Yksinkertaisuus on kultaa – brunssilla ja elämässäkin
Uudenlaisen elämän myötä niinkin tärkeä kulmakivi kuin brunssi on täytynyt ajatella uudestaan. Voi niitä aikoja kun viikonloppuaamut alkoivat runsailla ja viimeistellyillä brunsseilla, joiden parissa istuskeltiin kiireettömästi jopa tuntikausia. Yksi ruokalaji lämpeni uunissa, toista sekoiteltiin pannulla ja kolmas surisi blenderissä. Kahvia kului kuppikaupalla. Joskus brunsseiltiin kavereiden kanssa, joskus rauhaisasti kaksistaan ja joskus miehen nukkuessa valmistin pieteetillä luksusaamiaisen ihan vain itselleni.
Tilanteet ja tarjottavat vaihtelivat, mutta siihen saattoi luottaa ettei kukaan itkenyt, kiljunut, heitellyt astioita tai ainakaan puklannut päälle. Tosiaan, ajat ovat muuttuneet.
Vauvan syntymän jälkeen kului kuukausia ennen kuin edes muistin brunssien olemassaolon. Oli nääs vähän muutakin mietittävää. Mutta hiljalleen, uudenlaisen elon rutinoiduttua, aloin kaiholla muistella noita aikoja. Etenkin miehen palattua taas töiden pariin oon alkanut kaipaamaan viikonloppuaamujen yhteisiä hetkiä.
Tiedän senkin päivän vielä koittavan kun meillä on taas aikaa hifistellä smoothiebowlien ja uunimunakkaiden kanssa, mutta tällä hetkellä yksinkertaisuus on kultaa. Vauva nukkuu päiväunensa usein 45 minuutin pätkissä – aika jossa vanhempansa ehtivät vaikka mitä, mutteivät silti juuri mitään.
Kun mietin menneiden vuosien brunsseja, niin ehkä kaikista parhaiten ovat jääneet mieleen erinäiset pikku majatalot eri puolilla Italiaa. Simppeleitä, laadukkaita, kauniita ruokalajeja, vain muutamaa eri sorttia. Visuaalisesti miellyttävät puitteet, se tietynlainen tunnelma. Niin brunssilla kuin elämässä muutenkin vähemmän tosiaan on enemmän – ja kauniit astiat, lautasliinat sekä muut yksityiskohdat ovat mielestäni puoli kokemusta.
Vaikka olisi olevinaan kuinka kiire tahansa, lähes samassa ajassa laittaa pöydän koreaksi ja tekee aamusta elämyksellisen sen sijaan että hotkii rahkaa tiskipöydän äärellä seisten.
Oon jo vuosikausia hamstrannut kotiimme kauniita tarjoiluastioita ja muita kattausta somistavia härpäkkeitä, mutta kankaiset lautasliinat meiltä vielä puuttuivat. Sitten kuvaan astui ihana kotimainen HEMPEA ja nyt meillä on ajattoman kauniit hamppukankaiset lautasliinatkin, mitä ylpeänä esitellä. En osannut ajatella miten suuren eron kattaukseen lautasliinat oikeasti tekevät, mutta kyllä vain. Niihin kannattaa panostaa.
Ja ah kuinka mukava ajatus, että nyt kun kaapista laadukkaat ja kestämään tehdyt lautasliinat löytyvät, ei meidän tarvitse ostaa niitä enää koskaan uudestaan. Tässä on meidän brunssipöydän – ja toki ruokapöydän muutenkin – partner in life.
On jotenkin erityisen aikuinen olo 😀
Uudet upeat lautasliinamme on tosiaan valmistettu pellavaa ulkonäöltään muistuttavasta, ympäristöystävällisestä hampusta. Hampun kasvatuksessa ei käytetä torjunta-aineita, lannoitteita tai keinokastelua ja hamppu on biohajoavaa. Lisäksi hampun viljely parantaa maaperän laatua. Kankaiden valmistuksessa ei ole käytetty kemikaaleja ja värjäykseen käytetään vain myrkyttömiä värejä. Kankaan materiaali on kasvatettu luonnonmukaisesti Romaniassa, jossa työntekijöillä on turvalliset olosuhteet. Tuotteet ommellaan pienissä ompelimoissa Rovaniemellä ja Ivalossa.
Erityisen eettinen valinta siis kyseessä, eli voimme nauttia brunssimme hyvällä omallatunnolla – lautasliinojen laadusta, pehmeydestä ja kauneudesta tinkimättä.
Pelkistettyyn brunssiin mulla tätä nykyä riittää aikaa, mutta silityspuuhiin sentään ei (oon muutenkin aina ollut sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt silittämiseen). Kuvissa näkyvät liinat ovat päässeet siis pöytään suoraan pyykinkuivaustelineeltä, ja näyttävät just siltä miltä pitääkin. Ihanan helppoa.
HEMPEAsta ja hampusta materiaalina voit lukea lisää täällä.
—
