Zapiekanka – puolalaisen katuruoan klassikko
Kuten hyvin monet innovaatiot, myös maukkaimmat ruoat ovat usein syntyneet niukkuuden ja pakon tuloksena. Puolan vierailulla ei voi olla törmäämättä zapiekankaan. Sitä myydään melkein jokaisessa katuruokapaikassa, ja se onkin ehdottomasti suosituin katuruoka Puolassa. Zapiekanka muistuttaa hieman pizzaa, mutta on paljon yksinkertaisempi koostuen tavallisesti vain muutamasta perusraaka-aineesta; patongista, sienistä, juustosta ja ketsupista.
Zapiekanka syntyi 70-luvulla kommunismin aikaan, jolloin Puolassa oli puutetta rahasta ja ruoasta. Elintarvikkeet olivat säännösteltyjä, ja niitä sai ruokakupongeilla. Paremmat ajat ovat onneksi tulleet, mutta zapiekankan suosio ei ole hävinnyt. Päinvastoin siitä on viime aikoina tullut erittäin trendikäs katuruoka, jota saa eri täytteillä ja mausteilla. Suosittuna zapiekanka on pysynyt myös kotiruokana, johon turvaudutaan, kun on kiire tai muuten vaan tekee mieli jotain hyvää herkkua.
Maistoin oikeaa zapiekankaa jokunen vuosi sitten edellisellä Puolan reissullani, jolloin en vielä ollut vegaani. Zapiekanka oli mielestni ok, mutta ei mitään sen kummempaa. Toisen kerran söin zapiekankaa kuukausi sitten, kun tulin takaisin lomaltani Tel Avivista. Silloin sain aivan uunituoretta zapiekankaa, ja sitä on tehnyt mieli siitä asti.
Olin saapunut Varsovaan yöllä ja bussini kohti Gdanskia lähti vasta aamulla. Minulla oli paljon aikaa kulutettavana ja vaikka vietin suurimman osan ajastani lentokentällä, niin päätin kuitenkin lähteä ajoissa kohti Varsovan keskustaa. Jäädyin jo puolen tunnin keskustassa oleskelun aikana. Oli sunnuntai-aamu. Hieman levotonta ympärillä. Oli bilettäjiä palaamassa kotiin yön viimeisillä busseilla, oli energiaa täynnä olevia kaveruksia matkalla kohti jatkoja, ja oli päihtyneitä vastaantulijoita, joista ei ymmärtänyt, oliko biletys venähtänyt liian pitkäksi vai loppunut aivan liian pian. Koditon mies tuli juttelemaan. En ymmärtänyt. ”Money for lunch”. Olin vaikuttunut – Varsovassa osataan pyytää rahaa englanniksi. Ei turhaan ole pääkaupunki. Kaivoin miehelle taskusta bussilipusta jääneet vaihtorahat.
En tajua, miten kodittomat selviävät kylmässä. Itse olin lyhyen ajan jälkeen jo aivan jäässä, ja halusin äkkiä löytää jonkun paikan, joka olisi vielä auki. Ja onneksi löysinkin. Aivan keskustassa oli todella hämäränoloinen telttamainen paikka, juuri sellainen paikka, jonne en normaalitilanteessa ikinä menisi. Mutta onneksi menin. Sillä nähtävästi pakon tuoksena syntyvät, innovaatioiden ja hyvän ruoan lisäksi, myös hauskimmat kokemukset.
Astuin telttaan, ja sain heti paljon huomiota. Oli jotenkin sirkusmainen tunnelma. Ja tässä sirkuksessa tirehtöörinä toimi baarin takana oleva omistaja, joka veti koko show’ta. Baarinpitäjä olisi halunnut juoda kanssani vodkashotit, sillä olinhan Suomesta, vieressä olevat ranskalaiset miehet puhuivat minulle ranskaa, puolalainen känninen mies tuli iskemään, kirjoitti minulle runon. Telttaan astui kukkamyyjä. Baarinpitäjä osti minulle ruusun. Koko ajan tapahtui jotain. Tuntui kuin olisin astunut puolalaiseen versioon Los Serrano- tavernasta. Join teetä ja söin todella maukkaan zapiekankan ilman juustoa. Minulle taidettiin laittaa sieniä tuplasti normaalia enemmän. Lopuksi baarinpitäjä tilasi minulle taksin, koska kadulta taksin ottaminen voi kuulemma tulla kalliiksi. Koodini taksiin oli ”Finlandia”. Taksi toi minut perille pari minuuttia ennen lähtöä. Hyppäsin taksista ja juoksin täysiä ruusuineni bussiin. Oli hullunkurinen tunne, hetken mietin, tapahtuiko kaikki oikeasti vai olinko kuvitellut viimeisen tunnin, vähän niin kuin elokuvassa Midnight in Paris.
Mutta matkamuisteloista takaisin zapiekankaan. Halusin kokeilla tehdä vegaanisen version tästä puolalaisen katu- ja kotiruoan kestosuosikista. Suurimpana innoittajana olivat vihdoin viimein löytämäni ravintohiivahiutaleet, jotka ovat varmaan tärkein raaka-aine vegaanisessa juustossa. Olen jo kauan aikaa halunnut yrittää tehdä vegaanista juustoa, mutta vasta nyt löysin ravintohiivahiutaleita kaupasta. Laitoin yhteen zapiekankaan vegaanista parmesaania, ja toiseen levitettävämpää sekoitusta. Kosteampi versio toimi tässä ehdottomasti paremmin.
Minun zapiekankasta tuli todella hyvää, parempaa kuin oikea, MUTTA, se ei maistunut lainkaan alkuperäiseltä. Muutin sitä liikaa: leipäni oli liian terveellistä, ketsupin sijasta oli tomaattia, sienetkin olivat liian isokokoisia, ja juusto oli koostumukseltaan aivan vääränlaista zapiekankaan. Eli ainoa asia, minkä tein oikein oli se, että valmistin patongin uunissa. Toisaalta se onkin tärkein juttu, sillä zapiekankan nimi tulee sanasta zapiekac, eli paahtaa.
Eniveis, juustokokeilut jatkuvat.
