Nørrebro-aikakausi lähenee loppuaan (aaaaargh)

Mitäpä tätä kiertelemään: me ollaan päätetty laittaa meidän asunto myyntiin. 

Olin ihan ekaksi kirjoittamassa jotain runollista siitä, etten oikein itsekään tajua miten tähän ratkaisuun näin nopeasti päädyttiin, mutta sitten naapuri aloitti bassot tapissa lasten diskon kello 9.30 lauantaiaamuna, pomppujen sekä huutojen säestyksellä, ja mä pääpiirteittäin muistin että miksi. En kestä ihmisiä tahi meuhkaa, ellen oo itse vapaaehtoisesti niiden pariin hakeutunut. Kaupungin jatkuva taustahäly, se ettei kotiovelta edes oikein pysty kävellä mihinkään suuntaan löytääkseen hiljaisuuden, tekee musta vähän raivohullun ahdistuneen ja levottoman.

Niin paljon kuin mä rakastankin tiettyjä asioita kaupungissa asumisessa ja oon kaivannut lähiöstä cityyn lähes koko aikuisikäni, on totuus vaan se että tähän elämänvaiheeseen tämä ei taidakaan olla se paras ratkaisu. Ois ollut sairaan siistiä asua keskustassa silloin, kun ravasin baareissa ja elin kaupunkia enemmän, mutta kovin moni juttu on viime vuosina muuttunut. Lähinnä mä nautin kotona tai ystävien kanssa hengailusta, hyvästä ruoasta ja satunnaisista viini-illoista (jotka nekin voi yhtä hyvin tapahtua jonkun himassa kuin baarissa) sekä voimia palauttavasta rauhasta. Ja let’s face it, en mä nyt niiiiiin kauas Köpiksestä suunnittele muuttavani että tässä ois varsinaisesti syytä minkäänlaiseen ylidramatisointiin (voin toki silti luvata, että ylidramatisoinnilta ei kohdallani vältytä).

 

8AEE0CD6-141D-4025-B117-34C81BDF4EDB.JPG

8AC2A113-EB89-4B2F-83EB-11CB011F5477.JPG

 

Elämä on siihenkin verrattuna tosi erilaista, mitä se oli mun ensimmäisen Köpis-vuoden ajan. Silloin mä olin paljon sosiaalisemmalla vaihteella, nälkäinen saamaan uusia ystäviä ja luomaan itseni muotoisen painauman upouuteen kaupunkiin. Kävin aika usein baareissa ja jopa klubeilla – mutta kelatkaa, oon viimeksi käynyt Köpiksessä aamuyön puolelle venyvästi ulkona ulkona (jos ei siis esimerkiksi firman pikkujouluja jne. oteta mukaan) tuossa vuoden 2016 maaliskuussa – ironisesti noin kuukautta ennen kuin muutin, noh, keskustaan. Jonkin aikaa mä oon tässä venaillut, että josko taas saisin kipinän baareissa käymiseen, tai elämään eksyisi yöelämään houkuttavia uusia kavereita, mutta eipä niin taida tapahtua. Jos me löydetään se meidän unelmatalo, muutetaan pikkukaupunkiin ja saan innostuksen lähteä Köpikseen bailaamaan, niin ehkä mä voin tällä tahdilla kolmen vuoden välein sen öisen 150€ taksireissun maksaa. (Tai sitten ottaa… yöjunan. Tää vaihtoehto saa hengityksen vähän pinnalliseksi. En oo kai vieläkään unohtanut niitä jokaviikkoisia 40 minuutin yödösämatkoja Steissiltä Itä-Helsingin lähiöön, kun joku vuoroin meinasi oksentaa päälle, ahdisteli tai yritti torkkua vasten.)

Kuten tuossa kesällä kirjoittelin, on tää tähänastisen elämäni ehdottomasti vaikein ja pelottavin päätös, mutta nyt se on vähän niin kuin tehty. Tai siis, ei kai vielä konkreettisesti koska mitään ei oo oikeastaan tapahtunut paitsi että löydettiin meille välittäjä josta hirmuisesti tykätään, mutta ensimmäinen todellinen askel on otettu. Varmaankin tässä syksyn aikana pullautetaan tämä meidän rakas koti markkinoille ja katsotaan mitä tapahtuu. Tuntuu aivan älyttömän epätodelliselta, mutta Nørrebro-aika lähenee loppuaan.

Jos mulle oltais viime syksynä sanottu, että ollaan jo 2,5 asumisvuoden jälkeen muuttamassa pois mun unelmakämpästä (siis sikäli jos tämän joku sopivalla hinnalla tahtoo ostaa), niin oisin vaan nauranut. En oikeen itsekään tiedä mitä tässä tapahtui. Lähinnä tekee mieli mennä lattialle makaamaan ja pysyä siinä kunnes tilanne on ratkennut ja joku muu hoitanut kaikki mietiskelyt sekä päätökset mun puolesta. Mutta sellaista vaihtista ei taida nyt olla, pitää vaan pitää hatusta kiinni ja luottaa siihen että niin käy kuin on tarkoitettu. Ja muistaa, että tässä on kuitenkin kyse vaan kämpästä.

 

76D78AB1-E6EF-4A0A-8A78-F9DA6E6B685B.JPG

487580B3-1B6F-41E6-9546-2A90343E0E3D.JPG

 

Mutta voih, mistä kämpästä <3<3<3

Nyt se lasten diskokin on tietty jo loppunut (lasten biletyksessä on se hyvä puoli, että ne ei nähtävästi jaksa puolta tuntia pidempää) ja katson taas ympärilleni ja mietin: am I stupid, am I cray?

Kaikki talokuumeilupostaukset löytyvät täältä.

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

72E9451D-EF09-4828-96F0-04D88FCBE3C0.JPG

F7A15BA8-6C27-421A-BE18-C9C399A5AB18.JPG

Kommentit (4)
  1. Terhi | Vagabondablogi.fi
    8.9.2018, 10:03

    Teillä on kyllä todella kaunis koti, mutta eiköhän sun sisustustaidoilla tule uudestakin kodista vähintäänkin yhtä kaunis 🙂

    Me asuimme muutaman vuoden vuokralla Nørrebrossa ja vihasin meidän naapureita. Harkitsimme silloin talon ostoa Roskilden suunnalta, mutta tajusimmekin että Tanska ei taida sittenkään olla meille sopiva asuinmaa. Nyt asumme Kreetalla pienessä talossa maaseudun rauhassa, mutta kuitenkin vain 15 kilometrin päässä kaupungista. Vielä jopa näin vuotta myöhemmin mietimme toisinaan, että kuinka kauheaa olisi jos asuisimme vielä siinä kerrostalossa, niiden muista piittaamattomien naapureiden kanssa.

    Nørrebrosta kaipaan kodin ympärillä olevia kahviloita ja ravintoloita, mutta kyllä mä sittenkin mieluummin asun rauhassa ja näen sen pienen vaivan kaupunkiin menemisessä.

    Onnea asunnon myyntiin!

    1. Mä niin rakastan kuulla tuollaisia tarinoita, vahvistaa fiilistä siitä ettei kaupungin jättäminen ehkä oo niin kaamea virhe kuin epäröinnin hetkinä joskus tuntuu 😀 Molempia elämiä ei tosiaan voi saada, ja just tuollainen järjestely että asuu rauhallisessa paikassa kätevän matkan päästä kivan kaupungin keskustasta kuulostaa parhaalta kompromissilta.

      Kiitos kommentista ja uskon valamisesta tähän päätökseen 😀 <3

  2. Antwerpenin Anna
    13.9.2018, 13:59

    Mä oon seurannut silmä kovana tätä sun talokuumetilannetta ja tälleen omissa talohuuruissani, vasta muuttaneena (okei, vuokralle vaan mut silti) sanon jes! DO IT!

    Meidän yläkerran naapuri Antwerpenissa ei suinkaan pitänyt mitään lasten diskoja vaan arkiöiden (oletettavasti kokkelin virkistämiä) bileitä. Ja vain pari päivää ennen meidän poismuuttoa sen mulkun tilalle muutti tosi sympaattinen eläkeläispariskunta.

    1. Iiiiik, ehkä muuton aika piakkoin koittaa! Argh yläkerran naapurit on niin pehvasta. Miks alakerrassa aina asuu joku ristipistotöitä harrastava kohtelias introvertti ja yläkerrassa joukko kokaiinista ja europopista nauttivia äänekkäitä mulkkuja?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *