You are what you do
Näin pitkäaikaisella reissulla rutiinien merkitys mielen ja hyvinvoinnin kannalta korostuu. Koska Working Holiday ei ole mikään tavallinen turistiloma, niin myös hostelleissa eletään usein hyvin arkista elämää.
Minulle toisten antama esimerkki on aina ollut paras innoittaja muutoksen tekemiseen omassa elämässäni. Varsinkin muiden kanssa eläminen on aina ollut hyvin avartava kokemus. Olen usein ihmetellyt itsekseni: ”Ai noinkin voi elää! Ja noinkin voi tehdä!”. Koska kaikkia hyviä elämäntapoja ei aina välttämättä saa omasta lapsuudenkodistaan tai ne unohtuvat jossain matkan varrella, niin toisten kanssa elämisen myötä olen kyseenalaistanut joitakin omia ajatusmalleja ja ottanut käyttöön muilta opittuja hyviä tapoja.
Itse olen ollut aikaisemmin mestari keksimään tekosyitä sille, miksen muka voisi tehdä asioita, joista tiedän hyötyväni, mutten vaan viitsi tehdä niitä. Joko on liian vähän aikaa, liian pimeää, liian kylmä, liian jotain. Täällä hostelleissa sen konkreettisesti näkee, kuinka helppoa esimerkiksi terveellinen elämä on myös reissun päällä ja jopa näin epäkäytännöllisissä olosuhteissa, jos ei vaan rupea keksimään tekosyitä. Ja tekosyiden keksiminenhän on maailman helpoin juttu.
Australian backpackers-hostellit eivät todellakaan ole aina niin hirveitä biletyspaikkoja, mitä usein ajatellaan. Ainakin jos osaa valita hostellin oikein. Me yleensä valitaan hostelli hinnan ja arvostelujen perusteella. Jos hostellia on haukuttu tylsäksi/kehuttu rauhalliseksi, niin se on meille hyvä merkki. Usein tällaisiin hostelleihin päätyy reissaajia, jotka etsivät pitkäaikaisempaa majoituspaikkaa. Backpackers-hostelleissa saatetaan viipyä viikkoja, kuukausia tai välillä asutaan jopa koko sen viisumin keston ajan. Hostelleissa majoittuminen on usein jopa halvempaa kuin kimppakämpässä asuminen. Etuna siinä on sekin, ettei tarvitse sitoutua mihinkään pitkiin vuokrasopimuksiin ja reissusuunnitelmia voi muuttaa vapaasti uusien kiinnostuskohteiden, työmahdollisuuksien tai vaikkapa sään mukaan.
Normaalia elämää helpottaa huomattavasti se, jos onnistuu nappaamaan itselleen alasängyn. Tässä hostellimaailmassa se on melkein kuin lottovoitto. Koska sänky toimii usein niin makuuhuoneena, olohuoneena, ruokasalina, vaatehuoneena kuin kuivaustelineenäkin, on hyvä, jossei sinne tarvitse kiivetä sata kertaa päivässä. Samalla myös lattiatila pääsee aivan erilaiseen hyötykäyttöön alasänkyläiselle kuin hänen huonotuuriselle yläkerran naapurilleen. Eräs poika Brisbanen hostellissa oli odottanut alasängylle pääsyä monta viikkoa, ja kun muutto vihdoin tapahtui, hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen.
Alasängyssä on myös se etu, että sinne voi rakentaa seinät. Vähän lisää yksityisyyttä pieneen valtakuntaan.
Yleensä Euroopassa lyhyemmillä matkoilla en välitä nukunko seka- vai naistendormissa. Täällä ollaan kuitenkin havaittu, että naisten dormeissa on yleisesti paljon siistimpää ja hiljaisempaa. Kerran Brisbanessa oltiin 8 hengen huoneessa kuuden miehen kanssa, ja melkein kaikki heistä kävivät raksalla töissä. Voitte vaan kuvitella, miten raikas haju huoneessa oli siinä kuumuudessa. Onneksi jotkut sentään hoksasivat jättää työkenkänsä huoneen ulkopuolelle.
Toinen tärkeä mahdollisimman normaalin arjen edellytys on tietenkin toimiva (ilmainen) WiFi. Ei varmaan tarvitse nykyaikana selittää miksi. Netissä nyt vaan on kaikki.
Välillä meno täällä on niin arkiselta, että tuntuu kuin saisi kurkistuksen toisten koteihin, rutiineihin ja elämään. Tämänhetkinen naapurini esimerkiksi tekee 12 tuntisia päiviä 6 kertaa viikossa, tulee ”kotiin” väsyneenä ja loppuillan katsoo sarjoja popcorneja syöden. Ja silti hän saa hädin tuskin laskunsa maksettua.
Jotkut tekee töitä koneella, toiset piirtää, toiset treenaa. Erityisesti juoksemista tuntuvat harrastavan melkein kaikki. Kun näkee omin silmin, kuinka muutkin ympärillä vetävät urheiluvaatteet päälle ja lähtevät ulos, niin se inspiroi. Jos muut pystyvät, minäkin pystyn.
Rauhoittaa, kun näkee, ettei muillekaan reissaaminen ole jatkuvaa suorittamista. (Itse asiassa suorittajat näyttävät kaikkein stressaantuneilta). Muutkin pitävät rauhallisia koti-iltoja ja -päiviä. Katsovat netflixiä, lukevat kirjaa, opiskelevat kieliä, etsivät töitä, pitävät blogia, pelaavat kännykkäpelejä – eli ihan mitä vaan. Erityisen iloinen olen siitä, että valot sammuvat viimeistään yhdeltätoista ja yleensä 8 maissa aamulla kaikki ovat jo hereillä, vaikkei olisikaan pakko mennä yhtään minnekään. Rakastan aamuja ja säännöllinen päivärytmi on minulle todella tärkeää. Myös lomalla tai reissatessa.
Ja kyllä näihin normipäiviin mahtuu myös hyvin paljon seikkailua ja ulkomailla asumiseen liittyviä erikoisia kokemuksia. Niitä vaan osaa arvostaa paljon enemmän, jos välillä saa elää omannäköistä, rauhallista arkea. Sitä paitsi seikkailusta tulee niin nopeasti arkea, ettei näitä kahta osaa enää edes erottaa toisistaan. Sademetsässä asuessani pelkästään ajatus siitä, että on olemassa muunlaisiakin elämäntapoja tuntui hyvin oudolta.
Kaikennäköisiä omaan kehittymiseen liittyviä projekteja on jatkuvasti käynnissä myös täällä reissatessa. Ne ovat sulautuneet jo niin hyvin osaksi päiväjärjestystä, ettei niitä osaa edes eritellä. Ilman rutiineja en varmasti kestäisikään tätä matkalaukkuelämää kuukautta kauemmin.
Eilen löysin Youtubesta ihanan kanavan Songaminute Man, jossa mies kuvaa Alzheimeria sairastavan isänsä laulamista. Videoita katsellessa tuli niin hyvä mieli, että on ne pakko jakaa (omat lempparini tässä ja tässä). Kanavan tiedoissa lukee, että isä oli nuoruudessaan laulaja, joka kiersi maata esiintyen eri klubeilla. Viime vuosina hänen muistinsa on heikentynyt, eikä hän aina välttämättä tunnista edes perheenjäseniään. Musiikin kautta isä saadaan takaisin – ainakin pieniksi hetkiksi. Ja niitä hetkiä arvostetaan.
Videot palauttivat mieleen oman edesmenneen isoisäni. Muistan, kuinka me äitini ja siskoni kanssa nousimme petroskoilaisen ränsistyneen kerrostalon neljänteen kerrokseen ja oltiin ihan hengästyneitä. Talossa ei ollut hissiä. Kahdeksankymppinen inkeriläinen isoisäni nousi ylös kaksi ostokassia käsissään ja heti asuntoon astuessaan alkoi laulamaan – neljällä eri kielellä.
Rutiinien voima. Sitä se on.