Kurkistus keittiöön

Ette uskokaan, miten ihanaa on ollut saada viimeisen noin viikon aikana talossa asioita aikaan. On todellakin käynyt kärsivällisyyteni ja perusluontoni päälle istuskella zombina sohvalla lokakuun puolivälistä saakka kun tuntuu, ettei mikään edisty muttei vaan oo resursseja puuhailla ylimääräistä. Vieläkään en tosiaan hulluna uskalla huhkia, jottei bebe innostuisi putkahtamaan pihalle aivan liian aikaisin, mutta lähes joka päivä oon pystynyt pistämään tunnin pari verkkaisesti kotia kuntoon. Äitiysloma best!

Viime päivinä kyytiä on saanut kellarimme, joka ollaan kärsivällisesti järjestetty suunnilleen tavara tavaralta, järkeistetty säilytysratkaisuja ja vieläpä merkattu tarroilla mitä mistäkin laatikosta löytyy. Eli siis ihan sairaan edistynyttä meininkiä, oon meistä tosi ylpeä! Ollaan molemmat F:n kanssa tultu siihen tulokseen, että vaikkei kellarin ja muiden perinteisten sotkupesäkkeiden kaaosta päivittäisessä elossa välttämättä huomaa, vaivaa se silti takaraivossa ja jotenkin vähän ahdistaa. Nyt kun säilytyshommat alkaa olla ojossa, on kiva fiilis puuhata muita sisustusprokkiksia ikään kuin tyhjälle kanvakselle. Meillä on suorastaan zen olo.

Eräs niin ikään jo hyvässä kuosissa oleva kotimme alue on avokeittiö. Ruokailutilasta tein postauksen jo jokin aika sitten, mutta koska meillä on uusi upea ruokapöytä ja muutakin edistystä on tapahtunut, ajattelin että nyt olisi hyvä hetki pienelle updatelle.

Kuten kuvista näkyy, on armas Nørrebron asunnon vitriinikaappi (tietenkin!!) päässyt paraatipaikalle uudessakin kodissa. Talo oli käytännössä muuttovalmis ja todella hyvässä kunnossa, mutta yksi harvoista tekemistämme pikkuparannuksista oli olohuoneen oven kääntäminen niin, että se aukeaa vitriinikaapin paikan sijaan eteiseen. Olo- ja ruokailuhuonekombossa on muutenkin rajallisesti tilaa, joten oli ihan hullua että yksi suurimmista yhtenäisistä seinistä oli varattu… auki repsottavalle ovelle.

Muuten ei ollakaan tehty keittiöakselilla mitään sen kummempaa, kuin hiottu ja lakattu pöytätasot astetta vaaleammaksi ja toki maalattu seinät ja käsitelty lattiat muun talon mukana. Talon hinta oli aivan budjettimme ääriyläpäässä, mutta muun muassa sen takia ettei keittiötä tarvinnut tähän hätään vaihtaa, pystyimme siihen just ja just venymään. Fun fact: keittiö on itse asiassa talon edeltäviä edeltävien asukkaiden peruja, arviolta kymmenisen vuotta vanha! Aika hyvin säilynyt, ja pitää myös nostaa hattua kivan ajattomille valinnoille.

Yksi suosikkijutuistani meidän keittiössä on muuten erityisleveä liesi. Ei varsinaisesti olla (vielä) mitään mestarikokkeja tai kotiruokaharrastajia, mutta ai että – mikä unelma, että uuniin saa kaksi pakastepizzaa samaan aikaan mukavasti vierekkäin :D (Kuulinko jonkun huokaisevan raskaasti jotain sellaista kuin helmiä sioille?) On mulla tietysti suunnitelmissa alkaa piakkoin pullantuoksuiseksi äitihahmoksi, eli ehkä suurelle liedelle tulee jotain muutakin järkevää käyttöä. Kröhöm.

Mulla on sellainen kalvava fiilis, että se jokin meidän avokeittiön ja ruokailutilan sisustuksesta vielä puuttuu, en oo vaan keksinyt että mitä se voisi olla. Lisäksi niin tyylikäs kuin ruokapöydän yllä killuva VP Globe -valaisin teoriassa onkin, ei se mielestäni oikein istu sisustukseen (se näyttää näissä kuvissa paremmalta matchilta kuin livenä). Duunia täälläkin siis vielä riittää. Pääasia kuitenkin, että viime viikkojen aikana olkkarin ja keittiön alue, eli talomme sistuksellisesti kriittisin tila, ollaan saatu sellaiseen kuntoon, että voin viimein alkaa keskittyä vaikkapa yläkertaan.

Kyllä tästä hyvä vielä tulee – ja nyt alan uskoa siihen itsekin :)

—

Facebook | Bloglovin | Instagram