En osaa paikallista kieltä, mutta…
Tanskan kieli – tai sen taidottomuus – siinäpä aihe, joka mietityttää itseäni aika ajoin. Ja siis niin tuntuu mietityttävän vähän kaikkia muitakin. Oon harkinnut asiasta kirjoittamista jo muutamaan otteeseen, mutta oon sitten kuitenkin päättänyt odotella, kunnes saan ajatukseni aiheesta kunnolla jäsenneltyä. Itsepuolustuspanssarini kiilteleväksi.
Ensinnäkin tehtäköön selväksi, että kun muuttaa uuteen maahan, varsinkin pysyvästi, olisi erittäin suotavaa opetella paikallinen kieli. Ihan itsensä kuin muidenkin takia. Kuinka paljon helpompaa asioiminen ja sosiaaliset tilanteet olisivatkaan, kun voisi edes ymmärtää kuulemansa ja kommentoida simppeleillä lauseilla – ja vaikka täydentää englannilla tarvittaessa. Antaisi itsestään yritteliään ja kohteliaan kuvan, näyttäisi tekevänsä tosissaan töitä sopeutumisen eteen. Paikallisen kielen opettelu olisi tosi, tosi, tosi fiksua ja tärkeetä.
Mutta sitten toisaalta – mä itse en saa kovin kohteliasta ja fiksua kuvaa tyypeistä, jotka aggressiivisestikin alkaa vääntämään puoli- tai tuikituntemattomalle ihmiselle kielitaidosta. Ja suorastaan penäämään henkilökohtaista selvitystä mun syistä ja prioriteeteista. Mutta siis miksi sä et puhu tanskaa? Miksi et edes opettele? Mitä sä sitten meinaat? Etkö sä halua asua täällä?
Tunsin Helsingissä monia expatteja, joista osa oli asunut Suomessa useita vuosia, jopa paljon pidempään. Monikaan heistä ei puhunut suomea ollenkaan, tai ainakin pitäytyi pelkässä englannissa, vaikka suomea olisi ymmärtänytkin. Toki välillä kiusoittelin tyyppejä aiheesta, mutta ei tullut mieleenkään alkaa tivaamaan asiasta. En vaan koskaan kokenut, että kukaan näistä työssäkäyvistä, itsestään huolta pitävistä kansainvälisistä aikuisista on meikämandoliinille henkilökohtaisesti tilivelvollisia valinnoistaan tai osaamisestaan.
Jotenkin täällä Köpiksessä tuntuu, että tilanne on toinen. Ymmärrän jankutuksen poikkikselta, lähimmiltä frendeiltä (vaikkakaan frendit ei jostain kumman syystä ikinä jankuta aiheesta) tai perheenjäseniltä, mutten muilta. Silti saan säännöllisesti puolustella itseäni lähes tuntemattomille ihmisille ja vastata kiihkeisiin kysymyksiin aiheesta. Enkö mä halua sopeutua tänne? Enkö?
Ei siinä, että se näille puolituntemattomille yhtään kuuluisi, mutta kyllä mä haluan sopeutua. Saatan hyvinkin asua Tanskassa forever. Oon melko varma, että jossain vaiheessa, jollain tavalla, seuraavan viiden vuoden sisään opin kielen. (Ja jos en opi, niin punnitaan tää jankutusasia uudestaan.)
Oon asunut täällä puolitoista vuotta ja toivon, että muun muassa nää toistaiseksi riittävät osoittamaan kunnialliset aikeeni:
– Tulin maahan tanskalaisen poikaystävän perässä, ilman että itellä oli työkuviot selvillä. En kuitenkaan koko tänä aikana oo ollut päivääkään työtön. Oon maksanut veroja Tanskaan ihan siitä ekasta päivästä saakka, tehnyt hulluna töitä, kerryttänyt eläkettä. En oo elellyt oloneuvoksena, jota ei vaan oikeen kiinnosta.
– Oon luonut itselleni tyhjästä laajan ystäväporukan, poikkiksen kaveripiirin ulkopuolelle. Verkostoitunut, ollut sosiaalinen, järjestänyt tapahtumia, tavannut livenä ihmisiä, joihin oon tutustunut Facebookin kautta ja tehnyt niistä hyviä frendejä.
– Oon ostanut asunnon ja sisustanut sen. Ja se peijooni pitäisi vielä osittain rempata.
– Oon oppinut pyöräilemään niin hyvin, etten enää oo hengenvaarassa joka kerta keskustassa sukkuloidessani.
– Oon tutustunut upouuteen kaupunkiin. Osaan sukkuloida samaisessa kaupungissa pyörälläni ja löydän viinibaarin, jossa tapaan uudet frendini.
– Sitä paitsi mun ääntämys on edistynyt. Ja tää on ihan käsittämättömän vaikea kieli! En vielä osaa lausua Hvidovrea, mutta edderkopp onnistuu. Repikää epäilijät siitä.
Eli joo. Kiitos kysymästä. Kyllä tässä on ollut kaikenlaista pientä viritelmää, yritystä sopeutua tähän hienoon maahan. Yllä listatun ohella kieliopinnot on tuntuneet vähän liian raskailta yhtälöön lisättäväksi. Palataan asiaan viiden vuoden kuluttua.
Onko täällä muita ummikkoexpateja tai uuden kielen tehokkaasti opiskelleita? Tai muuten vaan mielipiteitä aiheesta? (Oonko mä ihan luuseri, kun en aktiivisesti opiskele tanskaa?)
LUE MYÖS NÄMÄ:
10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan
Cocktaileja, kiireitä ja cooleja ihmisiä
—
”But why don’t you speak any Danish? But why? Don’t you want to fit in?” they ask.
Lately I’ve been rather busy building a whole new life in new country, I answer.
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami