Melkein kaikki meidän talosta

Siitä hullusta viikosta on nyt noin kaksi kuukautta aikaa. Siitä kun käytiin puolitosissaan katsomassa yhtä kaunista ja vähän liian kallista taloa, rakastuttiin päätä pahkaa, tehtiin tarjous ja oltiin ostettu mokoma neljä päivää ainokaisen näytön jälkeen. Oon blogissakin sanonut varmaan jo monta kertaa, että talon osto pienehköstä tanskalaisesta kaupungista tuntuu elämäni isoimmalta jutulta koskaan. Tanskaan muuttamiset ja aiemmat asuntokaupat sun muut ovat aina menneet omalla painollaan, mutta tää – tää on suuri päätös ja muutos, hurja homma kaiken kaikkiaan. Hurja ja hurjan ihana, en malta odottaa.

Ekan kuukauden talon oston jälkeen velloin epätodellisissa tunnelmissa. Tavallaan en meinannut uskoa hommaa todeksi,toisaalta taas ajattelin suorastaan menehtyväni odottamisen kurimukseen. Ihmettelin, miten selviän pakahtumatta tän loputtoman pitkän odotuksen, aina siihen saakka kun saadaan uuden kodin avaimet käteen. Luojan kiitos ihmisaivot on hyvä kapistus juttujen prosessointiin ja yleensä aika auttaa kaiken maailman kotkotuksiin, niin myös tällä kertaa. Pakahtuminen on vaihtunut ehkä kerran päivässä mieleen pompahtavaan ei vitsi, meillä on talo, oi miten ihanaa -ajatukseen ja leppoisaan venailuun. Kyllä se sieltä vielä, yhtä varmasti kuin sateiset, pimeät illat kesän jälkeen.

Kaimani Marja ja hänen miehensä ovat kutsuneet meidät kesäkuussa kyläilemään vielä kertaalleen, jotta päästään ihailemaan uuden talomme puutarhaa parhaassa loistossaan. En malta odottaa! Miten suloiselta se varmasti näyttääkään keskellä kesää. Talovisiittiä malttamattomana odotellessa ajattelin päivittää teidätkin viimein ajan tasalle tilusten ja aikataulun suhteen. Meidän talo – mitä ja milloin?

  • Me saadaan avaimet käteen vasta lokakuun puolivälissä ja muutetaan lokakuun viimeisen päivän tienoilla. Siinä vaiheessa talon ostosta on kulunut hurjat seitsemän kuukautta, ja ollaan asuttu tilapäismajoituksessa yhdeksän kuukautta. Ei mikään ihme, että odotus tuntuu pitkältä: samassa ajassa voisi luoda täysin uuden ihmisen.
  • Näiden parin visiitin perusteella näyttää siltä, että talo on oikein hyvässä kunnossa ja valmiiksi makumme mukainen. Se kaipaa pientä pintaremonttia eli seinien maalausta, ehkä lankkulattioiden hiontaa.
  • Talossa on kauniit ikkunat, mutta tämänhän te jo tiesitte. Ei sellaiset suuret ja herraskaiset, vaan pienemmät ja tosi söpöt. Osasta niistä näkyy meri. Meri!
  • Talomme on punatiilinen. Me käydään tällä hetkellä pientä vääntöä siitä, jääkö se punaiseksi vai saako kenties uuden vaalean värityksen (mä niin tahtoisin valkoisen talon). Meidät tuntien ei saada mitään ekstraa aikaiseksi, joten veikkaan nykyisen olomuodon säilyvän ainakin melko pitkään.
  • Talossa on kaksi kerrosta ja lisäksi pieni kellari.
  • Siellä on musta takka. Takka!
  • Talossa on kaksi parveketta, toinen pieni ja toinen aika suuri.
  • Talon alakerta koostuu olohuoneesta ja avokeittiöstä. Tila on kompakti, eikä siellä nykyisellä ratkaisulla oo tilaa mun rakkaimmalle huonekalulle, vitriinikaapille – tämä lienee tulevan kodin suurimpia sisustushaasteita, sillä jättivitriinistä en suostu luopumaan.
  • Talossa on kolme makuuhuonetta, yksi niistä suuri ja kaksi pikkuruista. En malta odottaa, että pääsen täyttämään vierashuoneet kyläilevillä ystävillä <3
  • Talossa on kaksi kylpyhuonetta. Kuuden vuoden jälkeen voidaan lopettaa vessa-, suihku- ja hampaidenpesuvuoroista nahistelu.
  • Talo sijaitsee rinteessä ja sitä ympäröi kaksi puutarhaa: avara, aurinkoinen etupiha ja syrjäisempi takapiha (takapihalle aion änkeä kaikki rumat kapistukset ja ulkopelivälineet, joita F eittämättä innostuu talon uutena herrana hamstraamaan).
  • Talon nykyiset omistajat ovat pitäneet talosta huolta ja hoivanneet sitä rakkaudella. Meidän tulevilta tiluksilta löytyy paljon söpöjä yksityiskohtia ja pari ylimääräistä ylläriä, joihin palaan muuttopäivän paremmalla puolella.

Ai että, koko homma tuntuu ihan epätodelliselta. En osaa edes kuvitella, millaista on asua talossa ja hoitaa puutarhaa 😀 Oon myös aikamoinen pupupöksy, eli sekin jänskättää että miten selviän talossa mahdollisesti joskus yksin yötä, kun on synkkää ja myrskyisää. Oonkin jo alkanut droppailemaan vihjeitä siitä, että koira ois kiva…

Postauksen kuvat meidän talosta, maaliskuulta. Lataan lisää teasereita Insta-stooriin kesäkuun vierailulla <3 

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Kommentit (2)
  1. Kuulostaa ihanalta:) kiva kun saatiin vähän yksityiskohtia! On varmaan ihan jäätävää odottaa noin pitkä aika, etenkin kun talosta on haaveiltu jo niin pitkään…

    1. Jäätävää todellakin 😀 Mutta kai tää tästä, pikkuhiljaa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *