Kaupunki ja tyypit

Voin nyt julistaa olevani hyvällä omallatunnolla varustettu, ei enää sisustus-, vaan sekalaisbloggaaja. Kiitos teille ihanuuksille virallisesta synninpäästöstä lauantaisen kriiseilypostauksen tiimoilta. Nyt blogin suunta on jälleen riemastuttavan selvä. Tai siis se, että suuntaa ei juurikaan ole eikä tartte ollakaan. Aitous ja kaikki poukkoileva on ookoo.

Ihanan helppoa, ja toivottavasti juurikin sitä aitoa. Lupaan, etten kuitenkaan unohda blogin juuria kokonaan ja täällä on sisustusfaneillekin asiaa.

 

IMG_8750.JPG

 

Kutsuin itteni uuteen asuntoon muuttaneen frendin luo lauantaina. Mikä siinä onkin, että muiden ihmisten kämpät näyttää aina miljoona kertaa söpömmille ja muiden kotien lievä kaaos on vaan kodikasta? Ja miten kavereiden huonekasvitkin onnistuu olemaan jotenkin katu-uskottavampia kuin omat?

Köpis-aikaiset kaverisuhteet on muuttaneet viime aikoina muotoaan, monikin niistä, vaivihkaa. Yhtäkkiä ei enää ollakaan sellaisessa puolivillaisessa tutustumisvaiheessa. Hengaisin kuulkaa näiden kanssa Stadissakin, vaikka 24/7.

Me nähdään ja jatketaan juttua siitä mihin viimeksi jäätiin. Puhutaan ihan mistä vaan, eikä kattavat taustakartoitukset oo enää tarpeen – koska me tiedetään valmiiksi. Me ollaan ajan tasalla, kaikki on rentoa ja tavallista. En pysty kunnolla samaistumaan stooreihin pinnallisista kaverisuhteista ja siitä, miten vaikeeta on löytää mitään aitoa. Koska vau, miten paljon epäpinnallista ja nimenomaan aitoa elämääni on tupsahtanut. Kai tästä mummomaisuudesta ja hitaasta lämpenemisestä on pitkällä tähtäimellä jotain hyötyäkin.

Muuttopuuhien uuvuttaman frendin väsähdettyä liian aikaisin lauantaina, tekstasin toiselle. Koska kuinka ollakaan, asutaan nyt kaikki Nørrebrossa. Ehkä vielä yhdet, pienet, jossain lähellä. Kun talutin pyöräni viinibaarin edustalle ja istuttiin ikkunapöytään, tuli jotenkin ihan superkotoisa olo. Tää on mun kaupunki ja nää on ne mun tyypit. Ihan oikeesti.

Friends, Nørrebro and good times.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Mieli

Puolen vuoden välein iskevä blogikriisi

No hupsista, radiohiljaisuudesta huolimatta oon vielä olemassa. Viimeiset viikot on olleet niin täynnä kaikkea, etenkin yksi työviikonloppu ja sitä seuraava kaverin polttariviikonloppu räjäytti meikäläisen aikataulun lopullisesti. Nostan hattua ihmisille, jotka pystyy painamaan täysillä töissä ja vapaalla vuosikaudet putkeen, kun itsestä tuntuu että yhdenkin raskaan viikon jälkeen tarvitsee vähintään ihan vapaan viikonlopun pysyäkseen kärryillä. Tää viikonloppu on onneksi pyhitetty rauhalliselle hengailulle ja Tanskan viisipäiväinen pääsiäisvapaa tulee tosi hyvään saumaan. Ehdin siis viimein ryhdistäytyä blogin kanssa, I promise.

Koen tosin tällä hetkellä (ilmeisesti noin puolen vuoden välein iskevää) blogikriisiä ja sen kanssa te, armaat lukijat, voitte kenties auttaa.

 

IMG_8727.JPG

IMG_8724.JPG

 

Poden nimittäin jonkinmoista syyllisyyttä siitä, että oon ajatunut niiiin kauas blogin alkuperäisestä sisustusteemasta. Mun tarkoituksena ei ikinä ollut tehdä tästä mitään sisustuslehtimäistä kiiltokuvablogia, mutta kuvittelin himajuttujen olevan läsnä valtaosassa postauksia kuitenkin. Ajattelin putoavani suunnilleen kategoriaan persoonallinen sisustusblogi, jonka kirjoittaja höpisee välillä jostain ihan muustakin. Ja oon yrittänyt ihan näihin päiviin saakka pitää kiinni siitä, että pääsääntöisesti vähintään joka toinen tai kolmas postaus koskisi sisustus- ja kotihommia. Jos ei muuten, niin ainakin kuvien osalta.

Mutta god damn, mitä vähemmän uutta kotona tapahtuu ja mitä enemmän mulla on kaikkea muuta meneillään, sitä haastavampaa on keksiä sisustusaiheisia postausideoita tai löytää kuvausinspiraatiota. Joka taas on monenakin päivänä johtanut siihen, että vaikka mun tekisi mieli kirjoittaa, oon sitten alkanut pähkäilemään blogin teemaa, suuntaa, laatua ja kirjoitusinto on jotenkin tyssännyt siihen. En oo jaksanut alkaa kuvata taas tota erkkeriä, kun mielessä pyörii vaan expattijutut, keväthommelit ja kaikenkirjavat tunteet.

Toisaalta oon huomannut, että epämääräiset jaarittelupostaukseni on tykätympiä ja luetumpia, kuin sisustuspostaukset. Eli todennäköisesti kasaan itelleni sisustusblogipaineita aivan turhaan. (Hah, siinäpä taas sisustusaiheeseen kuulumaton postausidea: Kun kasaan itse itselleni turhia paineita.)

Kysynpä siis teiltä:

Onko blogimaailmassa sallittua heivata alkuperäinen teema ja lähteä sompailemaan ihan eri suuntaan?

Mistä aiheista haluaisit lukea kenties enemmän tai vähemmän? Onko jokin tietty syy tai teema, jonka takia luet tätä blogia?

Miten tärkeänä koet kuvien laadun ja määrän – eli oonko ärsyttävä jos alan postailemaan enemmän kotikutoisempia kuvia? En toki oo hylkäämässä kuvausta kokonaan, mutta lähinnä yritän päästä pois tästä tilanteesta, jossa jää jutut kirjoittamatta, kun ei oo kuvamatskua. Tai vaihtoehtoisesti saada vahvistuksen sille, että (kuvien) laatu korvaa määrän postauksissa.

Onko jotain muuta hampaan kolossa, kysyttävää, kommentoitavaa, postaustoiveita, idiksiä? Koska nyt on hyvä sauma pullauttaa ne ilmoille.

Moni teistä on yllämainittuihin kyssäreihin liittyen jo aiemmin antanut palautetta. En ole viestejänne unhoittanut, ja kiitos niistä <3 Ehkä haen tällä postauksella ”virallista” vahvistusta suunnalle, jonne enemmistö lukijoista toivoisi just tän blogin rönsyilevän. Kutsuttakoon konseptia vaikka bloggaajan synninpäästöksi.

 

IMG_8725.JPG

IMG_8726.JPG

 

Ihanaa viikonloppua sinne, puss! Lupaan palata pian asiaan, todennäköisesti jonkun ihan random-aiheen tiimoilta.

The images are about plants, text is about blog theme crisis.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli