Parisuhteemme 6 kulmakiveä (ja mystinen papyruskäärö)

Nørrebro Summers

Kuten ehkä muistatte, mä ja F ollaan jaksettu seukata toistemme kanssa jo yli viisi vuotta. Ennen kuin me tavattiin, en uskonut että musta olisi kotkotuksineni ikinä pitkään tasapainoiseen parisuhteeseen, mutta näin siinä vaan kävi. Meidän ainakin toistaiseen onnistumiseen on monta syytä, mutta yksi niistä on ehdottomasti selkeät pelisäännöt joita noudatamme sanattomasta sopimuksesta - tosin välillä kinkkisemmissä tilanteissa joudun viittaamaan viralliseen, satojen sivujen mittaiseen papyruskääröön johon on alkuaikoina kirjattu Suhteemme Laki. F on joskus pyytänyt nähdä tuota huomattavan paksua kääröä koska ei muista sellaista allekirjoittaneensa, mutta silloin ystävällisesti muistutan että kääröön on myös kirjattu se, ettei sen olemassaoloa saa koskaan kyseenalaistaa, saatika pyytää nähtäväksi. Tällä kuitataan esimerkiksi kinastelu siitä saanko pitää jalkaani öisin F:n päällä, josta se aina jaksaa valittaa, ihmeen itsekäs. Käärön artiklassa 87 selvästi seisoo, että 92-vuotiaaksi saan pitää jalkaani missä haluan.

Anyways, ei meidän yhteinen elämä kovin hankalaa ole koska tärkeimmät kulmakivet on selkeät. Ne on nää:

 

 

Parisuhteen ydin on se, että tehdään itseään kiinnostamattomia asioita jotta toisen ei tartte tehdä niitä yksin

Tää kattaa muun muassa sen, kun en jaksais lähteä postin noutopisteeseen hakemaan Glossierin pakettia (miks mun paketit toimitetaan aina ihan sikakauas??!?). Niin silloin F:n pitää tulla mun kanssa hakemaan sitä ja kantaa se kotiin. Tai kun on kirppis, mutta sinne on tylsä kävellä niin F:n täytyy kävellä mun kaa. Tai jos haluan muuttua kulturelliksi ja käydä oopperassa ja buukkaan vahingossa liput balettiin, niin istutaan siellä yhdessä ja mietitään milloin se loppuu.

Mutta siis mun ei esimerkiksi tartte käydä F:n kanssa leffassa koska se on maailman tylsintä puuhaa, eli sen pitää käydä sen omien kavereiden kaa. Tätä logiikkaa on ehkä hankala ymmärtää, mutta se on avattu tosi hyvin siinä papyruskäärössä mistä kerroin.

Henkilön ei itsensä tartte levittää Bepanthenia ihovaurioihin

Oon jo vuosia ollut vastuussa siitä, että kun F polttaa käsivarsiensa etuosat auringossa niin sen ei tartte ite leivittää palaneisiin kohtiin Bepanthenia, koska se vihaa sen hajua sekä koostumusta (mutta tunnustaa Bepanthenin ylivertaisuuden ihovaurioiden hoidossa). Sain toissaviikolla vihdoin jotain tästä takaisin, kun pannutin juoksulenkillä ja teloin olkapääni - eikä multa tietty voinut haavoittuneena toipilaana vaatia oman haavani rasvaamista.

Mikä on F:n on yhteistä, mikä on mun on mun

Oon joskus kuullut kritiikkiä siitä, että mulla on ainoana lapsena hieman sharing issues. (Enkä mä edes ole ainoa lapsi, mutta pikkuveli syntyi ollessani 10-vuotias eli vahinko oli jo tapahtunut.) Onneksi oon huomannut, että eipähän mulla oo jakamisen kanssa mitään probleemaa, kunhan se ei koske mun juttuja. On tosi näppärä valita pyykkinarulta F:n kirpakan puhdas uusi t-paita oloasukseni hikisenä kesäpäivänä ja syödä puolet sen sipseistä, no problem, jakaminen on kivaa.

Mutta kyllä hermostun, jos F haluaa syödä aamiaiseksi mun kultaakin arvokkaampia Jälkiuunipaloja, joita panttaan pakkasessa pahan päivän varalle. Ne. On. Mun. Jos se on elänyt joku 30 vuotta ilman Jälkiuunipaloja, niin pakkoko niistä on yhtäkkiä kiinnostua? Tuntuu mun mielestä jotenkin tosi omahyväiseltä.

Sängystä 55% kuuluu pienemmälle osapuolelle

Koska se tarvitsee sitä jaloilleen ja että on sellainen raikkaan kokoinen tila kääntyillä.

 

 

Kodin sisustaminen on yhteinen projekti, kunhan minun mielipiteeni toteutuu

Tämä on meidän yhteinen koti, jossa molempien kuuluu viihtyä. Siksi on tosi tärkeää, että F saa sanoa oman mielipiteensä ja esittää ideoita sisustamisen suhteen. Sitten mä otan sen mielipiteen vastaan ja laitan ajatushattuun, josta se poimitaan tai ollaan poimimatta toteutukseen, riippuen ihan siitä onko mulla sama mielipide.

Sotkun keskellä on ookoo elää, kunnes yhtäkkiä ei oo

Me ei kumpikaan olla varsinaisesti mitään järjestelmällisiä ihmisiä, joten vaateröykkiöitä muodostuu sinne tänne, juomalaseja kerääntyy tasoille, sekalaista sotkua ilmestyy odottamattomiin paikkoihin. Epäjärjestyksestä huolimatta eletään tyytyväisinä elämäämme, päivät seuraavat toisiaan, kaikki on ookoo. Kunnes eräänä aamuna eräs nimeltä mainitsematon suhteen jäsen herää valtavalta puolelta sänkyään raivoon lietsoutuneena. KUKAAN ei voi ASUA NÄIN, mitä helvettiä, tästä tuu yhtään mitään, saastaa ja saastaa, mikään tähän auta vaikka kuinka raataisi, KUULE NUKU SÄ VAAN kyllä minä voin IHAN YKSIN tässä tehdä... Ja silloin meillä on yhteinen siivouspäivä.

 

Mitkä teidän suhteen kulmakivet on?

 

Apua, tajusin just että mulla ei oo omaa tagia parisuhdehömpälle! Lupaan koota kaikki aiheen postauksen yhteen vielä joku päivä, mutta odotellessa voit lukea vaikka tän jutun meidän lomakärhämistä tai tän mun poikaystävän oudoista tavoista.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Kommentit

Mä teen tästä tekstistä meidän parisuhteen papyruskäärön! Ah, juuri näin!

Tosin, sain eilen aiheeseen liittyen työvoiton, kun kauan vihjailemani reissu Ikeaan toteutui miekkosen ehdotuksesta (!) ja sain ostaa säästöpakkauksen tuikkuja (!)(mies vihaa kynttilöitä, WTF) ja valkoiset pellavaverhot talviverhoiksi olohuoneeseen (ilman jupinaa). I've done my job well thanks!

marjapilami
Nørrebro Summers

Hei ihan mahtavaa, papyruskääröt kunniaan :D Ja  mun miekkonen ehdotti vegeviikkoa tälle viikolle - ja haluaa vieläpä jatkaa sitä huomisenkin jälkeen! Aiemmin se on tyyliin uhannut erolla kun puhun kasvisruoasta :D Kyllä ne hiljalleen oppii, että meitä kannattaa kuunnella (sekin lukee kyllä siellä käärössä, heti sen perään että ollaan aina oikeassa).

Tää oli mahtava teksti! Siun tekstiä on niin mahtava lukea. Soljuvaa, hauskaa ja oivaltavaa. Tämäkin taas niin mukavaa luettavaa vaikka en sängynvaltaamisessa ole kovinkaan hanakka (saatan jopa herätä niin, että olen siirtynyt alaspäin jolloin jalat roikkuu yli ja herätessä mietin, että mitä ihmettä).

Mystinen papyry....papuru..papyruskäärö (piti tarkistaa miten se kirjotettiin) oli loistava idea. Ehkä meilläkin on semmonen. Niin haurasta esinettä ei paljoa kannata liikutella.
Siellä lukee ainakin tuo ensimmäinen.
Ja että toisen kreikkalaisia sitruunajugurtteja ei syödä vaikka oma vaihtohto olisi jotenkin huonompi. Ja että kun ollaan omissa maailmoissa, syvällä taiteilijuuden lähdettä etsimässä sisimmässään, niin pitää toiselle palata sieltä ytimestään kertomassa että on jossakin pyhiinvaelluksella sielussaan ja että aikoo palata takaisin. Ettei ole hätää tai mitään sattunut.
Niin ja pitää kertoa toiselle kun menee pesemään hampaita, eikä mennä salaa. Sillä jos ei pidä yhdestäkään höntistä alkuaikojen tavasta kiinni, muuttuu kaikki arki liian..arkiseksi.

marjapilami
Nørrebro Summers

Oi, kiitos ihanasta kommentista! Teidän käärön jutut kuulostaa tosi järkeenkäyviltä, ja käärit varmasti paljon pisteitä tuolla vaatimattomalla nukkumistavalla. Oon samaa mieltä, että tietyistä alkuaikojen romanttisista höpöjutuista pitää pitää kiinni <3

Haha ja joo - papyruskäärö on kaamea sana, jouduin tarkastamaan joku viis kertaa tän postauksen aikana et menikö se nyt VARMASTI noin :D Enkä vieläkään täysin luota tuohon kirjoitusasuun... 

hj (Ei varmistettu) https://www.lily.fi/blogit/norrebro-summers

Hihii, paikoin hyvin tutun kuuloista – ja ihanat kärsivälliset tanskalaiset miehet &lt;3 Mullakin yksi siihen kategoriaan kuuluva täällä ;-) En muista, mistä kautta blogiisi eksyin, mutta jäin lukijaksi – kiva seurailla nuoren tanskalais-suomalaisen parin eloa ja edesottamuksia, kun itse on jo tällainen keski-ikäistyvä (kääk!) tanskalais-suomalaisen lapsiperheen äiti ja onnellinen tanskalaisen miehen vaimo jo vuodesta 2000. Tanska on kyllä kaikin puolin mukava maa asua ja elää – en kaipaa Suomesta paljon muuta kuin Ruispaloja (jeps, jos niitä vaan pakkasessa sattuu olemaan, on ne MUN – ja lasten ;-) ja ilmaista kouluruokaa, jota ikävöin raastavasti joka aamu kolmea eväspakettia kamalassa kiireessä väsätessäni ;-) Talohaaveisiinne sanoisin: seuratkaa sydämenne ääntä! Me asuttiin onnellisina Helsingissä unelmiemme asunnossa, kunnes tyyliin eräänä päivänä vaan katsottiin toisiimme ja sanottiin melkein yhteen ääneen: muutetaan Tanskaan ja ostetaan talo! Ja hups, myytiin kämppä ja pakattiin omaisuuteemme ja pienet lapset muuttokuormaan ja lähdettiin – tietämättä vielä sen tarkemmin, mihin asetutaan ja mistä töitä jne… Siis ihan hullua, mutta tuli vaan niin vahva tunne, että tämä on oikea siirto, vaikka sydäntä raastoi samalla k-a-m-a-l-a haikeus – ja järki yritti harata vastaan. Mutta nyt, liki kahdeksan vuotta myöhemmin, nähdään NIIN selvästi, että sydämen ääntä kannatti kuunnella. Mutkia on ollut matkassa riittämiin (mm. yksi hometalo ja sen sellaista…), mutta nyt asutaan onnellisina omassa (tai no siis pankin ;-) valkoisessa hirsitalossa itäjyllantilaisessa pikkukylässä – ja viihdytään erinomaisesti &lt;3 Siispä, tsemppiä talonostoon ja elämänmuutokseen – ja kyllä sinä sen tanskankin vielä opit! Ps. Siis mä nauroin ääneen, kun taannoin luin sun postausta ”10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan” ja sullakin oli ykkösenä tuuli :D Siis mä en välillä kerta kaikkiaan k-e-s-t-ä Tanskan tuulta – ja miehen mielestä tuuli on tietysti vaan kerrassaan ihanaa ja hyggeligt ja on ihanaa at blive blæst igennem (Että niillä on tuollainen ilmauskin! Mutta hän onkin kotoisin melkein Pohjanmeren rannalta, jossa tuulee AINA ja niin paljon, että puutkin kasvaa siellä vinoon :D) Ja siitä kouluruuan puutteesta tuo miesparka joutuu kyllä kanssa välillä tilille… Ps. 2. Bepanthen – parasta ainetta ihan kaikkeen! Mutta miksi oi miksi sitä löytyy vain jostain Mataksen alimmalta nurkkahyllyltä vauvanpyllyrasvojen takaa ja sieltäkin vain tsägällä (ainakin täällä landella). Tanskalaiset eivät ole selvästikään vielä tajunneet Bepiksen parhautta!

marjapilami
Nørrebro Summers

Oih miten herkullinen ja pitkä kommentti, kiitos että kirjoitit sen <3 Ihana kuulla tarinoita sieltä ruudun toiseltakin puolelta! Ja ennen kaikkea tarinoita, joihin liittyy tanskalainen mies, talo sekä onnellinen loppu.

Kivaa syksyä sinne - ja paljon kärsivällisyyttä tuulen tuiverrukseen!

Tuo yhteinen siiouspäivä...:D

En sitten naurultani pystynyt edes kirjoittamaan oikein sanaa: siivous :D

marjapilami
Nørrebro Summers

Yhteiset siivouspäivät on just best :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

" Tai jos haluan muuttua kulturelliksi ja käydä oopperassa ja buukkaan vahingossa liput balettiin, niin istutaan siellä yhdessä ja mietitään milloin se loppuu." :D mahtavaa yhteishenkeä!

Mun poikaystävä haluaa lähteä leffaan katsomaan lähinnä Marveleita ja Star Warseja. Meidän papyruksessa sanotaankin, että mä käyn katsomassa ihan rauhassa keskenäni kaikki arvostelumenestykset tyyliin Call me by your name, koska mulle leffaan yksinmeno on aina ollu normaalia. Sitten jos on joku molempia semisti kiinnostava leffa, niin ei mennä yhdessä leffaan puoleen vuoteen, koska poikkiksen mielestä pitäis mennä kuitenkin eka kattoo uusin Avengers ja odotellaan sitten, että ne kaikki tulee vaan johonkin on suoratoistopalveluun.

Meidän papyruksessa taitaa olla kyllä kokonainen luku elokuvista :D

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha joo kuulostaa tosiaan, että teiän papyruksessa on aika pitkä luku leffoista! Ehkä sinne pitäis lisätä vielä joku klausaali siitä, että käytte kattoo molempia semisti kiinnostavat leffat silloin kun sä päätät että on hyvä? :D 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.