Parhaat kasvit vihertumpelolle

Uskokaa: olin ennen just se tyyppi joka ei pystynyt pitämään yhtäkään viherkasvia hengissä kuukautta kauempaa, tapoin tasapuolisesti kaiken kaktuksesta jukkapalmuun. Ja kattokaa mua nyt! Kirjoitan blogia, jossa on jopa oma tagi kasveille (jonka alle ei nähtävästi oo tullut enää lisäyksiä viime vuoden heinäkuun jälkeen, jolloin ostin sen kirotun oliivipuun… oliivipuut on saatanasta, siitä myöhemmin lisää).

Tällä hetkellä meidän kodista löytyy summittaisen arvioni mukaan noin 15-20 viherkasvia, joista vain yksi on kuollut (en vielä oo jaksanut heivata sitä) ja yksi kuolemassa (toivon ihmettä). Muut voivat hyvin! Eli jos musta on siihen, sustakin on.

Täältä tulee mun kokemuksen mukaan huonekasveista helppohoitoisimmat ja parhaat, eli ne joita en oo ensinnäkään onnistunut tappamaan mutta jotka myös näyttävät aina kauniilta. Ja lopussa bonuksena pari varoituksen sanaa (I’m looking at you, oliivipuu).

 

 

Peikonlehti

Se nyt vaan on kiistatta tämän hetken muodikkaimpia kasveja, ja vieläpä todella haastava saada hengiltä. Lisäksi se kasvaa ihanaa vauhtia ja on todella egoa hivelevää seurata sen meininkiä – ai minäkö sain tuon aikaan, taidan olla äärimmäisen lahjakas tässä ja muutenkin kaunis, fiksu ja keskiarvoa kyvykkäämpi vähän kaikessa.

Katsokaa vaikka, tällainen vauvarääpäle se oli saapuessaan meille alle kaksi vuotta sitten. Ja sitten MINÄ kasvatin siitä suuren.

Pssst. Peikonlehti on sikäli suureellisuuteen taipuvainen tyyppi, että mitä isomman ruukun sille annat sitä valtavammaksi se kasvaa. Ellet siis halua koko asuntosi täyttyvän peikonlehdellä (toisaalta sekin kuulostaa ihan kivalta), niin anna sen kituuttaa melko ahtaassa ruukussa.

 

 

Menninkäisenlehti

Peikonlehden pienempi, roikkuvaisempi, reikälehtinen serkku. Niinikään hyvin hankala saada hengiltä, ja vaikka tuo näyttäisi siltä että on just kuolemassa, virkistää kastelu ja suihkuttelu sen hetkessä entiseen loistoonsa.

Roikkuvista kasveista tää on perusmurattia parempi vaihtoehto, koska muratit on sellaisia heiveröisiä paskiasia että ne menee ja kuolee aika helposti.

 

 

Kilpipiilea Kilpimuori

Alan jo toistamaan itseäni, mutta ei kuole sitten millään. Lisäksi kilpipiilea kilpimuori on tosi chic ja söpö.

(Edit: tekee mieli perua mitä kirjoitin kilpipiilean chiceydestä, kun paljastui että kasvin nimi onkin nössähtävä kilpimuori.)

 

 

Palmuvehka

Palmuvehka se vasta varsinkaan ei kuole KOSKAAN! Peikolehden tavoin tääkin kasvi on ollut meillä ihan sieltä Nørrebron alkuajoista saakka. Jos palmiksella on tosi paha angsti päällä, muuttaa se signaaliksi pari pienempää oksaa keltaiseksi ja saa sitten lepäillä ilman kastelua pari viikkoa, eikä muuten ota nokkiinsa mistään.

Ja mikä parasta, se pukkaa kevät- ja kesäkaudella tiheään tahtiin uutta oksaa ja hieroo äitinsä egoa peikonlehden tavoin (ks. osio taidan olla äärimmäisen lahjakas tässä ja muutenkin kaunis, fiksu ja keskiarvoa kyvykkäämpi vähän kaikessa). Esimerkiksi täältä voi käydä katsomassa millainen mini tuo oli kaksi vuotta sitten.

 

 

Herttalyhty

Näyttää sellaiselta kasviressukalta, joka ei kestä mitään ja kuolee viikossa, mutta älä anna heiveröisen ulkomuodon hämätä. Herttalyhty on roikkunut meidän olohuoneen pimeimmässä nurkassa noin puolitoista vuotta ja just luin sen nimeä googlaillessani, että kyseinen kasvi nauttii auringosta – eikä tuo oo ollut hämäryydestäkään moksiskaan.

Toisaalta luin myös, että sen pitäisi kukkia jopa vuoden ympäri, köhöm, eikä meidän oo koskaan kukkinut. Taidanpa siirtää sen toiselle paikalle.

Herttis on mielestäni maailman kauneimpia ja eleganteimpia kasveja, rakastan pöyhiä sen pitkiä oksia solmuun aina silloin kun ne kasvaessaan alkaa laahata maata.

 

 

Rahapuu

Sekään ei kuole millään, suosikkiominaisuuteni kasvissa. Lisäksi tämä pieni reppana mahtui mun kirppislöytökippoon.

 

Ja sitten ne varoituksen sanat

Älä koskaan mene ostamaan oliviipuuta, vielä kukaan ihmiskunnan historiassa ei ole onnistunut pitämään sellaista hengissä kotioloissa. Jos joku muuta väittää, se valehtelee.

Vähän sama koskee kentiapalmuja. Niihin ei voi luottaa.

Vältä myös sellaisia suurilehtisiä, helposti nuupahtavia kasveja, joista näkee jo pitkälle että se alkaa heti diivailemaan jos esimerkiksi viikoksi pikkuisen unohtaa kastella mitään. 

Laiskan kotipuutarhurin kasveinhoitovinkit löytyvät täältä.

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta