitkän Queenslandissa vietetyn ajan jälkeen iskeä pienoinen kulttuurishokki, mutta nyt lähden kaupunkiin aivan uudella asenteella. Tähän mennessä olemme kiertäneet maata lähinnä sään mukaan, olemme tehneet vapaaehtoistöitä ja eläneet kiertolaiselämää. Nämä ovat olleet melko hulluja kuukausia. Olemme tavanneet melkoisia persoonia, kuulleet uskomattomia tarinoita ja tutustuneet Australiaan paikallisten kautta. Hostelleissa asumisessa ei olisi ikinä saanut Australiasta samanlaista kuvaa, mitä meillä nyt on. Ehkäpä kuva olisi hieman vaaleanpunaisempi ja aurinkoisempi, mutta itse tykkään aitoudesta. Kuplassa eläminen on kivaa ja turvallista, mutta kokemuksesta ei saa niin paljon irti.
Ollaan kuitenkin mietitty, että ehkä myös vapaaehtoishommissa saa Australiasta liian yksipuolisen kuvan. Ollaan tavallaan aina samantapaisessa tilanteessa; meiltä odotetaan jotain palvelusta ja me saadaan siitä vastavuoroisesti jotain hyötyä takaisin. Me ei olla täysin työntekijöitä, muttei myöskään vieraita. Haluaisin tietää millaista kanssakäyminen aussien kanssa on, kun kyse on ihan vain puhtaasta kohtaamisesta, jossa kenelläkään ei ole toista kohtaan mitään odotuksia eikä vaatimuksia. Tavallaan Sydneyyn paluun myötä alkaa taas aivan uudenlainen matka.
Nyt siis täytyy toivoa, että kaupungista löytyy ihan oikeita, palkallisia töitä. Josta paikalliset olisivat myös valmiita maksamaan ihan oikeata palkkaa.
Erona edelliseen kertaan on myös se, että nyt lähdetään kylmästä lämpimään, eikä toisin päin. Näin sen kuuluisikin mennä. Jälleen kerran nämä kaksi Sinisten vuorten reissaajaa pakkaavat laukkunsa ja jatkaavat matkaa eteenpäin. Tuntuu, että tällä kertaa olen valmiimpi kohtaaman kaupunkielämän kuin viimeksi. Vaikka täytyy myöntää, että edelleenkin kaipailen troppiikkiin. Elämä viidakkonaisena oli niin ihanaa. Täällä vuorilla minulla on ollut ongelmia nukahtaa, ja välillä sängyssä maatessani ja unta odottaessani olen kuvittelut mielessäni sademetsän rauhoittavat äänet ja sammakoiden kurnutuksen. Sademetsässä ei koskaan ollut vaikeuksia nukahtaa.
