Lempihuonekaluni vitriinikaappi

Eräänä toissakesän iltana istuin duunin jälkeen mun uudehkon ystävän Susan kanssa viinillä tuossa aika lähellä meidän molempien koteja. Elettiin sitä vaihetta, kun meidän asunnon remppa oli ohi ja sistustusprokkis täydessä vauhdissa. Blogi oli silloin parin hassun kuukauden ikäinen. Muistan vieläkin sen, kun F ilmoitti mulle viestillä vitriinin saapumisesta – tarkemmin sanottuna siitä, että kyseinen huonekalu tönöttää kuljetusliikkeen jäljiltä meidän rakennuksen pohjakerroksessa, eikä F saa sitä liikuttetua minnekään. Ilmeisesti meidän nettihuutokaupan kautta tilaama kotiinkuljetus ei ollutkaan ihan perille saakka kuljetus kuitenkaan.

Meinasi jäädä ne viinit juomatta, kun tarjosin apuani vitriinin kantamiseen. Onneksi tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että eipä musta moisen möhkäleen liikuttajaksi ole. Ja koska asioilla on tapana järjestyä, odotteli vitriini sitten paikallaan ruokailuhuoneessa kun lopulta saavuin himaan.

Mun lempihuonekalu, silloin ja nyt.

 

B0AECD26-6359-4541-BF3D-FD99C4D7AA1D.JPG

C93D85CA-8A71-48E5-AD7F-2213234DFB55.JPG

2AB3B41D-FDE9-46F9-B7DE-6BD89B286439.JPG

26650B1B-8962-4A77-A722-709CBC1B8E24.JPG

 

Tässäpä kiinnostuneille vitriinin esittelypostaus toissavuoden kesäkuulta. Voi niitä aikoja, raakilemaista, mutta niin rakasta ikiomaa kotia. Sitä kun harjoittelin sen samaisen kodin kuvaamista.

Eilen istuin taas duunin jälkeen viinillä Susan kanssa tuossa aika lähellä meidän molempien koteja, ja me puhuttiin siitä kuinka helposti unohtaa arvostaa hyviä juttuja. Kuten vaikkapa ihanaa asuntoa tai sitä vuosikausia hinkumaansa jättivitriiniä, joka nyt nojaileekin arkipäivästä toiseen asunnon seinää vasten. Meidät ihmiset taitaa olla luotu haahuilemaan ja haaveilemaan, aina vaan tavoittelemaan eikä koskaan tyytymään… mutta mä aion ihan tosissani yrittää. Tahdon katsoa ympärilleni ja olla kiitollinen niistä toteutuneista unelmista, suurista ja pienemmistä, joista elämä nykyään koostuu.

Ah, tämä kaunokainen kulkee varmasti mukana läpi elämäni kaikkien kotien.

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

972ED1B4-7BF0-4DC6-B908-61966ACDD827.JPG

Kommentit (4)
  1. Aivan ihana! Mäkin olen jo vuosikausia haaveillut vitriinistä, vaan eipä ole sellaista siunaantunut. Nyt asumme 36 m2 asunnossa, jonne ei yksinkertaisesti mahdu, ja suurin osa astioistakin on mökillä säilössä. Mutta tästä kun muutamme isompaan kotiin, niin sitten on kyllä vihdoin aika munkin saada ikioma vitriini! <3 (Näin ne life goalsit vaan muuttuu...)

    1. Kokemuksesta voin kertoa, että vitriinit on sitä ihanampia mitä kauemmin niitä ensin odottelee ;o) Ja haha, life goalsit tosiaan ovat hieman muuttuneet viime vuosina täälläkin!

  2. Meiltä löytyy myös aiivan ihana vitriini jonka löysimme mieheni kanssa kirppikseltä. Maalasimme sen ja nyt se on koko talon vetonaula. Mieheni asensi siihen vielä ledvalot vitriinin sisääle kattoon että nyt siinä on sitten valotkin 🙂 Sun on myös ihana <3 tollanen rustiikkinen ihanuus

    1. Oih, kuulostaa ihanalta! Ja vieläpä kirppislöytö <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *