En enää halua kertoa, missä reissaan
Kuten varmaan meistä monella, mulla on nykyään tosi ristiriitaiset tunteet (lento)matkustamista kohtaan. Se ei oo muuttunut miksikään, että reissaaminen ja lomailu ylipäätään on mun mielestä parasta maailmassa – eikä valitettavasti sekään, että veri vetää kaukomaille, takuuvarman hyvän sään ja eksoottisten maisemien pariin. Loman viettäminen himassa, kotimaassa mökkeillessä, junareissussa… ei samalla tavalla natsaa. Toisaalta lentomatkailun aiheuttamissa päästöissä on kyse isommista ongelmista kuin siitä, että mikä mulle henkilökohtaisesti sattuu natsaamaan tai ei.
Omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää lentämisen vähentämisen lisäksi monella muulla tavalla, mutta lentäminen on pikamuodin lisäksi ollut viime aikoina eniten tapetilla (ja hyvä niin, koska vielä muutama vuosi sitten ei juolahtanut pieneen mieleenkään välttää lentämistä). Nykyään tuntuu, että meihin kaikkiin on pesiytynyt häpeän siemen yltiömäistä reissaamista kohtaan ja se on jo askel oikeaan suuntaan. Häpeä ja ylipäätään tiedostaminen toivottavasti kääntyvät myös konkreettisiksi teoiksi.
Vaikka nykyään pysähdynkin miettimään valintojani vähän pidemmäksi aikaa, en voi kieltää sitä tosiasiaa, että lennän muutaman kerran vuodessa Suomeen ystäviä ja perhettä moikkaamaan, että just olin työmatkalla Italiassa ja että parin viikon päästä oon lähdössä lentäen lomalle. Shame, shame, shame.
Oon jo blogin alkuaikoina tehnyt päätöksen, etten suht harvinaisten ”asukuvieni” yhteyteen lähtökohtaisesti koskaan kirjoita tuotteiden ostopaikkaa. Jos joku varta vasten sitä vaivautuu kysymään ja on kiinnostunut tietystä jutusta, vastaan toki mielelläni, mutten halua tarjoilla tietoa kultatarjottimella kaikille ja rohkaista heräteostoksiin. Ei siinä, että meikäläisen kuvat niin pirun inspiroivia olisi että jengi vyöryisi heti hysteriapäissään ostamaan kaiken mitä mulla on päällä, mutta päätös jotenkin rauhoittaa mun omaatuntoa. Olen itse päättänyt ostaa päälläni olevat kuteet, mutten ainakaan aktiivisesti kannusta muita tekemään samoin.
Nyt oon päättänyt tehdä matkustamisen suhteen saman linjavedon. Aion jatkossakin jakaa elämääni somessa rennosti ja totuudenmukaisesti, mutta vältän itseni merkkaamista sijainteihin ja sitä kautta omien valintojeni promoamista muille (ellei kyseessä oo vaikkapa lähimatkailu, jota pitäisi promota enemmänkin). Tuun fiilistelemään hetkiä, ruokaa, maisemia ja elämää entiseen tapaansa, mutten lietso hinkua seurata perässä tai tarjoa kätevää väylää klikkailla samaa settiä ostoskoriin. En siis enää tahdo kertoa, missä reissaan.
En tiedä onko päätöksessä mitään sen suurempaa järkeä, mutta kolkutteleepa omatunto jatkossa yhden pykälän verran vähemmän. Halusin kertoa tän teille, koska toukokuisen Italian reissun aikaan sain muutaman kyselyn siitä, että missä ihmeessä mä sniikkailen. Somen kautta oli pääteltävissä, että taidan olla jossain päin Italiaa, muttei sen tarkempaa sijaintia – ja tässä on lyhykäisyydessään syy sille. Joku saattaa toki yhä intoutua jakamani sisällön kautta suunnittelemaan Italian matkaa, mutta joutuu penkomaan tietonsa itse ja saa aikaa harkita liikkeitään. Jos oisin tagannyt itseni mun ihanaan asuntoon, en ois pelkästään kantanut vastuuta omasta matkastani vaan myös myynyt sitä sadoille muille ihmisille. Ja se ei mielestäni oikein vetele.
Mitä mieltä ootte tällaisesta linjavedosta?
Postauksen kuvat pääsiäisen kotimaan matkalta <3 Sellaisia lisää!
—
Facebook | Bloglovin | Instagram