Uusi ruokarytmi ja hummusvinkki
Mmm, ruoka. Lempipuheenaiheeni! Se on ulkomailla asumisessa aina kielen lisäksi huomattavin muutos normaaliin elämään. Hostelleissa asuessamme ruokailutottumukset ei eroa kovin paljon yleisestä, mutta kun ollaan asuttu australialaisten luona, olen huomannut muutaman eron. Huomiot perustuvat kolmessa eri taloudessa asumisen kokemuksiin, joten ehkei näistä kovin suuria johtopäätöksiä kannata tehdä.
Ensinnäkin ruokarytmi. Minulla ei oikeastaan ole ollut mitään selkeää ruokarytmiä sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Syön silloin kun on nälkä. Hostelleissa asuessamme, jos emme ole syömässä, niin ainakin puhumme ja haaveilemme syömisestä tai suunnittelemme seuraavaa ateriaa. Toisin sanoen se on aina mielessä. Selkeä ruokarytmi on siis ollut ihan mukava uusi tapa. Täällä ruokarytmi on muistuttanut ehkä hieman Välimeren maiden tapaa. Suurin piirtein se on mennyt niin, että seitsemältä syödään aamiainen, yhdeltä lounas ja kuuden-seitsemän maissa illallinen. Lounaaksi syödään aina jotain kylmää, kevyttä ja nopeasti valmistuvaa. Aluksi tähän oli vaikea tottua, sillä itse olen tottunut syömään siihen aikaan juuri sen päivän isoimman aterian. Kuitenkin ilmaston huomioiden, tuntuu ihan loogiselta, ettei päivän kuumimpana aikana pahenneta olotilaa entisestään pyörimällä keittiössä ja syömällä lämmintä sapuskaa. Illallinen taas on ollut hetki, jolloin syödään paljon, istutaan yhdessä kauan pöydän ääressä ja jutellaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Tällä hetkellä me ollaan sen verran pohjoisessa, ettei täällä oikeastaan ole kylmä edes nyt talvella. Silti meillä on joka päivä siesta. Tämä alue kuuluu subtrooppiseen vyöhykkeeseen, joten vaikka nyt saamme viettää todella ihania, raikkaita ja aurinkoisia päiviä, niin voin kuvitella, kuinka hiostavaa kesällä on ja että siesta on ihan paikallaan. Lounaan jälkeen pidämme siis parin kolmen tunnin tauon ja neljältä jatketaan vielä vähän aikaa töitä. Tähänkin työjärjestelyyn on ollut helppo tottua ja siestan aikana saa yllättävän paljon muita asioita tehtyä. Tietenkin tämä toimii hyvin, koska tavallaan asutaan työpaikalla, eikä kulkemiseen kulu turhaa aikaa.
Toinen suuri yllätys on ollut se, miten hyviä ruokia ollaan saatu täällä syödä. Vaikka kaikki meidät hostit ovat olleet työssäkäyviä tai yrittäjiä, niin silti he laittavat joka päivä viiden tähden illallisia. Eikä suurinta kummastusta ole edes herättänyt hostien kokkaustaidot, vaan se, kuinka nopeasti ja vaivattomasti ruoat on saatu valmiiksi. Usein me ehditään käydä vain suihkussa, ja ruoka onkin jo pöydässä. Milloin ihmeessä se on ehditty valmistaa?
Meidän ekassa host-perheessä talon emäntä kertoi tekevänsä illaksi tofua. En edes tiennyt, että tofua voi tehdä itse niin vaan. Eikä kyllä voikaan. Ensiksi hän osti kuivattuja soijapapuja, teki niistä soijamaitoa, ja vasta maidosta tofua. Huh, enpä itse olisi jaksanut vaivautua. Näin vegaanina on ollut todella helpottavaa, ettei ruokavalioni ole tuottanut kenellekään minkäänlaisia ongelmia. Kaikilla on perheessä joku kasvissyöjä tai vegaani tai ovat sellaisia itsekin olleet jossain vaiheessa elämää. (Aika monille on lääkärikin ohjeistanut vähentämään lihan syöntiä, joten ovat olleet vain iloisia, että ehkä heidänkin ruokavalio muuttuu terveellisemmäksi.) Monet vapaaehtoistyöntekijät ovat hostien mukaan kasvissyöjiä, joten se on heille tuttua. Ja lisäksi he kaikki tuntuvat myös harrastavan joogaa. (Mä oon niin klisee).
Kaikki hostit ovat olleet todella kekseliäitä ja luovia kokkeja. Suunnitteluun ei hirveästi käytetä aikaa, vaan valmistetaan jotain siitä, mitä kaapista löytyy. Täällä bambutilallakin nykyinen hosti on ihan mestaritason kokki. Me kun mennään ihan rättiväsyneinä ennen lounasta ottamaan pikasuihkut, niin tämä loihtii sillä aikaa jonkun huippuaterian tai pyöräyttää pikaisesti itsetehdyn hummuksen. Maukkaanruoan salaisuus on kyllä täällä ollut hyvissä ja tuoreissa ruoka-aineissa. ”I don’t do cheap”, bambumies itse sanoo. Eilen syömämme hummus oli uuden kokeilun tulos, ja maistui mielettömän hyvälle. Tässäpä vinkki, miten saada vähän vaihtelua perinteiseen hummukseen: lisää basilikaa, limeä ja kumkvatteja. Kumkvatit muuten tuntuvat sopivan ruokaan kuin ruokaan. Mun uusi lemppari!
Mähän muuten RAKASTAN hummusta. Oon saattanut mainita tästä jo muutaman kerran. Mutta koskaan ei voi jättää kehumatta tätä maailman herkullisinta ja monipuolisinta ruokalajia, jos siihen on mahdollisuus. Aah, tuoretta leipää ja hummusta. Onko mitään parempaa?
