Oon jo pidemmän aikaa suunnitellut tätä postausta mielessäni, mutten oo uskaltanut kirjoittaa. Aknepotilas sisälläni pelkää, että tekstin julkaisu on megalomaaninen jinxaus ja iho-ongelmat palaavat heti rytinällä takaisin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos kirjoitukseni auttaa edes yhtä tyyppiä katsomaan peiliin yhtä ilahtuneena kuin meikäläinen tänään, on se sen arvoista. Eikä mitään jinxauksia oikeesti oo olemassa – eihän?
Päivän aiheena siis se, miten vuosia itseäni riivannut, alati paheneva keskivaikea akne katosi muutamassa viikossa ruokavaliomuutoksen avulla lähes kokonaan. Samalla tipahti useampi kilokin, vaikkei se tarkoituksena ollutkaan. Mikä ehkä parasta: ruokavaliota on suhteellisen helppo noudattaa, etenkin nyt kun siihen on tottunut.
Tällaisia pörrötukkaisa aamutakkiselfieitä en usein julkaise, saati kaksin kappalein. Mutta niissäpä hymyilee naama, joka on vuosien jälkeen lähes täysin näpytön.
Mulla on ollut viimeisen kymmenisen vuoden aikana muutama aknepyrähdys, kuten ah niin monella itseni ikäisellä naispuolisella ystävälläkin. Meillä, joista suurella osalla ei teini-iässä ollut iho-ongelmista tietoakaan. Ekalla rundilla antibiootit auttoivat ja karkottivat aknen vuosikausiksi, mutta sen tehtyä comebackin nyt kolmenkympin hujakoilla niistä ei ollut enää mitään apua. Oon kokeillut varmaan kaikkia mahdollisia puhdistustuotteita ja voiteita, mineraalimeikkejä, kiroamista ja loitsuja. Tilapäistä apua olen joistakin niistä saanut (no kiroilu ei auttanut), mutta mikään ei ole ratkaissut ongelmaa pysyvästi. Ihoni kunto huononi tasaisesti viime vuosien ajan, otsan näpyt levisivät poskiin ja epätoivo syveni.
Tiedän, että maailmassa on isompiakin ongelmia ja paljon pahempia vitsauksia kuin keskivaikea aikuisiän akne, mutta yrittäkääpä kertoa se mulle niinä aamuina, kun haluan jäädä saikulle tai perua treffit ystävän kanssa, koska peilikuva ahdistaa niin paljon.
Ennen Thaimaan lomaani helmikuun lopussa päätin, että kotiin palatessani on aika ottaa radikaalimmat keinot käyttöön. Kun ulkoisista hoidoista ei ole apua, kokeillaan jotakin muuta. Jälkiviisaana tunnen itseni idiootiksi, kun en testannut ruokavalion vaikutusta jo vuosia sitten. Ilman muuta kropassa mylläävä krooninen tulehdus hoidetaan sisäkautta, ei nassuun lätkittävillä mömmöillä. Olin vaan niin kovin kiintynyt herkkuihini.
Maaliskuun puolessa välissä jätin vehnän, maitotuotteet ja sokerin pois.
Uuden ruokavalion noudattaminen oli haaste, koska esimerkiksi aamiaisrutiinit menivät uusiksi ja jouduin sanomaan heipat lempiruoalleni pastalle sekä… karkille. Mä rakastan karkkia.
Toisaalta sen omaksuminen oli helppoa, koska huomasin selkeän eron ihan ensimmäisestä viikosta alkaen. Ensin katosivat satunnaiset näpyt kasvojen keskiosasta, sitten rauhottui oikea poski, seuraavaksi otsan finnit alkoivat hävitä ja lopulta, lähes parin kuukauden jälkeen, myös vasen poski tasottui. Edelleen saan yksittäisiä finnejä (enimmäkseen hormonitoimintaan liittyen), mutta niissäkin on selkeä ero edeltäjiinsä verrattuna: katoavat muutamassa päivässä, eikä niitä seuraa lauma kaltaisiaan.
Kuten jo postauksen alussa mainitsin, ruokavalio on myös haihduttanut kropastani viitisen kiloa aivan huomaamatta. Tämä siitäkin huolimatta, että syön mielestäni saman verran kuin aiemmin, en välttele riisiä enkä perunaa ja saatan herkkuhimon iskiessä popsia pienen kulhollisen sipsiä.
Nyt 2,5 kuukauden jälkeen, ihoni ollessa suorastaan hyvässä kunnossa, oon alkanut ottamaan pieniä vapauksia ruokavalion suhteen. Oon syönyt parina viikonloppuna pizzan ja jopa silloin tällöin vähän karkkia. Enkä oo huomannut minkäänlaista negatiivista vaikutusta! Projektin alussa toivoinkin, että muutaman kuukauden tiukka ruokavaliomuutos auttaisi kukistamaan tulehduksen elimistössäni, jonka jälkeen voisin palata takaisin ei-niin-tiukkaan diettiin. Aion ainakin toistaiseksi pitää ruokavaliosta kiinni ettei vaan kävisi hassusti, mutta kiva kun voi suoda itselleen satunnaisia herkkuhetkiä ilman hirvittäviä seuraamuksia.
On muuten hassua, miten ennen tälle ruokavaliolle ryhtymistä saatoin helposti vetäistä vaikkapa kulhollisen karkkia. Nyt muutaman kuukauden sokerittomuuden jälkeen viikonlopun yksittäinen suklaapatukka tai 15 irtokarkkia antaa saman tyydytyksen.
Toivon, että tästä postauksesta on apua muille saman ongelman kanssa painiville ja että meikäläisen näpyt pysyvät poissa jatkossakin. Jaa ihmeessä kokemuksia tai kommentteja aiheeseen liittyen!
LUE MYÖS NÄMÄ:
Mut on tehty lekotteluun ja kesäpäiviin
Satoja sinisiä puhekuplia ja turhaa stressiä
Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja
—
I’ve treated my acne succesfully by removing sugar, wheat and dairy from my diet.
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami
