Eksän kanssa kaljalla

No Sex and the City

Hanna Elinan kirjoitus ystävyydestä entisen kumppanin kanssa osui hauskaan saumaan, sillä tapasin viikko sitten pitkästä aikaa eksäni viimeisestä pitkästä parisuhteestani. Kun erosimme lähes kahdeksan vuotta sitten, olin varma, että maailma loppuisi siihen. Olimme asuneet yhdessä jo pitkään, meillä oli yhteinen ystäväpiiri ja jopa yhteinen työpaikka. Kun eksä sitten vielä pian alkoi seurustella toisen ihmisen kanssa, ajattelin ettei siitä voi selvitä. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Aika todella parantaa haavat. Viikko sitten kävin eksän kanssa kaljalla ja ihastelin uusimpia kuvia tämän kauniista lapsesta. Sitten pohdiskelimme yhdessä elämää, vanhemmuutta, sitä miten asiat muuttuvat. Ja miten hyvin kaikki meillä on.

Kuten olen aiemminkin kertonut, olen väleissä kaikkien entisten kumppaneideni kanssa. Koska olemme hajaantuneet useisiin eri maihin, en välttämättä tapaa heitä kovin usein tai edes pidä heihin säännöllisesti yhteyttä. Mutta on kirjoittamaton sääntö, että jos vain osumme samaan kaupunkiin, koetamme järjestää aikaa käydä kaljalla edes kerran.

Tämän viimeisen eksäni kanssa tapasimme viimeksi suunnilleen vuosi sitten, mutta vain vähän oli siitä muuttunut. Tämän lapsi toki kasvaa, ja sainkin nyt nähdä valokuvia ensimmäisestä päiväkotipäivästä ja kuulla uutiset lapsen kielellisestä kehityksestä (kyseinen kolmevuotias puhuu neljää kieltä, mikä suunnilleen räjäyttää pääni. Voiko sen ikäiselle ihmiselle olla kateellinen?). Se oli ihanaa, sillä olen tavannut lasta usein – minusta on aivan hillitöntä nähdä pieni ihminen, joka niin monella tavalla muistuttaa tätä eksääni, minulle niin tärkeää ihmistä. Sehän on kuin pieni hän! Mutta eri tyyppi, ihan omanlaisensa! Aina lapsen nähdessäni tunnen suurta hellyyttä.

Kun valokuvat oli katsottu ja lapsen kuulumiset käyty läpi, puhuimme töistä, vanhoista ystävistä ja uusista elämänvaiheista. Siitä, mitä kaikkea on tapahtunut. Kahden kaljan jälkeen kävimme ulkona polttamassa ohikulkijalta pummitun tupakan, naureskelimme miten meistä kumpikaan ei oikeastaan enää polta, miten nuoria olimme silloin ja miten paljon vanhempia olemme nyt.

Kun pyöräilin baarista kotiin, mietin sitä miten syvältä eromme silloin vuosia sitten raastoi. Nykyään ajattelen eroa ja kaikkea siitä seurannutta vain ja ainoastaan positiivisen kautta – eksäni sai kaipaamansa perheen, enkä minä, nykyään vakaasti vapaaehtoisesti lapseton ihminen, joutunut miettimään pakottaako itseni siihen toisen onnen takia. Minulla on yhä tämä ihminen elämässäni, ja nykyään myös tämän perhe, se ihana lapsi. Kaljoitteluiltamme ja kaikki tämä riittävät minulle todisteiksi siitä, että yksikään suhde ei ole epäonnistunut vain siksi, että se päättyy. Entisistä kumppaneista on mahdollista saada elinikäisiä ystäviä.

Toivon, että jos kohdalleni vielä joskus osuu raastava ero, muistan tämän. Että maailma ei loppunut, päinvastoin, ja että kaikki on nyt hyvin.

 

 

Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
The X-files: Entisten heilojen haamut
Mr. Right: Eksämuistoja
elementary: naisen ja miehen ystävyydestä

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

NotCredibleDates

Oon kanssa tosi onnellinen, että mulla on hyvät välit mun exän kanssa. Pyrin aina kun Suomessa käyn, myös käydä moikkaamassa sitä. Oltiin me kuitenkin ainakin 7 vuotta yhdessä ja avoparina varmaan se 5 vuotta. Meillä on paljon yhteisiä kavereita ja historiaa. Olisi kamalaa jos oikeasti menettäisi ihmisen kokonaan, varsinkin jos toisesta välittää paljon. Ero oli kamala, mutta aikanaan paras ratkaisu, koska pariskuntana ei vain enää toimittu. Se ei silti tarkoita etteikö välittäisi ja paljon ja toivoisi toiselle vaan kaikkea parasta :)

Jemina
No Sex and the City

Hienoa kuulla, että meitä on muitakin! Eksät ovat kyllä monella tapaa just parhaita. En itse ole mitenkään bestis heistä yhdenkään kanssa, mutta siinä on aina jotain tosi upeaa, kun hengaa sellaisen tyypin kanssa jonka on tuntenut vuosikaudet, joka tuntee minusta niin parhaat kuin paskimmatkin puolet. Ei sellaista yhteyttä halua noin vain katkaista.

IlonaK (Ei varmistettu) https://nennesitajasetata.blogspot.fi

Tällaisesta näkökulmasta aiheeseen tulee nähtyä harvoin tekstejä. Kiitos tästä - luettuani tekstisi tuli jollakin tavalla hyvä (ja levollinen) mieli. :)

Jemina
No Sex and the City

Se on muuten ihan totta! Eikös olekin omituista, että aiheesta ei puhuta enemmän? Kun meistä suurimmalla osalla kuitenkin on entisiä kumppaneita, ja heistä suurin osa lienee ollut meille niin tärkeitä.

Ja tietty levollisuus kuvastaa hyvin myös sitä tunnetta, jota itse koin tämän tapaamisen yhteydessä ja jota tekstiä kirjoittaessanikin vielä tunsin. Ihana kuulla, että se siis kuultaa rivien välistä ainakin jollain tasolla läpi. Kiitos ♥

villasukkka (Ei varmistettu)

Todella hyvä ja ihana teksti! Tykkäsin paljon.

Mietin, että ois kiva lukea sulta teksti vastentahtoisesti ilman kumppania jäämisestä. Muistaakseni sulla ei oo tällasta vielä ollu. :)

Jemina
No Sex and the City

Kirjoitin tähän pitkän kommentin vastaukseksi, mutta Lily näköjään söi sen - liittynee kai tuohon uuteen captcha-koodiin, jota en heti bonjannut. Ei hyvä...

Anyway: kiitos kommentistasi, on aina huippua kuulla, että te lukijat tykkäätte teksteistä! Mitä taas aihetoiveeseesi tulee, en ole kirjoittanut siitä varmaankin lähinnä siksi, että minulla ei ole siitä hirveästi henkilökohtaista kokemusta, enkä millään haluaisi kirjoittaa vaan jotakin kliseiseltä ja ulkokohtaiselta tuntuvaa. Esimerkiksi eräs tuttavani on ollut sinkku vasten tahtoaan nyt jo vuosikymmenen ajan, ja uskonkin, että sellaisella ihmisellä olisi aiheesta paljon kiinnostavaa sanottavaa, minulla taas ei niinkään. Mutta ehkäpä voisin esimerkiksi kysyä, josko tämä tuttavani suostuisi haastateltavaksi aiheesta, ja voisin sitten blogata haastattelumme pohjalta. Voisiko esimerkiksi tällainen konsepti olla mielestäsi kiinnostava?

Lisäksi jos jotakuta lukijaa kiinnostaa avata sanainen arkkunsa esimerkiksi tästä aiheesta tai jostakin muusta blogin aihepiiriin sopivasta jutusta, niin ottaisin tosi mieluusti vastaan tekstejä myös teiltä! Jos siis siltä tuntuu, niin rohkeasti vain laittamaan mulle mailia: jeminanosex(a)gmail.com.

josha

Kaunis kirjoitus. Joskus toivon, että pystyisin itsekin olemaan väleissä exäni kanssa (siis sen "suurimman exän", muutaman muun kanssa olenkin kaveri nykyään) mutta muutamien yritysten jälkeen on vain ollut pakko todeta että emme tee toisillemme hyvää edes pienissä määrin. Ehkä sekin on jonkinlaista kypsyyttä, että tiedostaa ja ymmärtää asian, eikä yritä väkisin pitää välejä yllä. Ihana kuitenkin kuulla, että toiset voivat onnistua siinä aivan hyvin :)

Jemina
No Sex and the City

Olet ihan oikeassa: on ehdottomasti kypsyyttä tajuta sekin, että jotkut ihmiset eivät ole toisilleen hyväksi. Minkäänlaisia välejä ei todellakaan pidä vääntää väkisin, jotenkin vain siksi että niin kuuluisi tehdä.

Toisaalta ystävyyden kehittyminen vie oman kokemukseni mukaan myös aikaa, eli jos ero on kovinkin tuore, hankala alku ei välttämättä kerro mitään lopullisesta tuloksesta. Silloin kun minä ja tämä tässä tekstissä kuvailtu entinen kumppanini taannoin erosimme, emme varmaan vuoteen kyenneet keskustelemaan toistemme kanssa viittä minuuttia pidempään ilman että saimme aikaiseksi raivokkaan riidan. Yhteiset ystävämme pyysivät silloin pariinkin otteeseen, että voisitteko yrittää olla tulematta samoihin hengausiltoihin tai samaan baariin kun kukaan ei jaksa kuunnella teidän matsausta, ja siis ettehän te edes ole kimpassa enää, voi jumalauta. Hyppäys siitä nykyhetkeen on siis ollut aikamoinen!

 

NanaVanilla

Kuulostaa aina uskomattomalta tulla hyvin toimeen eksän kanssa. Että tollainen on mahdollista. Tosin tunnen lähipiiristäni pari kentkä on eksiensä kanssa hyviä ystäviä, melkein päivittäin yhteydessäkin. Tietysti olisi ihanaa, jos itsekin pystyisin joskus ajattelemaan ja toteuttamaan asian noin. Tuntuu kuitenkin, ettei se ole mahdollista olla juurikaan tekemisissä, jos ero ei ole tapahtunut yhteisestä päätöksestä. Silloin kun toinen tuntee enemmän kuin kaveruutta niin ei toimi, koska siten satuttaa vaan entistä enemmän.No, mulla onkin tilanne missä mun eksä kaveerasi eksänsä kanssa, jätti mut ja otti eksänsä takaisin. Joten en oikein oo eksän kanssa kaveraamisen kannalla.

Jemina
No Sex and the City

Joo, on varmasti monenlaisia tilanteita, joissa ystävyys ei toimi tai välttämättä kiinnostakaan. Ja kuten tuossa yllä jo kommentoinkin, myös omalla kohdallani ystävyyden kehittyminen on joskus kestänyt vuosikausia, eikä esimerkiksi tämänkään eksän kanssa noin vain alettu kaveerata karsean eron jälkeen. Mutta niin vaan sitä voi joskus tajuta vuosien jälkeen, että sitä ihmistä jotenkin kaipaakin elämäänsä - sellaisella yksinkertaisemmalla, lämpimällä eikä yhtään raastavalla tavalla.

On myös ollut eroja, joissa olen itse ollut se suhteen päättävä osapuoli, ja joskus tehnyt sen myös todella, todella huonosti - tosi monista jutuista, etenkin ns. nuoruusvuosien ajalta, en ole ollenkaan ylpeä. Onnekseni vuosien kuluttua kaikki tällainenkin tekee vähemmän akuutisti kipeää, ja myös ne ihmiset, joita en aina kohdellut kuten heitä olisi kuulunut, ovat sittemmin antaneet anteeksi ja myös niiden suhteiden raunioilta on kehittynyt kauniita ystävyyksiä. Siinä mielessä kukaan ei siis voi tietää, mitä myöhemmät vuodet tuovat tullessaan - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sinäkin saatat siis kymmenen vuoden kuluttua löytää itsesi kaljalta eksän kanssa. :) Enkä siis missään nimessä sano, että sinua huonosti kohdelleen ihmisen kanssa pitäisi pakolla kaveerata - siihen ei tietenkään kenelläkään ole mitään velvollisuutta, ja voi olla oman hyvinvoinnin kannalta hyvinkin tärkeää putsata pöytää sellaisista tyypeistä, joista tulee vain paha olo. Mutta mahdollisuus siihen on aina olemassa, ja itse olen tässä vuosien myötä alkanut nähdä sen vain ja ainoastaan positiivisena asiana, joka muistuttaa siitä, että elämä menee aina eteenpäin, eikä yksikään ero tee loputtomasti kipeää.

NanaVanilla

Niinhän se taitaa olla, että aika parantaa haavat. Toivon niin.
Itse kyllä kaipaan eksää ja välitän hänestä eikä mun tunteet ole mihinkään muuttuneet. Ehkä se siinä mättääkin, niiden pitäisi muuttua ennen kaveruutta. Mulla on vähän kaikki tai ei mitään -periaate. Jos ei saa kokonaan, niin ei sitten ollenkaan. Irtipäästäminen on vain hankalaa, ja varmaan voi viedä aikaa.
Ihanaa kuulla, ettei yksikään ero tee loputtomasti kipeää!  :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua surettaa omassa tapauksessani ehkä eniten se, että eron myötä menetin avopuolisoni lisäksi myös parhaan ystäväni. Kukaan ei ole tuntenut mua ihmisenä niin hyvin kuin hän. Itselläni ei ollut eron jälkeen mitään romanttista kiinnostusta häntä kohtaan ja molemmat ymmärsivät eron olevan paras ratkaisu, mutta hänen uusi kumppaninsa teki silti yhteydenpidostamme vaikeaa, joten kaveruuden ylläpito ei onnistunut. Sääli sinänsä, että joskus niin tärkeä ihminen on nykyään vain ilmaa. Kasvoimme kuitenkin yhdessä aikuisiksi.

Jemina
No Sex and the City

Tällaiset tilanteet surettavat mua aina ihan suunnattomasti! En kertakaikkiaan ymmärrä sitä, että joku saattaa vaatia kumppaniaan lopettamasta yhteydenpidon eksiinsä - enkä myöskään sitä, että sellaiseen vaatimukseen suostuttaisiin. Etenkin suhteen alussa epävarmuus voi varmasti vaivata ja sitä myöten myös usein mustasukkaisuus, mutta tuollaiset ultimaatumit ovat kyllä kertakaikkisen perseestä eivätkä koskaan ok.

Itse pitäisin ihan valtavana varoitusmerkkinä sitä, jos uusi seurustelukumppanini yrittäisi jotenkin estää minun ja entisten kumppaneideni yhteydenpidon. Tai varoitusmerkkinä, paskat - itse asiassa lähtisin samantien kälppimään. Minkään tuollaisen vaatiminen ihmiseltä on epäreilua ja julmaa.

Toivottavasti ajan kuluminen auttaa asiaan ja saatte vielä jossakin vaiheessa mahdollisuuden aloittaa ystävyytenne uudelleen!

Kommentoi