Nørrebro Summers

6.8.2017 marjapilami

Säästökuuri osa 4: Kesällä säästämisen dilemma

Säästökuuripyristelyni jatkuu. Sen tiimoilta on muutakin päivitettävää (voi, kuinka oonkaan pienestä pitäen rakastanut möyhiä raha-asioissa ja laskea pennosiani ja nyt voin jakaa prokkiksen kaikelle kansalle!), mutta otetaan tähän väliin hieman pohdintaa kesällä säästämisestä. Se on nimittäin kinkkinen homma, monestakin syystä. Kuten vaikkapa näistä:

– Kesä on niin pirun lyhyt täällä Pohjolassa! Meillä on kerrankin mahis istua iltaa terasseilla, viettää aktiivista kaupunkielämää, reissailla lähelle ja kauas (muttei kuitenkaan tartte lähteä yhtä kauas kuin talvella jos haluaa varmaan aurinkoon). Onko näiden muutaman hassun kuukauden aikana kauheesti järkeä pihistellä, ellei oo ihan totinen pakko? Kun kohta kuitenkin on taas se yhdeksän kuukauden talvi, jolloin voi istua vaan himassa ja venata kesää.

– No ne reissut. Itse en oo ennen tätä vuotta eksoottisia talvilomia edes harrastanut, koska ei oo ikinä ollut varaa ja/tai lomaa, mutta kesiin on mahtunut useitakin matkoja ympäri Eurooppaa. Ja sehän maksaa rahaa, kuten tiedätte.

– Palkattomat lomat. En oo vielä tähän korkeaan 32 vuoden ikään mennessä onnistunut olemaan palkallisella kesälomalla kuin pari kertaa, koska oon vaihdellut duuneja, asuinmaita ja kaikkea sellaista. Joo joo, kyllähän edellisistä duuneista maksetaan pitämättömät lomat cashbana joten teoriassa loma ei oo palkatonta… mutta kyllä se siltä vaan käytännössä tuntuu. Tänä kesänä saan nysäliksan peräti heinä-, elo- sekä syyskuussa kiitos lomien – huh.

– Alennusmyynnit. Turhaa shoppailua pitäisi toki näin säästökuurilaisena vältellä, mutta toisaalta alennusmyynneistä nimenomaan kannattaisi ostaa, mikäli jotain tarttee. Etenkin kalliimmista laatutuotteista voipi alessa säästää pitkän pennin – joka valitettavasti tarkoittaa kuitenkin lisää rahanmenoa.

Kuten kirjoittelin ekassa säästökuuripostauksessa, mulla alkoi kevään mittaan olla niin syyllinen olo omasta tuhlailusta ja siitä, että rahankäyttö ei ollut ihan kontrollissa, ettei säästökuurin aloitus vasta kesän jälkeen ollut vaihtoehto. Oonkin tosi tyytyväinen, että hyppäsin hommaan silloin toukokuussa – koska en ees halua ajatella miten monta rahaa oisin saanut kulumaan jos en ois ollut mukamas säästökuurilla. Kuten kirjoitin viime kuussa, lähti säästökuuri muutenkin niin ontuen liikkeelle vaikka kuinka luulin kunnostautuneeni.

Nyt jo reilut kaksi kuukautta tiedostavaa rahankäyttöä harjoittaneena kokemusasiantuntijana voinkin kertoa nämä:

– Kesällä kannattaa ainakin yrittää säästää. Ja jos ei kertakaikkiaan pysty siihen näiden kalliiden kuukausien aikana, niin on hyvä ainakin olla perillä siitä, minne ne massit valuu. Älä siis tee kuten minä viimeisten parin vuoden ajan ja ratko asiaa olematta miettimättä sitä ollenkaan, siksi että se on tylsää ja ahdistavaa.

– Kesäpäiviä, etenkään aurinkoisia sellaisia, ei tosiaan kannata tuhlata himassa säästöpossun kanssa kökkimiseen. Joskus on hyvä unohtaa säästöhommelit kokonaan ja juoda sitä skumppaa terassilla – eikä siitä onneksi tartte potea huonoa omaatuntoa, kun on muuten niin kunnostautunut raha-asioissa.

– Ja toisaalta, kesästä nauttimisen ei tartte tarkoittaa hervotonta, jatkuvaa tuhlausta. (Tää on mulle viimeisten vuosien jälkeen uusi tieto.) Mä ryhdyin tuossa miettimään, että mikä niissä terasseissa ja kaupunkikortteleissa mua kesäisin niin vetää ja tulin tulokseen, että sen on kesäiltojen lämmin ilma, eksoottinen tunnelma ja rakkaat ihmiset. Ja arvatkaa mitä! Kesäiltojen lämpimästä ilmasta, eksoottisesta tunnelmasta ja rakkaista ihmisistä voi joskus nauttia vaikka puistossa tai jonkun pihalla, ihan aina ei tarvii maksaa neljääkybää viinipullosta – ainakaan tiistaisin.

Tätä mä oon toitottanut jo moneen kertaan, mutta tässä ontuvasti etenevässä taloudelllisessa kunnostautumisprojektissa, jota myös säästökuuriksi kutsutaan, on yksi hyvä puoli yli muiden:

Välittömästi siitä saakka, kun aloin tarkkailemaan rahankäyttöäni ja seuraamaan minne ne massit tililtä virtaa, mulla on ollut huoleton olo.

No okei paitsi silloin heinäkuussa, kun kaikki maksoi miljardin just kun olin päättänyt aloittaa säästämisen. Mutta anyway, muuten. On ihan eri fiilis tuhlailla menemään kaikkiin ihaniin kesäjuttuihin, kun tietää että on suurinpiirtein ruodussa suuren osan aikaa. Vaikka oon elänyt enemmän kurissa ja nuhteessa kuin parina edellisenä kesänä, en oo kyllä mielestäni menettänyt mitään tai jättänyt tekemättä mitään mitä haluan. Itse asiassa tää on ollut siitä kivempi kesä, että ei oo tarvinnut potea kalvavaa syyllisyyttä tuhlailustaan (niin paitsi heinäkuun hirmuviikkoina).

Huomaatteko muuten näiden Säästökuuri-postausten muutoksen? Täähän tuntuu vaivihkaa kallistuvan epäonnistumisten raportoimisesta johonkin ihan muuhun. Ehkä mulla on kuulkaas toivoa.

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

—

I’m starting to suck less at saving money. Yay!

—

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Avainsanat: Raha, säästökuuri

Suhteet Sisustus Oma elämä Raha

4.8.2017 marjapilami

Viikko ranskalaisin viivoin: jatkuvaa sadetta ja liikaa kirsikoita

Viimeisimpään viikkoon, kuten viikkoihin yleensä, on mahtunut yhtä ja toista. Koska kaikista tikuista ei aina saa väännettyä kokonaisen postauksen verran asiaa (tai no kyllä itse asiassa saa jos sille päälle sattuu), on onneksi keksitty ranskalaiset viivat. Elikkä kuluneen seiskan aikana mä oon muun muassa:

– Ostanut yhden uuden kasvin. Koska niitä ei vaan ikinä voi olla tarpeeksi, saatika liikaa, kyllä te sen tiedätte.

– Ihmetellyt, miten aina vaan voi sataa. Silloinkin, kun ennuste on koko päivän luvannut illaksi aurinkoa ja lähdet töistä, ripottelee jotain epämääräistä olkapäille.

– Oppinut paljon uutta, kokenut ilon hetkiä ja sitten taas vaipunut epätoivoon, kun kaikki on niin vaikeeta. Ja sitten taas riemastunut, kun hommat sujuu. Ja sitten on taas ärsyttänyt, kun en osaa mitään. Ja tullut siihen lopputulokseen, etten nyt halua vaihtaa duunipaikkaa ainakaan seitsemään vuoteen, koska en jaksa opetella taas kaikkea alusta.

– Päättänyt keskittyä taas kirjan lukemiseen.

– Lukenut 0 sivua, koska some ja siivous ja blogi ja valokuvat ja Whatsapp.

– Tsekannut Flown ohjelman ja tunnistanut sieltä ehkä kolmen artistin nimen (joista yksi oli mun vanha duunikamu).

– Varannut kaksi hotellia, tai no majataloa, Italiasta syyskuulle. Ja tuntenut syvää nautintoa ja riemua aiheesta.

– Saanut Facebookilta muistutuksen, että kaks vuotta sitten me aloitettiin vasta nyt kolmen viikon kesälomamme. Kironnut sitä, miksen pelannut korttejani toisin ja miksei mulla tänä vuonna tähän aikaan oo just alkamassa kolmen viikon loma. Muistellut taianomaista Kreikan reissua, joka tehtiin silloin kaksi vuotta sitten elokuussa.

– Muistanut taas ne Italian syyskuiset majatalot ja sen, ettei hätä oo tämän näköinen.

– Syönyt jätskiä ja maksanut ihoni kunnolla. Ja pizzan. Katunut.

– Aloittanut viikoittaisen tilisiirtoni sukanvarteen, kahden vuoden tauon jälkeen. Jee!

– Jatkanut tyhjästä ilmaantuneen brittiaksentin puhumista ja päättänyt, että anti olla, olkoon sitten niin. Tästä lähin saan luvan olla se brittiläisittäin basic Finnish -aksenttia vääntävä muija.

– Saanut muutamankin hyvältä vaikuttavan idean, mutten oo jaksanut tehdä mitään toteuttaakseni niitä. Vielä.

– Keittänyt yhden pannullisen teetä kun halusin fiilistellä sadetta, muttei tehnytkään mieli. Annoin sen jäähtyä ja kaadoin viemäriin.

– Viettänyt yhden tosi onnelliseksi tehneen illan. Palaan siihen vielä myöhemmin uudestaan.

– Ollut huojentunut, koska aivan pian voin jättää erään jo pidempään ärsyttäneen jutun taakseni.

– Antanut kuitenkin vähän liikaa ajatustilaa eräälle pidempään ärsyttäneelle jutulle.

– Ollut pettynyt muihin sekä itseeni. Ja päättänyt aloittaa asioiden korjaamisen sieltä helpoimmasta päästä – itsestäni.

– Innostunut työkaverin yllyttämänä ajatuksesta heittää meidän kämppä Airbnb:hin. Rasavilli F ajatteli niinkin pitkälle, että voitais joskus vuokrata meidän minimakkaria, vaikka oltais itse himassa. Toistaiseksi koko konsepti on mietintämyssyssä, mutta ei sitä koskaan tiedä.

– Kuullut toiselta työkaverilta tarinan, kuinka jonkun köpisläisen Airbnb-kämpän vuokralaiset oli pyörittänyt siellä vaivihkaa ilotaloa. En muutenkaan ollut innoissani siitä ajatuksesta, että jotkut tuntemattomat pöyhii meidän sängyssä, mut nyt vielä vähemmän.

– Ahdistunut sotkusta himassa ja miettinyt, miksei ikinä osata pitää mestoja sipisiisteinä. Eikä koskaan jakseta pestä ikkunoita.

– Tullut lopputulemaan, että kaikki läsnäolevat kirsikat on pakko syödä kerralla. Ja yhtenä yönä miettinyt sydän pamppaillen, että mitkäköhän on ähkyn oireet ja voikohan siihen kuolla ja saakohan sen kirsikoista tai voikohan liiallinen määrä kirsikoita mahassa tukkia hengitystiet. (Oon aina ollut draamantajuinen.)

– Järkyttynyt siitä, että mun muutama viikko sitten lahjaksi saama käytetty pyörä, jolla en ehtinyt kertaakaan vielä ajaa, on varastettu. Joku helvetin rutale, toivottavasti kaatuu sillä.