En osaa paikallista kieltä, mutta…

Tanskan kieli – tai sen taidottomuus – siinäpä aihe, joka mietityttää itseäni aika ajoin. Ja siis niin tuntuu mietityttävän vähän kaikkia muitakin. Oon harkinnut asiasta kirjoittamista jo muutamaan otteeseen, mutta oon sitten kuitenkin päättänyt odotella, kunnes saan ajatukseni aiheesta kunnolla jäsenneltyä. Itsepuolustuspanssarini kiilteleväksi.

Ensinnäkin tehtäköön selväksi, että kun muuttaa uuteen maahan, varsinkin pysyvästi, olisi erittäin suotavaa opetella paikallinen kieli. Ihan itsensä kuin muidenkin takia. Kuinka paljon helpompaa asioiminen ja sosiaaliset tilanteet olisivatkaan, kun voisi edes ymmärtää kuulemansa ja kommentoida simppeleillä lauseilla – ja vaikka täydentää englannilla tarvittaessa. Antaisi itsestään yritteliään ja kohteliaan kuvan, näyttäisi tekevänsä tosissaan töitä sopeutumisen eteen. Paikallisen kielen opettelu olisi tosi, tosi, tosi fiksua ja tärkeetä.

Mutta sitten toisaalta – mä itse en saa kovin kohteliasta ja fiksua kuvaa tyypeistä, jotka aggressiivisestikin alkaa vääntämään puoli- tai tuikituntemattomalle ihmiselle kielitaidosta. Ja suorastaan penäämään henkilökohtaista selvitystä mun syistä ja prioriteeteista. Mutta siis miksi sä et puhu tanskaa? Miksi et edes opettele? Mitä sä sitten meinaat? Etkö sä halua asua täällä?

Tunsin Helsingissä monia expatteja, joista osa oli asunut Suomessa useita vuosia, jopa paljon pidempään. Monikaan heistä ei puhunut suomea ollenkaan, tai ainakin pitäytyi pelkässä englannissa, vaikka suomea olisi ymmärtänytkin. Toki välillä kiusoittelin tyyppejä aiheesta, mutta ei tullut mieleenkään alkaa tivaamaan asiasta. En vaan koskaan kokenut, että kukaan näistä työssäkäyvistä, itsestään huolta pitävistä kansainvälisistä aikuisista on meikämandoliinille henkilökohtaisesti tilivelvollisia valinnoistaan tai osaamisestaan.

Jotenkin täällä Köpiksessä tuntuu, että tilanne on toinen. Ymmärrän jankutuksen poikkikselta, lähimmiltä frendeiltä (vaikkakaan frendit ei jostain kumman syystä ikinä jankuta aiheesta) tai perheenjäseniltä, mutten muilta. Silti saan säännöllisesti puolustella itseäni lähes tuntemattomille ihmisille ja vastata kiihkeisiin kysymyksiin aiheesta. Enkö mä halua sopeutua tänne? Enkö? 

Ei siinä, että se näille puolituntemattomille yhtään kuuluisi, mutta kyllä mä haluan sopeutua. Saatan hyvinkin asua Tanskassa forever. Oon melko varma, että jossain vaiheessa, jollain tavalla, seuraavan viiden vuoden sisään opin kielen. (Ja jos en opi, niin punnitaan tää jankutusasia uudestaan.)

Oon asunut täällä puolitoista vuotta ja toivon, että muun muassa nää toistaiseksi riittävät osoittamaan kunnialliset aikeeni:

– Tulin maahan tanskalaisen poikaystävän perässä, ilman että itellä oli työkuviot selvillä. En kuitenkaan koko tänä aikana oo ollut päivääkään työtön. Oon maksanut veroja Tanskaan ihan siitä ekasta päivästä saakka, tehnyt hulluna töitä, kerryttänyt eläkettä. En oo elellyt oloneuvoksena, jota ei vaan oikeen kiinnosta.

– Oon luonut itselleni tyhjästä laajan ystäväporukan, poikkiksen kaveripiirin ulkopuolelle. Verkostoitunut, ollut sosiaalinen, järjestänyt tapahtumia, tavannut livenä ihmisiä, joihin oon tutustunut Facebookin kautta ja tehnyt niistä hyviä frendejä.

– Oon ostanut asunnon ja sisustanut sen. Ja se peijooni pitäisi vielä osittain rempata.

– Oon oppinut pyöräilemään niin hyvin, etten enää oo hengenvaarassa joka kerta keskustassa sukkuloidessani.

– Oon tutustunut upouuteen kaupunkiin. Osaan sukkuloida samaisessa kaupungissa pyörälläni ja löydän viinibaarin, jossa tapaan uudet frendini.

– Sitä paitsi mun ääntämys on edistynyt. Ja tää on ihan käsittämättömän vaikea kieli! En vielä osaa lausua Hvidovrea, mutta edderkopp onnistuu. Repikää epäilijät siitä.

Eli joo. Kiitos kysymästä. Kyllä tässä on ollut kaikenlaista pientä viritelmää, yritystä sopeutua tähän hienoon maahan. Yllä listatun ohella kieliopinnot on tuntuneet vähän liian raskailta yhtälöön lisättäväksi. Palataan asiaan viiden vuoden kuluttua.

 

IMG_7761.JPG

 

Onko täällä muita ummikkoexpateja tai uuden kielen tehokkaasti opiskelleita? Tai muuten vaan mielipiteitä aiheesta? (Oonko mä ihan luuseri, kun en aktiivisesti opiskele tanskaa?)

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

Cocktaileja, kiireitä ja cooleja ihmisiä

Hassuja tanskalaisia tapoja

”But why don’t you speak any Danish? But why? Don’t you want to fit in?” they ask.

Lately I’ve been rather busy building a whole new life in new country, I answer.

FOLLOW: FacebookBloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Kommentit (28)
  1. Tää aihe on itse asiassa pyörinyt myös mun mielessä, mutta jotenkin siitä kirjoittaminen on vaikeaa. Ehkä koska ajatukset ovat vähän sekavat 😀

    Multa ei ole kukaan onneksi tullut tivaamaan kielitaidosta, mutta oon kuullut, että sitä tapahtuu täällä paljon. Itse aloitin tanskan opiskelun kuukauden sisällä siitä, kun saavuin ja nyt oon loppusuoralla (viimein). Tosin, en käytä kieltä lähes koskaan kauppaa lukuunottamatta. Yliopistolla kaikki puhuu englantia ja kaverit on suurimmaksi osaksi ulkkiksia. Ymmärrän kyllä nykyään lähes kaiken, mutta se oman puheen tuottaminen… Oikeasti tarvisin jonkun, kenelle voisi höpistä ja sönkätä tuntien ulkopuolella.

    Kun olin kesäharjoittelussa Saksassa, en edes yrittänyt opetella paikallista kieltä. Nyt tilanne on eri, sillä alusta asti tarkoituksena on ollut asua täällä se kaksi vuotta ellei pidempään ja olen ajatellut työpaikan saamisen helpottuvan, jos osaan tanskaa. Vaikka työpaikan löytää varmasti täältä pelkällä englannilla, niin tanska saattaa silti avata ehkä hieman enemmän ovia (varsinkin julkiselle puolelle ja tällä alalla). Mutta se ei mielestäni ole mikään pakko, enkä ajattele kenenkään tanskaa osaamattoman olevan luuseri tai tänne sopeutumaton, varsinkin työssäkäyvien aika on todella rajallista ja sitä ei välttämättä haluta kuluttaa istumalla iltoja tunneilla. Jos en opiskelisi, niin tuskin kävisin tunneilla niin ahkeraan kuin nyt. 

    Mutta sulla on tosiaan aikaa, kielen ehtii oppia milloin tahansa. Ihan riittämiin tekemistä jo uuteen maahan muutossa ja ystäväpiirin löytymisessä, kaikkea ei tarvitse saada aikaan heti 🙂

    1. Well done, sulla on homma siis jo hyvin hallussa! :o) Helpottaa aivan varmasti työn löytämistä. Superhyvä, että oot jaksanut koulun ohella panostaa myös kielen opiskeluun.

      On kieltämättä välillä ollut vähän lannistavaa/ärsyttävää, kun 97% kiinnostavista työpaikoista on saavuttamattomissa kielivaatimuksen takia…. Toisaalta oon kuitenkin pärjännyt ihan ookoo ja lopulta onnistunut kaivamaan hyviä duuneja, joissa pärjää ihan vaan englanti-suomi-kombolla. (Ja itsestä tuntuu, että vaikka oppisinkin puhumaan tanskaa, oon vielä vuuuoooosien päässä tilanteesta, jossa voisin työskennellä tanskaksi. Se on jo aika hurja skenaario se :D)

  2. Muutamat ihmiset ovat ryhtyneet tuollaisella epäkohteliaalla sävyllä toitottamaan, että sun pitää oppia äkkiä nederlandsia, mikset osaa jo. Näiltä tekis mieli kysyä, että ootko ite millon viimeks oppinut uuden kielen sormia napsauttamalla… Suurin osa ihmisistä kuitenkin symppaa, kun kerron opettelevani koko ajan, kun näiden ittensäkin mielestä tämä on niin vaikea kieli (mikä on musta vähän huvittavaa, koska maailman kielistä varmaan 98% olisi vielä vaikeampia).

    Aloitin siis kielikurssin oltuani yhdeksän kuukautta Belgiassa. Ekan moduulin aikana (jota oli kaksi kertaa viikossa, mutta paljon lomaviikkoja) syntyi semmoinen innostus kielen opetteluun, että aloitan seuraavan moduulin ensi viikolla intensiivinä, 4krt/viikko. Mutta: mä en olekaan kokopäivätöissä ja mulle on tällä hetkellä ajallisesti mahdollista keskittyä pääasiallisesti kielen opetteluun.

    Kielen opiskelulle on varmasti oma aikansa ja paikkansa. En mäkään viimeisillä voimillani ja vapaa-ajan rippeilläni ryhtyisi ramppaamaan iltakursseilla, jos koko aivokapasiteetti olisi jo ylitöissä muutenkin.Voi olla, ettei tivaajat ymmärrä, miten paljon alussa menee energiaa kaikkeen perussopeutumiseen ja just noihin luettelemiisi asioihin, ja integroituminen näyttäytyy niille lähinnä kielikysymyksenä.

    1. Ihan mahtavaa, että kielikärpänen on puraissut! Jee! Voin kuvitella, että on aika kiva ja koukuttava tunne, kun ehtii opiskella vähän intensiivisemmin ja huomaa nopeaa edistystä. Ja kannattaakin tosiaan takoa nyt, kun sulla on vähän enemmän aikaa 🙂

      Ite kadun karvaasti sitä, etten ekan puolen vuoden aikana ottanut intensiivikursseja. Silloin tein vielä nimittäin etätöitä suomalaiselle työnantajalle osa-aikaisesti, ja ylimääräistä aikaa olisi ollut. Hain kuitenkin silloin jo täydellä höyryllä vakituista kokopäivätyötä, enkä uskaltanut sitoutua intensiiviseen päiväkurssiin… Big mistake 😀

      Täytyy uskoa siihen, että oikea hetki ja ylimääräistä energiaa kielen opiskeluun löytyy vielä jossain välissä. ”En mäkään viimeisillä voimillani ja vapaa-ajan rippeilläni ryhtyisi ramppaamaan iltakursseilla, jos koko aivokapasiteetti olisi jo ylitöissä muutenkin” – tiivistää tänhetkisen tilanteen tosi hyvin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *