Kielellisesti confused

Nørrebro Summers

Yksi juttu, jonka laajuutta en osannut edes ajatella pysyvästi ulkomaille muuttaessani, oli sitä seuraava kielihämmennys. No mulla on tää tanskalainen jäbä kenen kanssa puhun englantia ihan tuosta vaan piuuu ja kyllä mä joskus opin tanskan, taisin korkeintaan miettiä. Mutta nyt reilun kahden vuoden Tanskassa asumisen jälkeen kielijutut ovat siirtyneet uudelle hämmentävyyden tasolle. Tuntuu, että teen mä sitten ihan mitä tahansa, on mut tuomittu olemaan suurinpiirtein ikuisesti kielellisesti confused.

Koska suomi ei enää luista sulavasti

Mulla on Köpiksessä tasan yks suomalainen ystävä, jota treffaan hyvinä kuukausina muutaman kerran ja joskus kuluu viikkoja ettei nähä ollenkaan. Silloin tällöin tulee lähetettyä Suomeen ääniviesti tai puhuttua lyhyehkö puhelu jonkun kanssa. Mutta muuten elän täysin englanniksi jubaillen. Joten ei liene ihme, että sitten kun lopulta puhun suomea, väännän jäätävää Finglishia tai sekoilen muuten vaan (vaikkakin Tanskaan muuton jälkeen tein tietoisen päätöksen olla käyttämättä suomenkielisissä keskusteluissa englantia tukisauvana). Mun bravuuri suomeksi on se, että tykkään kovasti viljellä sanontoja ja kielikuvia, mutten valitettavasti just siinä hetkessä muistakaan miten ne oikeesti menee ja - needless to say - kuulostan tosi fiksulta.

(Älkää pelätkö - en oo vielä samalla tasolla kuin eräs takavuosien missi radiohaastattelussa Ameriikan lomansa jälkeen, mistä näin tosi raastavan videon viime vuonna. Järkytyin silti videosta kovin, sillä voin kuvitella kuulostavani Suomessa käydessäni jo JUST tolta joihinkin korviin.)

 

 

Ja koska tuntuu, että mun englanti sen kun huononee

Kukaan ei koskaan varoittanut siitä, että kun kaksi ei-natiivi-englanninpuhujaa alkaa keskenään seukkaamaan englanniksi, riistäytyy kyseisten henkilöiden kielitaito ihan käsistä. Ja siis mä en tarkoita silleen positiivisessa mielessä, että oltais alettu lausumaan toisillemme runoutta ja kertaamaan kinkkisempää kielioppia. Ehei, me tiedetään F:n kanssa jo puolesta lauseesta mitä toinen tarkoittaa (yleensä me tarkoitetaan ruokaa), eli ei oo mitään syytä tsempata tai yrittää puhua mahdollisimman korrektisti. Lisäksi tässä neljän ja puolen vuoden aikana on tullut keksittyä lukuisia omia sanoja, jotka kuulostaa uskottavilta (ja mun mielestä kuuluisivat ehdottomasti sanakirjaan), mutta joilla ei oo mitään tekemistä englannin kanssa.

Ja sitten mä hengaan tuolla työelämässä tai natiivienkkukavereiden kanssa ja pälpätän menemään meidän parisuhdeslangilla. Onneksi mä saan aika paljon outouksia ja paksunkin aksentin menemään suomalaisuuden piikkiin, eli ei tässä mitään.

 

 

Plus jos ikinä opin tanskaa, tuun kuulostamaan ihan p*skalta

Joo joo, mä tiedän että ei kukaan tuomitse ja ei yrittänyttä laiteta ja pitää vaan uskaltaa ja kielitaito on rikkaus ja niin pois päin. Mutta oikeesti! Ootteko kuullut tätä kirottua kieltä?!? Eihän tanskaa voi mitenkään oppia. Oon asunut täällä kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja pyysin tällä viikolla työkaveria ihan rehellisesti arvioimaan, miten hyvin lausun sanan aamiainen. En kuulemma ainakaan silleen, että kontekstista irrotettuna tanskalainen ymmärtäisi, mistä puhun. Repikää siitä. Kaksi vuotta ja kolme kuukautta, enkä oo oppinut ymmärrettävästi lausumaan aamiainen (ja ruokaan liittyvien sanojen oppimiseen mulla sentään on syvä motivaatio päällä).

Eli vaikka mä tuossa viiden vuoden kuluttua pystyisin käymään ruokapöytäkeskusteluja ja heittämään läpändeerosta tanskaksi, olisin aina se porukan sympaattinen vahva-aksenttinen ulkkis, kenen jutut yleensä ymmärtää ihan ookoo. En oo varma, tuntuuko tuo rooli luontevalta.

Eli summa summarum:

Just tällä hetkellä mikään kieli ei tunnu puhuttuna täysin luontevalta. Aika hämmentävä olotila. Luojan kiitos mulla on tää blogi ja kirjoitus ylipäätään on keksitty.

 

 LUE MYÖS NÄMÄ:

En osaa paikallista kieltä, mutta...

Näitä kaipaan Suomesta

10 syytä muuttaa Kööpenhaminaan

---

Nørrebro Summers muuttaa 9.10. osoitteeseen rantapallo.fi/norrebrosummers. Seuraa ja pysy mukana:

* Facebook - Bloglovin' - Blogit.fi - IG @marjapilami *

Kommentit

Ansku BCN (Ei varmistettu) http://www.anskubcn.com

Sama täällä, ja minua lukutoukkaa ja puhtaan kielen vaalijaa tämä kielipuolisuus ärsyttää suunnattomasti :D. Turhauttaa, kun en muista joitain sanoja suomeksi, ja sekoitan espanjan, katalaanin ja ranskan sanoja. Englanti on vieraista kielistä vahvin ja pystyn puhumaan ja lukemaan sitä siinä kuin suomeakin, mutta teen silti paljon virheitä, eikä se ole äidinkielen veroinen. Ilman bloggailua en osaisi kirjoittaa tämänkään vertaa suomea 16 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen eli jotain hyötyä tästäkin harrastuksesta on :)

marjapilami
Nørrebro Summers

Toinen hajoileva lukutoukka ja puhtaan kielen vaalija (-ko?) ilmoittautuu :D Ja vau 16 vuotta, aikamoista! Mä puhun siinä vaiheessa varmaan jo ihan omaa möngerrystä, mitä kukaan ei enää tajua...

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Voi ei. :D

marjapilami
Nørrebro Summers

No niii-i :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tutulta kuulostaa. Olen asunut Norjassa reilut kolme vuotta, puolison kanssa puhutaan englantia (yllättävän hyvää ja oikeakielistä vaikka itse sanonkin), lapselle olen puhunut suomea syntymästä lähtien eli pari vuotta.

Ennen kuin lapsi alkoi puhua takaisin olin tilanteessa, jossa vaaratilanteissa ensireaktio on varoittaa englanniksi, unohtelin sanoja ja yhdyssanat alkoivat tuottaa ongelmia. Ihan kamala tunne, kun ei osaa enää omaa kieltään!

Tilannetta on helpottanut se, että oikeasti arjessa puhun lapselle suomea joka päivä, hän katsoo piirretyt suomeksi ja hänelle luetuista kirjoissa alkaa olla pidempiä kuin komisanaisia lauseita :D Omat kirjat tulee silti luettua englanniksi enkä ole saanut kammettua itseäni suomenkielisen kirjallisuuden pariin, vaikka se kyllä pelastaisi kieleni tilan. Lapsena ja nuorena luin valtavasti suomeksi ja kielenkäyttöni hyötyi todella paljon. Pitäisi vaan taas jotenkin motivoitua lukemaan suomeksi muutakin kuin lasten kirjoja.

marjapilami
Nørrebro Summers

Lapsen astuminen kuvioihin varmasti sekoittaa pakkaa entisestään - ja toisaalta kai helpottaa/selventää joitain näkökulmia... Sitä päivää odotellessa.

Ja oon niin kateellinen kun saat olla siellä norjan ympäröimänä, kuulostaa niin paljon normaalimmalta kieleltä kuin tanska :D

Mari H (Ei varmistettu) http://www.marihblog.com

Tiiän, ettei tää oo yhtään sama, mutta alan nykyään änkyttää, kun meinaan sanoa jotain pohjanmaaks, mutta aivot ajattelee turuks. 2,5 nyt Turkua jo ja se alkaa tosissaan kuulua vähän aksentissakin.

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha no kyllä murteetkin voidaan laskea tähän samaan kärsimysnäytelmään :D P.S. Mä oon aina rakastanut Turun murretta yli kaiken!

Finski Hurrilassa (Ei varmistettu)

Jep, ymmärrän! Itse muutin jokunen vuosi (4+?) sitten Ruotsiin kökkösellä kouluruotsipohjalla (kuvittelin olevani sillon siis ihan sikahyvä ruotsissa mut paskanmarjat, selvis sittemmin :D). Töissä puhun, luen ja kirjoitan paljon englantia, koska työnantaja on monikansallinen, ja kollegoita on joka maailman kolkasta, varsinkin Jenkeistä, Briteistä, Benelux-maista, Tanskasta, Suomesta ja Ruotsista. Poikaystävä on ruotsalainen, suurin osa työkavereista ja lähimmät esimiehet on ruotsalaisia, kaupankassa on ruotsalainen. Olen aktiivinen tietyissä suomalaisissa Facebook-ryhmissä ja tottakai on perhettä ja kavereita ja muuta Suomessa, pari suomalaista kollegaa. Paperilla osaan siis kolmea kieltä "tosi hyvin", mutta käytäntö on toinen, varsinkin kun innostun, olen väsynyt, nälkäinen, kiukkuinen, hilpeä tai vähän juovuksissa (ja ainahan sitä jotain näistä on...). Kamalia on päivät, kun Pohjoismaat kokoontuu ja pitää muistaa puhua yhdelle suomea, toiselle ruotsia, kolmannelle englantia (tai tanskaa, mut kuka helvetti sitä osaa?!). Ja mikä pahinta, tää ei tunnu helpottuvan! Mitä paremmin alan ymmärtää ruotsin nyansseja, sitä enemmän kadotan suomea. Kun on päiviä, kun kaikki hoidetaan englanniksi, ja sitten pitää söpöstellä poikaystävän kanssa ja on vaan silleen "öö... joo... very söt. eh.. älskar dig ja niin eespäin, okay honey!" Kaameeta, mutta päivääkään en kyllä vaihtais pois, kliseisesti <3

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, oh my :D No mutta aika vaikuttavaa settiä sä siellä pyörität, kunpa mäkin jonain päivänä! (Ja mua pelottaa jo valmiiks just toi että miten mä ikinä osaisin puhua tanskaa poikkikselle esim. vihaisena tai väsyneenä, kun tuntuu selkärangassa sijaitseva englannintaitokin siinä vaiheessa täysin rapistuvan. Iik.)

Emilia M

Ootko siis käynyt jollain tanskan alkeiskurssilla? tehkää kompromissi ja pakota poikkis suomen kielen tunneille. Sit sovitte esim. että lauantait puhutaan tanskaa ja sunnuntait suomea :) Kielipuolisuus senkun lisääntyy, mutta edes jonkun verran toisen tajuaminen kasvaa.

Tove Janssonilla ja sen elämänkumppanilla Tuulikki Pietilällä oli kans aika ideaalitilanne. Molemmat ymmärsivät toistensa äidinkieltä, joten päivittäisessä kommunikaatiossa kumpikin sai puhua omaa kieltään ja toinen ymmärsi. Oon joskus nähnyt jotain videonpätkiä, aika söpön kuuloista.

Niin ja sit nyt vain lisäät yhteydenpitoa Suomeen. Alat vaikka sopia Skype-treffejä ihmisten kanssa. Oon ihan varma, että Suomessa on monta tyyppiä, joista olisi hauska kuulla sun kuulumisia, vaikka yhteydenpito ei olisi aiemmin niin aktiivista ollutkaan. Meistä pitää aina useampi ihminen kuin arvaammekaan :) Ja sun blogin kautta varmaan moni kaukaisempikin tuttu hiljaa seuraa elämääsi, eikä pahastuisi jos vanha tuttavuus aktivoitaisiin.

marjapilami
Nørrebro Summers

Kiitos kommentista ja hyvistä pointeista <3

Yritin käydä tanskan kursseilla tänne muutettuani, mutta se osoittautui vähän turhan raskaaksi kaiken muun arkihässäkän päällä. Lisäksi oon aina ollut tosi huono keskittymään iltaisin, tuntuu ettei aivokapasiteettia riitä yhtään mihinkään älylliseen kello 15 jälkeen... Mutta eiköhän me joku keino vielä keksitä, onneksi on koko loppuelämä aikaa oppia tää kirottu kieli ;o)

Ja mitä tulee Suomen yhteyksiin, niin ongelma ei oo niinkään ihmisten puute vaan se ettei nykyään osaa muuta kuin chatata :O Jopa päivittäin tulee oltua yhteydessä parhaiden Helsingin kamujen kanssa, mutta puhelinkeskusteluja käydään tsägällä muutama vuodessa. Pitäis kyllä petrata skypettämisessä ja soittelussa!

celine
journey

I feel you...hehehe. Mulla on IHAN sama juttu, suomi ei luista. Pahinta on yrittää selittää duuni-yliopistojuttuja suomeksi. Mun puolustukseksi sanottakoon, että en ole opiskellut suomeksi sitten 15-vuotiaan (tai okei, opiskelin suomenkielistä kirjallisuutta lukiossa kolme vuotta, mutta se siitä.) Välillä kuuntelen itseäni ja kelaan, että miten joku voi puhua noin hirveän kuuloista suomea. Pahinta on se, että nykyään mulla on tosi korkea kynnys puhua suomeksi "vaikeista" (politiikasta esim.) asioista tuntemattomien tai puolituttujen ihmisten kanssa. Perheelleni kehtaan puhua karseaa suomi-englanti-sekoitusta ja välillä tarkistan sanakirjasta oikean sanan, mutta sekin tuntuu vähän...ärsyttävältä. Vaikeinta oli kuitenkin Italiassa, jolloin olin kolmen kielen loukussa, tällä hetkellä arkikäytössä vain englanti ja joskus suomi puhelimessa tai whatsappissa.

marjapilami
Nørrebro Summers

Auts, noi on kyllä niin kiusallisia! Muakin kuumottaa jos joudun esim. töissä pitämään yhtäkkiä esityksen suomeksi englannin sijaan, tsiisus mitä Finglish-möngerrystä :D

Onneksi on tosiaan olemassa myös ihmisiä, kenelle kehtaa sönköttää just mitä tykkää.

saarah
visual diary

Hah, fiilaan sua kovin!
Mä kans kuvittelin oppivani portugalin tosta vaan. Nyt oon jo ihan luovuttanut sen suhteen.
Mut just tänään mietin, et onneks sentään asun kalifornialaisen kanssa eli puhun paljon parempaa enkkua nykyisin eikä portugali-aksentti englantiin oo ainakaan vielä tarttunut :D Finglish sitä vastoin on niin tarttunut, että Suomessa käydessä nolottaa joka ikinen kerta :D

marjapilami
Nørrebro Summers

Mut sä sentään käsittääkseni viljelet jonkinlaista portugalilaista smalltalkia siellä? Mä en oo vielä edes kaupan kassalla kehdannut asioida tanskaksi, koska oon niin luuseri :D

saarah
visual diary

Ahahahaaa, no osaan just ja just sen kauppa-asioinnin ja "ei haittaa" tyyppiset (silloin kun jonkun karannut koira yrittää syödä mun toastin puistokahvilassa, niinkuin tänään :D) mut siis aika (nolottavan) vähän mä ees yritän nykyisin enää...

marjapilami
Nørrebro Summers

Silloin kun jonkun karannut koira yrittää syödä mun toastin puistokahvilassa on ehkä täydellisin syy handlata uusi kieli, minkä oon ikinä kuullut! :D <3

JP (Ei varmistettu)

Ahahh tää oli niin hyvä postaus - samaistun täysin! Muutin muutama vuosi sitten Ruotsiin vaihto-opiskelemaan ja voi sitä kielten sekamelskaa, mikä mulla oli siellä vastassa. Lähinnä päivät menivät siihen, että koitin muistaa, että kenelle puhun ruotsia, kenelle englantia ja että kenellekään ei saa/voi puhua suomea, koska sitä ei ainakaan kukaan ymmärrä. Useimmiten löysin itseni tilanteista, joissa puhuin ruotsalaisille englantia, belgialaisille ruotsia ja briteille suomea, koska en vain yksinkertaisesti pystynyt kontrolloimaan sitä, että millä kielellä vastasin minulle esitettyihin kysymyksiin. Bra jobbat, hei!

Tällä hetkellä asun Norjassa ja yritän parhaani mukaan olla stressaamatta kielipuolisuudestani. Miehelläni ja minulle on kehittynyt vuosien varrella oma parisuhde-englanti suomella ja norjalla höystettynä, töissä kollegat puhuvat minulle norjaa ja itse puhun heille norjaruotsienglantia takaisin. Suomessa käydessäni ja suomeksi jutellessani yritän puhua mahdollisimman paljon suomea, mutta for some reason se on joskus todella vaikeaa, you know ;)

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, niin tuttuja juttuja! Me ollaan jo vuosia jostain syystä käytetty meidän parisuhteessa suomalaista "ei kiittiä" no thanksin sijaan. Arvaa monta kertaa ties missä työpaikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa oon vastannut suomeksi "ei kiitti" sen samaisen no thanksin sijaan - kun siitä on tullut niin integroitu osa muuten englanninkielistä keskustelua. Ja tää on vaan yksi esimerkki monista.

Oon niin sekasin, argh :D

Iina / Kotona Kaikkialla (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/iinamaija/

Hahaa, niin tuttua! Mä oon jo siinä pisteessä, että kotona höpisen (mielestäni) sujuvasti hollantia, kunnes esimerkiksi töissä havahdun siihen, ettei koti-hollanti olekaan ehkä muiden kuin poikaystävän kanssa keskusteluun sopivaa. Joukosta löytyy nimittäin aina hollantilaisittain lausuttua saksaa, ripaus englantia ja kasa laiskuudesta ja tietämättömyydestä johtuvia kielioppivirheitä. Ainakin puheen vauhti hidastuu kodin ulkopuolella. :D Suomeksi en osaa esimerkiksi omista töistä kertoa oikein mitenkään päin, ja englannin joukkoon alkaa tunkeutua hollantilaisia pikkusanoja, mikä vasta ärsyttävää onkin - erityisesti, kun töissä pitäisi opiskelijoille painottaa, että on tärkeää puhua englantia englanninkielisessä koulutusohjelmassa... Että terkkuja vaan tältäkin kielipuolelta!

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha! Toi onkin sitten jo oma ulottuvuutensa - kun lopulta alkaa puhua puoliskonsa kieltä ja se tietysti ylpeänä ja rakastuneena pitää sua maailman lahjakkaimpana puhujana (mitä sä tietty oot, don't get me wrong! :D), mutta ulkomaailma kelailee että mitä ihmettä toi sanoo.

Mutta oot mun esikuva! Kunpa mäkin olisin jo siinä pisteessä, että voisin puhua hassua tanskaa <3

Kommentoi