Nørrebrossa viime aikoina
Ennen kun me muutettiin nykyiseen kämppään, mulla oli vaikka mitä kuvitelmia ja suunnitelmia näillä kulmilla asumisen suhteen.
Näin vietettäis iltamme, täällä juotais drinkkimme, tällä porukalla hengattais, tällaista se ois, mä jaksaisin enemmän meikata. No, kovin moni kelailemistani jutuista ei oo oikeen toteutunut. Arki tapahtui. Rutiinit tapahtui. Elämään on mahtunut kaikenlaista pientä ja jotenkin kotoisaa viime aikoina.
Mun MobilePayn maksusuosikkeihin on tallentunut naapurin kiinalainen ravintola. Otan aina saman annoksen.
Oon koukussa yhteen jätskiannokseen.
Oon kantapään kautta oppinut, että jätskikiska menee kiinni seiskalta ja on suljettu maanantaisin. Arvatkaa miltä tuntui, kun eka seisoin siellä maanantaina ja seuraavalla yrittämällä tiistaina kello 19:04 (siinä se julma ihminen pyöritteli jollekin toiselle vielä palloa, mutta kertoi, että kyseessä on illan viimeinen).
Jo kahdesti joku urpo on tiputtanut jätskivohvelin mun pyörän koriin sateisen viikonloppuyön aikana. Kerran myös osittain syödyn hampurilaisen. Hampurilaisesta on vieläkin jäljellä korin rakoihin kuivuneita salaatinpalasia.
Naapurin kebabpizzerian täti kutsuu mua prinsessaksi. Otan sielläkin aina saman annoksen.
Tältä näytti eräässä Nørrebron puistossa syyskuun 15. päivän iltana.
Oon tosissaan kiinnostunut roskaruoasta ja jäätelöstä täällä asuessani. Aion kylläkin ryhdistäytyä.
Oon laihtunut pari kiloa.
Kylppärissä on välillä hämähäkkejä ja näin kerran yhden vilistävän pieneen rakoon lavuaarin taa. Oon melko varma, että niillä on siellä pesä.
Meidän petauspatja seilaa aina pois pakoiltaan ja retkottaa miten sattuu.
Meidän naapuri tykkää laulaa. Ja yhdet toiset naapurit tapella.
Vastakkaisen talon asukkaat ei ikinä tee mitään jännää ikkunoissaan. Ei kyllä mekään.
Oon niin sitoutunut Gilmoren tyttöihin, etten voi kattoa muita sarjoja vaikka haluaisin. Oon vasta tokassa kaudessa.
Hautausmaa on edelleen mun lempparein hengailumesta. Yle halusi haastatella mua aiheesta (sanoin ei, sitä paitsi ne luuli että oisin Stadissa). Kivat, että mun maine hautausmaahiipparina leviää.
Oon saanut raahattua poikkiksen pari kertaa kantikseen. Se on molemmilla kerroilla ottanut alkoholittoman inkiväärijuoman, mä viinin.
Mun paras Köpis-kaveri asuu alle kilsan päässä.
Keittiön ikkunalla oleileva basilika on säilynyt hengissä jo viikkoja.
Meillä ei oo vieläkään kunnon naulakkoa tai kenkätelinettä. Eteisessä on kaaos.
En ikinä arkisin jaksa keittää kahvia, mutta viikonloppuaamuisin juon sitä sangollisen. Kuten just nyt.
En mä tiiä. Jotenkin elämä täällä on tosi tavallista ja leppoisaa. Ehkä siitä huomaa, että meidän koti on jo oikea koti. Kuten jokin aika sitten tunnustin, mä kovasti venailen ankeampia syyssäitä, että malttaisi pyöriä himassa rutinoitumassa vielä enemmän. Ois kiva lisätä ylläolevaan listaan jotain kynttilöistä ja siitä, miten ei oo aina kotona kuuma.
Kivaa viikonloppua pupuset! <3
—
New home means new routines.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
