Miten selvisin tästä ajasta suht järjissäni, pystyin jotenkin käymään jopa töissä? En tiedä. Kai sitä on pakon edessä yllättävän sinnikäs, kun ei oikein muutakaan voi. Kun niskaturvotusultran aika viimein koitti, oli siitä päivästä kun sain veriseulani säälittävät tulokset vahingossa käsiini kulunut jo kolme viikkoa – hemmetin pitkä aika ihmiselle, joka on täydessä paniikissa. Kuten postaussarjan […]

Pyritään nykyään käymään kävelyllä joka alkuilta kun F on tullut töistä kotiin. Vaikka väsyttäisi tai tuulisi ihan liikaa, vaikkei yhtään kiinnostaisi ja vaikka mun maha painaisi tuhat kiloa ja tuntuisi siltä että se valahtaa hetkenä minä hyvänsä nilkkoihin saakka. Alue, jolla asutaan on täynnä toinen toistaan upeampia luksuslukaaleja ja herraskaisia merenrantahuviloita, joiden näkee seisseen paikoillaan […]

Aargh. Ihan ku ei olisi jo tarpeeksi paha, että saatan joutua synnyttämään yksin, mieheni saattaa missata esikoisemme ensihetket ja tavata hänet ekaa kertaa päivän parin ikäisenä sairaalan parkkipaikalla, joudun stressata mahdollisia YT:itä ja työpaikan menetystä äitiyslomalla just kun kaikkien duunihuolien pitäisi unohtua, poikkikselta on evätty etätyön mahdollisuus eli hän saattaa päivänä minä hyvänsä kantaa koronan […]

Tavallaan en jaksaisi muistella syksyn synkkiä aikoja tässä ahdistavassa koronatilanteessa enää yhtään, mutta yritän skarpata raskausviikkopostauksissa, koska pelkään että muuten koko prokkis jää unholaan… Viime kerralla jäätiin siihen, että muutama viikko ennen nt-ultraa sain puolivahingossa käsiini veriseulani tulokset – ne näyttivät karmeilta ja lietsouduin paniikkiin. Raskausviikko 10 oli siis mennyt hysteerisissä tunnelmissa, se oli todella hirveä […]

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin – ja onhan se muutenkin aika itsestäänselvää – on positiivisten juttujen keksiminen ollut vähän työn alla viime aikoina. Ei nykytilanne varsinaisesti ihan vastaa niitä kuvitelmia, joita mulla tästä keväästä oli. Mutta sain teidän tsemppikommenteista jne paljon uutta puhtia ja voimaa, kiitos siis <3 Koronatilanne on meille kaikille raskas, mutta kyllä me […]

Viimeisin viikko ja risat on mennyt todella ahdistavissa tunnelmissa, kuten varmasti monella meistä. Tanska siirtyi poikkeustilaan noin viikko sitten, koulut ja päiväkodit suljettiin, suurin osa työpaikoista laittoi ovet säppiin ja porukka siirtyi etätöihin. Muutama päivä sitten rajoituksia onneksi tiukennettiin vielä lisää ja muun muassa kauppakeskukset, kuntosalit, kahvilat, kampaamot ja ravintolat suljettiin (joskin takeaway-toimintaa saa vielä […]

Ette uskokaan, miten ihanaa on ollut saada viimeisen noin viikon aikana talossa asioita aikaan. On todellakin käynyt kärsivällisyyteni ja perusluontoni päälle istuskella zombina sohvalla lokakuun puolivälistä saakka kun tuntuu, ettei mikään edisty muttei vaan oo resursseja puuhailla ylimääräistä. Vieläkään en tosiaan hulluna uskalla huhkia, jottei bebe innostuisi putkahtamaan pihalle aivan liian aikaisin, mutta lähes joka päivä oon […]

Raskausviikolla 10 mun raskaus lähti traumaattisille urille. Tää postaus tai sarjan seuraavatkaan osat ei tuu olemaan sellaista onnellista odotushattaraa, jota sen soisi olevan, eli jos haluat välttää synkempiä ja ahdistavia juttuja niin jätä lukematta. Toisaalta mietin silloin syksyllä tilanteen ollessa päällä, että jos tästä ikinä kunnialla selvitään, haluan joskus jakaa tarinani koska se saattaa auttaa […]

Musta tuntuu, että hihkun tätä samaa asiaa näihin samoihin aikoihin joka ikinen vuosi. Aamuisin herätessä on jo ihanan valoisaa, olkkarissa huomaa päivän mittaan kipeästi verhojen tarpeen, kuulen ikkunaruutujen läpi lempiääntäni linnunlaulua, pienet hiirenkorvat pilkistävät jo parista pusikosta pihallamme ja muutama värikäs kukkakin on puskenut talon seinän viereen. Totuus iskee vielä kylmän viiman muodossa kasvoille jos […]

Täällä mennään aika hulluilla fiiliksillä. Äitiysloman viralliseen alkuun on vielä noin kuukausi, mutta lääkäri passitti mut tällä viikolla suoraan loppuajaksi sairaslomalle johtuen kaikista jo aiemmin mainitsemistani rempoista ja vaivoista. Vaikka en noin niin kuin yleisellä tasolla kuvitellut lomalle näin ajoissa lähteväni, enkä tietenkään olisi halunnut tähän tilaan joutua, täytyy tunnustaa että oli suunnattoman suuri helpotus […]