Istuskelen tässä lauantaiaamun perinteiseen tyyliin sohvallani kahvia hörppien ja tällä kertaa mietin: kunpa nyt ei hetkeen tapahtuisi mitään yllättävää saatika mylläyttävää, suuntaan tai toiseen. Elämään pääsi livahtamaan niin paljon kaikkea ikävää muutaman viikon aikana, etten lopulta tiennyt miten päin tässä ois pitänyt olla. Nyt voisin nauttia tasaisuudesta ja tavallisuudesta pidemmän aikaa, jättäisin mielellään tyhmien juttujen lisäksi suurimmat riemunkiljahduksetkin toisille ja hengailisin vaan zeninä. Ensi viikon kalenteri on duuneja ja kahta iltamenoa lukuun ottamatta täysin tyhjillään, eli edellytykset rauhoittumiselle on ainakin kunnossa.

On ärsyttävää kun jengi vihjailee ja antaa pikku teasereita, muttei kuitenkaan sitten paljasta yhtään mitään. Samalla vaivalla vois mun mielestä olla vaan hiljaa. Nyt kun tunnen olevani näiden viikkojen paremmalla puolella, haluan kertoa vähän enemmän. Eli mitä täällä kulisseissa oikein on tapahtunut?

– Eräs myrkyllinen ihminen, jonka oon päästänyt elämääni ja kenen tempaukset menivät nyt vähän liian pitkälle. Yhtäkkiä huomasin olevani osa teinidraamaa, enkä meinannut päästä tilanteesta edes piru vie pois. Loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt voin onneksi kevein mielin kertoa jättäneeni kyseiset kuviot pysyvästi taakseni. Juttelin tästä draamasta ystävälle skumpan äärellä viime lauantaina, sitäkin vähän pähkäillen että onko mussa jotain vikaa kun 32-vuotiaana tällaiseen vielä ajaudun, ja se sanoi tosi lohduttavasti: sä etsit niin täysillä, löydät ja imet puoleesi kaikkea ihanaa, pakostikin vahingossa siinä samalla tulee sellaistakin mukaan mitä et haluaisi. Ja just niinhän se on. Istuin siinä luottoystävän kanssa, tyypin jota en kaksi vuotta sitten edes tuntenut, ja muistin taas että suurin osa löydöistäni on ollut superhyviä juttuja.

– Niin, ja maanantaina tuli puskista meidän firman YT:t. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että meikäläisen duunirintama on ollut aikamoinen stressitekijä koko Tanskassa asumisen ajan, joten tällainen pikku ylläripylläri just kun hommat alkavat tasoittua oli aika… noh, raskas. Prosessi hoidettiin onneksi tehokkaasti ja mielestäni niin hyvin kuin moisessa vaikeassa tilanteessa on mahdollista, ja itse tiesin jo torstaina olevani turvassa. Moni ympäriltä joutui kuitenkin lähtemään, eli helppo tää viikko ei ollut – meillekään jotka jäivät.

– Ja sitten on eräs perhettä varjostava huoli, joka yhä painaa sydäntä eikä ainakaan toistaiseksi oo katoamassa minnekään. Viittaan taas tähän postaukseen viime viikonlopulta, jossa sanoin näin: Sitä on niin paljon vahvempi käsittelemään vaikeuksia ja huonoa onnea, kun ei jo valmiiksi oo ahdistunut kaikesta turhasta möhnästä. On helpompi olla vahva, kun ihon alla poreileva tunne – niin elämästä kuin itsestään henkilönä – on positiivinen. Ja juuri tähän ohjenuoraani aion nyt tukeutua, saakoon kyseinen vaikeus elämäni yksinoikeuden. Turha möhnä on poissa.

Joo, ei tosiaan elämäni kulta-aikaa mutta kuten sanottu, nyt tuntuu että pahin on selätetty. Tahdon uskoa niin. Istuttiin eilen iltaa F:n ja ystäväpariskunnan kanssa, syötiin mahat täyteen ulkona, naurettiin Vesterbrossa vielä kauan sen jälkeen kun oli tullut pimeää ja unohdin kaikki mahdolliset huolet moneksi tunniksi. Tultiin kotiin kioskin kautta, ostin sisustuslehden ja tänään maailma näyttää just siltä miltä sen lauantaisin kuuluu.

Aurinkoista viikonloppua sinnekin! <3

LUE MYÖS NÄMÄ:

Pizzaa, chiantia ja uusia viritelmiä

Ihmiset, jotka loistaa toisilleen kirkkaampina kuin toiset

Onko lähipiirissäsi ihmisimuri?

—

After some not-so-nice weeks, life is looking pretty again <3

—

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami