Nørrebro Summers

16.7.2016 marjapilami

Onks tää taulu ihan hirvee?

Meidän parisuhteeseen on saapunut suuri erimielisyys: poikkis vihaa mun hienoa kukkataulua.

Ostin sen joitakin vuosia sitten Stadista jostain ihan ihme paikasta, tyyliin Anttilan löytönurkasta kympillä, ja rakastan sitä. Tykkään sen kirkkaista, rohkeista, mutta silti rauhoittavista väreistä. Juuri oikean sävyisestä oranssista. Kultaan vivahtavasta fiiliksestä. Terälehtien puhtaasta valkoisuudesta. Kivan suurikin se olisi meidän korkeaan asuntoon.

Ja sitten toi pirun poikaystävä. Se sanoi, että taulu sopisi Frendien Phoeben kämppään. Eikä sanonut sitä mitenkään silleen hellyyttävästi.

Ollaan nyt kaksi kuukautta palloteltu asian kanssa. Taulu oli jo lähdössä vintille, mutta pelastin sen ullakkokasasta täpärästi. Laitoin sen makkariin, jonne se olisi mielestäni sopinut ihanasti. Poikkis voi pahoin. Siirsin sen autioon pikkuhuoneeseen. Siellä F ei muistanut koko taulun olemassa oloa ja antoi olla. Vähän aikaa sitten ehdotin sen sijoittamista eteiseen. Ei saanut.

Poikkis on todella harvoin mistään sisustusjutusta noin vankasti jotain mieltä. Periaatteessa haluan antaa sille periksi, koska se nyt on vaan yksi hassu taulu ja oon muuten saanut niin vapaasti sooloilla.

Mutta sitten taas katon sitä. Taulua siis.

Onks se vaan minä? Onks tää taulu ihan hirvee? Oonks mä ainut, kenen mielestä ihana? Annanko periksi vai jatkanko vääntämistä?

Ja ihan vaan vertailun vuoksi, tän taulun rakkaani haluaa nostaa seinälle, olkkariin:

—

We’re having painting drama in our relationship.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Avainsanat: muu sälä, sisustus

Suhteet Sisustus Oma elämä Trendit

15.7.2016 marjapilami

Pilvinen lomapäivä

Eilen oli lomamme ensimmäinen viileämpi, pilvinen päivä. Kuten eilen kirjoittelin, haaveilin kuvausreissusta saaren rannikolle – ei tapahtunut. Eikä tapahtunut mitään muutakaan, paitsi käytiin aamupäivällä lähimarketissa ja illalla syömässä läheisessä kylässä pizzat.

Huonot säät kesälomalla tuppaavat yleensä vähän masentamaan, mutta yksittäinen harmaa päivä (toivotaan, että oli vaan yksittäinen…) kahden viikon helleputken keskellä ei. Viileys oli suorastaan ihanaa ja tuntui hieman tuhmaltakin ikään kuin lintsata kokonainen päivä.

Nukuin pitkät päikkärit. Söin karkkia lounaaksi. Luin sängyssä varmaan viisi tuntia putkeen.

Olen aivan rakastunut maatilaan, jossa majailemme. Kävelen ympäriinsä paljain jaloin ja usein puolialasti. Ollaan ihan kahdestaan täällä, tilan omistajia näkee yleensä aamiaisella, samoin kuin paria muuta vierasta. Kissa käy aamiaispöydästä kerjäämässä ruokaa. Ja siinä se. Täydellistä erakkoelämää. Kaikkialla on kaunista ja vehreää.

Rauhallista, sielu todellakin lepää.

Kuvassa meidän pieni Mallorcan kotimme.

Tänään, aivan tuota pikaa, jatkuu matka seuraavaan kohteeseemme. Suuntaamme auton nokan kohti paikkaa nimeltä Cala Sant Vicenc. Luvassa on viikko täysin erilaista elämää: all inclusive -hotelli, meren rannassa. Ihmisvilinää, turreja, drinkkejä altaalla, musiikkia. Varattiin ekaksi viikoksi maatilamajoitus ja tokaksi resortti, koska haluttiin säästää parempi viimeiseksi.

Tän ekan viikon jälkeen suhtaudun suunnitelmaan skeptisesti. Voiko mikään muka olla tätä nykyistä parempaa? Kestänkö mä enää ihmisiä? Onko pakko kattoa peiliin ennen kuin lähtee huoneesta?

—

Yesterday was a blissful, lazy, cloudy day.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Avainsanat: Mallorca, matkat, muu sälä

Suhteet Oma elämä Matkat Höpsöä