Heräsin sunnuntaina taas vaihteeksi ihan naurettavan aikaisin – en vaan malttanut nukkua, koska tiesin että sinä päivänä mulla olisi viimein aikaa konkreettisesti startata mun tyylinmetsästysprojekti. Pieni kertaus: tahdon irtautua tutusta ja turvallisesta, vähän liiankin arkisesta farkut, toppi ja neule -pukeutumistyylistäni ja luoda itselleni harkitun, kiinnostavan, yhteensointuvan, mukautuvan, laadukkaan ja kestävän tyylin. Ennen kuin voin alkaa haalimaan Pinterest sauhuten uutta kamaa, tulee mun tietenkin käydä läpi olemassaolevat vaatevarastoni todella kriittisellä silmällä, heivata kierrätykseen toimimattomat jutut sekä päättää vaalia niitä hyviä ostoksia. Koska eräs suurimmista jujuista tässä projektissa on se, ettei tulevaisuudessa tarttisi enää kuormittaa luontoa hurahtamalla jokaiseen trendiin ja sortumalla sekalaisiin virheostoksiin, on supertärkeää analysoida nykytilannetta rauhassa.

Ja niin tyhjeni siis vaatekaappini sisältö mytyksi sängylle, josta mä kasasin ne yksitellen pinoihin. Osa jäisi, osa saisi lähteä. Jos en ollut varma, sekin sai lähteä.

Oon tehnyt viimeisen vuoden aikana ainakin yhden pienemmän karsimisprojektin, eli komeron sisältö ei ollut niin pommi kuin se oli vielä vuosi sitten. Reilulla kädellä kuitenkin riitti vielä karsittavaa. On todella pelottavaa, miten sokeasti ja ympäristöstä välittämättä sitä haalii roipetta niskaan, miettimättä yhtään seurauksia. Niin innoissaan siellä sovituskopissa fiilistelee jotain asua ja muutaman kuukauden päästä se on jo roskaa. Kierrätykseen laittaminen ei todellakaan saisi olla yhtä kuin puhdas omatunto. On parempi herätä tähän myöhään kuin ei milloinkaan, toivottavasti en enää sorru moiseen ostokäyttäytymiseen tulevaisuudessa.

Anyways, nyt kun moralisoinnit ja syyllisyydessä piehtaroinnit on käyty läpi, voidaan keskittyä varsinaiseen pointtiin, eli siihen mitä karsimisoperaatiosta seurasi. Saanen esitellä, kaikki tätä nykyä omistamani topit ja farkut (okei, muutama toppi lisää lojunee pyykkikorissa):

Samaa kaavaa noudatti myös muut vaatekappaleet, eli kaapin sisältöä on to-del-la karsittu. Yllä näkyvästä toppipinkasta löytyy siis kaikki arkitopeista juhlavampiin ja kesätopeista talvikauden suosikkeihin. Pystyn tätä nykyä muistamaan lähes jokaisen yksittäisen vaatteeni. Ehkä oon poikkeuksellinen vaatehullu (vaikken kylläkään usko niin, valitettavasti), mutta mun mielestä ylläolevien kuvien toppi- ja farkkumäärä tuntuu tosi vähäiseltä. Pinoni eivät koskaan aiemmin aikuisiällä oo olleet noin pienet, läheskään.

Samalla kun heivasin vaatetta kierrätyspinoon, tein muistiinpanoja. En siis vain nitonut vasemmalla kädellä rättiä jätesäkkiin vaan pysähdyin jokaikisen niistä kohdalla miettimään, mikä siinä vaateostossa meni alunperin metsään. Miksi tämä vaate ei päässyt ylleni kuin kahdesti, miksi tämä vaate näyttää rääsyltä vaikka oli ostohetkellä muka niin hieno, miksen ikinä tuntenut itseäni tässä vaatteessa kotoisaksi. Vaikka kierrätyspinossa oli lopulta suorastaan häpeällinen määrä vaatteita, ei syitä ollut läheskään yhtä monta. Tuosta listauksesta syntyi projektin ensimmäinen kulmakivi,

uuden tyylini kymmenen kieltoa:

1) Älä osta mitään helposti rypistyvää, et vaan oo silittävää sorttia.

2) Älä sorru liian kirkkaisiin, keinotekoisen näköisiin väreihin kuten vaikkapa sähkönsiniseen. Ei sun juttu. Jätä väliin myös valkoinen, ei niinikään sun juttu.

3) Lopeta pysyvästi raitojen ja pilkkujen ostaminen, et käytä niitä kuitenkaan.

4) Älä sorru ketjuliikkeiden kuviokuoseihin, sua hävettää liikaa käyttää sitä kaikkien tunnistamaa H&M:n kesän 2015 kuosia vielä kolmen vuodenkin jälkeen.

5) Älä uskottele itsellesi ettet vihaa jäykkiä bleisereitä, äläkä sorru niiden ostamiseen aina kun haluat todistaa itsellesi jotakin uraasi liittyen. Et ole bleiseri-ihminen ja nautit aivan liikaa rajoituksetta liikkuvista käsivarsista.

6) Älä osta avoselkäisiä toppeja ja mekkoja, ellei kyseessä oo vaate jonka kanssa ei kerta kaikkiaan tartte rintsikoita. Valehtelet itsellesi joka kerta keksiväsi tähän jonkun ratkaisun himassa, muttet koskaan keksi ja vaate jää käyttämättä.

7) Jätä ostamatta sellaisetkin vaatteet, joiden selkäpuolella on suuri rusetti tai jokin muu pullottava ominaisuus. Let’s face it, sellaisia päiviä ei Pohjolassa tule vastaan, ettei tarttisi mukaan neuletta tai takkia… ja sieltä se uloke sitten pullottaa järkyttävän näköisenä.

8) Älä osta liian kaapumaisia, vyötäröttömiä vaatteita. Vaikka ne näyttävät eleganteilta muilla ihmisillä, saavat ne sinut tuntemaan itsesi Muumiksi (ja vaikka rakastat Muumeja et halua tuntea itsäsi sellaiseksi, trust me).

9) Älä osta tuhoon tuomittuja materiaaleja, kuten liian ohutta lirua, läpikuultavaa saatika -näkyvää, hengittämätöntä, kahisevaa tai joustamatonta.

10) Jos vaate on kerännyt nukkaa, pölyä ja epämääräistä nöyhtää jo kaupassa, tilanne tulee eskaloitumaan himassa. Älä osta sitä!

Tästä kieltolistasta on hyvä lähteä liikenteeseen, pohtimaan mistä täydellinen tyyli sitten koostuu kun ei ainakaan noista. Postaussarjan seuraavissa osissa päästäänkin jännän äärelle, nimittäin vaatekaapistani löytyneisiin kivoihin juttuihin sekä niihin ei-pinoon joutuneisiin.

Stay tuned!

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta