Viidakosta markkinoille

Kuukauden sademetsässä asumisen jälkeen paluu kaupunkiin oli aika jännä. Kun kävelin bussiasemalta laukkuineni rantabulevardia pitkin hostellille, minusta tuntui, että kaikki aistit olivat paljon terävämpiä kuin ennen. En enää hahmottanut kaupunkikuvaa kokonaisena, vaan jokainen aistikokemus tuntui kovana, terävänä ja voimakkaana. Hajut saivat pään kääntymään ja äänet kaipaamaan korvatulppia. Ihmismassasta eroittui ilmeitä, hymyjä, naurua, hermostuneisuutta. Kaikki jatkuvalla syötöllä ympäriltä tulevat aistihavainnot tuntuivat ylikuumentavan aivoni, ja ihmettelin, miten kaupungissa voi muka elää.

Onneksi ihmisillä on uskomaton sopeutumiskyky. Ja nyt seuraavana päivänä tuntuu jo ihan normaalilta, ettei ikkunan takaa kuulu sammakoiden kurnutusta vaan liikenteen ääniä.

Sekin epämiellytävä muutos on nyt palannut elämääni, että kaikesta täytyy taas maksaa. Mikään muu ei pilaa mielialaa niin hyvin, kuin kaupassa käynti Australiassa. Ylihintaisia raakoja hedelmiä ja vihanneksia hyllyt täynnä. Onneksi, sillä aikaa kun itse asustelin vielä viidakossa, Laura oli löytänyt täällä Cairnsissa Rustyn markkinat. Jotkut tuotteet ovat jopa puolet halvempia, eikä dollareita harmita käyttää kun saa vastineeksi ruokaa, jossa on oikeasti väriä ja makua. Ja toisin kuin Välimeren maissa (omien kokemuksieni mukaan), täällä torilla asiointi on todella nopeaa. Aasialaiset myyjät osaavat hyvin hommansa!

Monet kojut tarjoavat maistiaisia, joten käytettiin se hyväksi, ja naposteltiin avokadoa, melonia, omenia ja erilaisia sitrushedelmiä. Koska ruoka täällä on todella kallista, tulee aina hyvä mieli, kun saa jotain ilmaiseksi. Kerroin Lauralle ylpeänä, että söin ainakin dollarin edestä.

Kun tultiin takaisin hostellille, huomasin, että yhdessä pussissa oli reikä ja yksi avokado oli kadonnut matkalla. No niin, karman laki, ajattelin. Mutta sitten mietin, kuinka iloiseksi kadonnut avokado tekee jonkun toisen budjettimatkailijan. Onhan se melkein sen dollarin arvoinen. Tuli hyvä mieli.