Kesä tulikin takaisin

Olin jo niin valmis kaivamaan mustat nahkanilkkurini naftaliinista ja pukeutumaan pitkään mustaan takkiin, mutta kappas vain. Kesä tulikin takaisin. Syksyiset sadepäivät olisivat sopineet paljon paremmin viime viikkojen fiilikseeni, mutta minkäs tuolle voi. Pihalla paistaa aurinko ja lämpö huitelee kahdessakymmenessä asteessa. Hyväksytään.

Ystävä kutsui F:n veneretkelle, poikien iltaa viettämään, ja sääennustetta katsottuani kutsuin itseni mukaan. Parisuhteessa kumpaisellakin osapuolella on toki oikeus omiin menoihinsa, mutta jos jufenauta kesän ensimmäinen hyvä sääpäivä osuu kohdalle juuri kun eräs kyseisistä osapuolista pääsee veneilemään, saa se toinen raasu mielestäni änkeä mukaan. Ja sitä paitsi Søren, meidän veneilevä ystävä, asui F:n kanssa samaan aikaan Helsingissä ja oli käytännössä meidän perheenjäsen (yleensä sanon että ihan kuin meidän oma poika, mutten oo varma tykkääkö se siitä vertauksesta kovin paljoa).

 

IMG_2215.JPG

IMG_2213.JPG

IMG_2205.JPG

 

Ja voi että, mikä ilta kuulkaas. Köröteltiin pienellä sinisellä paatillamme läpi tämän kauniin kaupungin ja oleilu oli just sellaista, kuin sen kesällä kuuluu olla. Vähän jänskätti, että mahdetaankohan me selvitä koko reissusta hengissä, koska eräs turistivenekolari Amsterdamin kanaalissa kummitteli muistoissa, mutta muuten oli aivan täydellistä. Kyllä elämä vaan olisi niin paljon parempaa, jos omistaisi veneen, edes aivan pikkuisen.

Ja jos kesäisin olisi kesä.

Tuntuu säälittävältä ja tosi turhalta jossitella, mutta kun tuona iltana katselin ympärilleni veneemme nokasta, näin niin monta kuvaa siitä, miltä tän kesän olisi kuulunut näyttää. Siihen pakkautui kaikki ne kivat jutut, joista esimerkiksi Susan kanssa koko talvi haaveiltiin ja sitten satoikin vettä koko ajan. Toisaalta, onneksi tää kesä ei oo ohi vielä ja seuraavankin saan viettää tän ihanuuden keskellä. The kesiä The kesien perään.

Kukaan ei muuten koskaan saisi käydä Köpiksessä viettämättä aikaa Christianshavnissa. Oon käynyt siellä litkimässä roseeta pari kertaa tän kesän aikana ja nyt taas tuli syyllinen olo, kun luku ei oo parikymmentä (no ei ois tarvinnut välttämättä litkiä roseeta 20 kertana, mutta muuten). Nørrebron jälkeen ehkä Kööpenhaminan kivoin alue. Ja ei, veneellä hilluminen ei oo pakollista.

 

IMG_2206.JPG

IMG_2207.JPG

IMG_2208.JPG

 

Rantauduttiin kanaalin varrelle, tallusteltiin vähän aikaa ympäriinsä ja ihailtiin kaikkea. Pojat haki pizzat ja mä liikaa Letz Sushia. Istuskeltiin penkillä ja elämä oli hyvää, niin oli sushikin ja kuulemma pizza.

Vaikka mä oisin ollut kuinka valmis syksyyn, se ei selvästikään ollut vielä muhun. Ja hyvä niin. Koska just tällaiset spontaanin täydelliset kesäillat rakkaiden tyyppien seurassa on parhaita juttuja, piristysruiske jota meikäläinen kipeästi kaipasi. Paniikinomaiset huutonaurut, kun me melkein törmättiin paatillamme joutsenparveen ja joutsen-isä (tai ehkä se oli äiti) sihisi meille just sen näköisenä, ettei meillä oo silmämunia enää kauaa. Se kun saatiin pubin omistajalta nuhteet, kun istuttiin pubin ulkopuolella olevassa pöydässä odottamassa ruokaa muualta – ja kun se meitä pois hätistäessään sihisi (samannäköisenä kuin joutsen-isä) että sen vessaankaan ei sitten muuten oo mitään asiaa. Ei meillä ollut ees hätä, tiedoksi vaan. Ja keskustelut elämästä, muutoksesta, vanhasta kunnon Helsingistä.

Viivythän vielä hetken, kesä.

 

IMG_2209.JPG

IMG_2210.JPG

IMG_2211.JPG

IMG_2212.JPG

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kesä + CPH = <3

 Rannetta pitkin valuva kastike ja muita onnen aiheita

Mut on tehty lekotteluun ja kesäpäiviin

Very last week of August… this happened. Summer arrived to CPH.

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Kauniit kulissit ei paina juuri mitään

En tiedä oisko pitänyt itkeä vai nauraa, kun toissayönä heräsin ihan jär-kyt-tä-viin vatsakipuihin, jotka lopulta sitten jatkuivat lähes vuorokauden ja jossain vaiheessa saivat kuumeen kaverikseen. Eli ei ollut meikäläisen osalta huono mäihä ja vastoinkäymiset ihan vielä ohi sittenkään. Jep, itku siinä oli naurua lähempänä. Kyseisenä yönä seisoin olohuoneen ikkunassa ukkosta katsellen, kivuissani ja vähän peloissani ja mietin, mitenköhän paljon tätä vielä. Eilinen meni lääkärivisiittiä lukuunottamatta kokonaan sängyssä, suureksi osaksi tajuttomana, tänään menee jo vähän paremmin.

Tsiisus, elokuu 2017. Ei jatkoon.

 

IMG_2203.JPG

IMG_2202.JPG

 

Oon jotenkin ihan uupunut koko tästä alkusyksystä ja kaikista näistä probleemista. Just kun vähän pääsee voiton puolelle niin sitten makaakin pillittämässä nørrebrolaisen lääkärin vastaanotolla melko varmana siitä, että seuraava askel on sairaala ja sitten kenties kuolo. Mutta ehkä syyskuu, mä uskon että syyskuu, siitä tulee paljon parempi.

Tänään istun kauniissa olohuoneessani, unelmieni asunnossa, unelmieni kaupungissa. Viimeinen kuukausi on opettanut jotain niin tärkeää elämästä ja prioriteeteista, siitä mikä oikeasti merkkaa. Kauniit kulissit ja hienot kohokohdat on kivoja hommia muttei oikeastaan paina juuri mitään. Mikä toisaalta painaa ihan älyttömästi:

– Oma ja läheisten terveys. Koska eräänä päivänä, aivan yhtäkkiä ilman ennakkovaroituksia, asiat voi lopullisesti muuttua. Joskus kyseessä on väärä hälytys, joku kerta enää ei.

– Sohvapöydällä makaava tyhjä jogurttikuppi. Tarkemmin sanottuna rakas henkilö, joka tuo kaupasta vähän kaikkea epämääräistä kun toinen on kipeä eikä oo varma mitä se pystyy syödä.

– Leppoisa arki. Voi miten sitä oonkaan kaivannut näiden vastoinkäymisten keskellä, viikkojen jolloin koko ajan painaa joku huoli.

– Koti. Ei se, että se näyttää siltä mitä joskus haaveissasi oot kelaillut vaan se, että se tuntuu turvapaikalta. Ja tää koti tuntuu. Myrskyn keskellä täällä on hyvä olla ja tänne saapuminen parhaita tunteita, aina. Luojan kiitos.

 

IMG_2204.JPG

 

Älkää ihmetelkö, jos blogissa on hieman tavanomaista hiljaisempaa lähiaikoina. Se johtuu kaikesta ylläolevasta. Toisaalta toivon, että oon huomenna jo terveiden kirjoissa ja voin viettää viikonlopun keskittyen pelkästään näihin: brunssit, kirppistely ja kirjoitus.

Pusuja sinne! <3

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Oman tyylin, äänen ja paikan löytämisestä

Onnelliseksi tehnyt loppukesän ilta huvimajassa

Tapahtumaketjun alkupää eli miten päädyin tähän

I’m home, sick and a little sad. August wasn’t the nicest month of all but luckily it’s September now.

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Suhteet Sisustus Oma elämä Terveys