Parisuhteemme 6 kulmakiveä (ja mystinen papyruskäärö)

Kuten ehkä muistatte, mä ja F ollaan jaksettu seukata toistemme kanssa jo yli viisi vuotta. Ennen kuin me tavattiin, en uskonut että musta olisi kotkotuksineni ikinä pitkään tasapainoiseen parisuhteeseen, mutta näin siinä vaan kävi. Meidän ainakin toistaiseen onnistumiseen on monta syytä, mutta yksi niistä on ehdottomasti selkeät pelisäännöt joita noudatamme sanattomasta sopimuksesta – tosin välillä kinkkisemmissä tilanteissa joudun viittaamaan viralliseen, satojen sivujen mittaiseen papyruskääröön johon on alkuaikoina kirjattu Suhteemme Laki. F on joskus pyytänyt nähdä tuota huomattavan paksua kääröä koska ei muista sellaista allekirjoittaneensa, mutta silloin ystävällisesti muistutan että kääröön on myös kirjattu se, ettei sen olemassaoloa saa koskaan kyseenalaistaa, saatika pyytää nähtäväksi. Tällä kuitataan esimerkiksi kinastelu siitä saanko pitää jalkaani öisin F:n päällä, josta se aina jaksaa valittaa, ihmeen itsekäs. Käärön artiklassa 87 selvästi seisoo, että 92-vuotiaaksi saan pitää jalkaani missä haluan.

Anyways, ei meidän yhteinen elämä kovin hankalaa ole koska tärkeimmät kulmakivet on selkeät. Ne on nää:

 

76C3CCD4-92B4-42E8-9681-E5CD40152336.JPG

 

Parisuhteen ydin on se, että tehdään itseään kiinnostamattomia asioita jotta toisen ei tartte tehdä niitä yksin

Tää kattaa muun muassa sen, kun en jaksais lähteä postin noutopisteeseen hakemaan Glossierin pakettia (miks mun paketit toimitetaan aina ihan sikakauas??!?). Niin silloin F:n pitää tulla mun kanssa hakemaan sitä ja kantaa se kotiin. Tai kun on kirppis, mutta sinne on tylsä kävellä niin F:n täytyy kävellä mun kaa. Tai jos haluan muuttua kulturelliksi ja käydä oopperassa ja buukkaan vahingossa liput balettiin, niin istutaan siellä yhdessä ja mietitään milloin se loppuu.

Mutta siis mun ei esimerkiksi tartte käydä F:n kanssa leffassa koska se on maailman tylsintä puuhaa, eli sen pitää käydä sen omien kavereiden kaa. Tätä logiikkaa on ehkä hankala ymmärtää, mutta se on avattu tosi hyvin siinä papyruskäärössä mistä kerroin.

Henkilön ei itsensä tartte levittää Bepanthenia ihovaurioihin

Oon jo vuosia ollut vastuussa siitä, että kun F polttaa käsivarsiensa etuosat auringossa niin sen ei tartte ite leivittää palaneisiin kohtiin Bepanthenia, koska se vihaa sen hajua sekä koostumusta (mutta tunnustaa Bepanthenin ylivertaisuuden ihovaurioiden hoidossa). Sain toissaviikolla vihdoin jotain tästä takaisin, kun pannutin juoksulenkillä ja teloin olkapääni – eikä multa tietty voinut haavoittuneena toipilaana vaatia oman haavani rasvaamista.

Mikä on F:n on yhteistä, mikä on mun on mun

Oon joskus kuullut kritiikkiä siitä, että mulla on ainoana lapsena hieman sharing issues. (Enkä mä edes ole ainoa lapsi, mutta pikkuveli syntyi ollessani 10-vuotias eli vahinko oli jo tapahtunut.) Onneksi oon huomannut, että eipähän mulla oo jakamisen kanssa mitään probleemaa, kunhan se ei koske mun juttuja. On tosi näppärä valita pyykkinarulta F:n kirpakan puhdas uusi t-paita oloasukseni hikisenä kesäpäivänä ja syödä puolet sen sipseistä, no problem, jakaminen on kivaa.

Mutta kyllä hermostun, jos F haluaa syödä aamiaiseksi mun kultaakin arvokkaampia Jälkiuunipaloja, joita panttaan pakkasessa pahan päivän varalle. Ne. On. Mun. Jos se on elänyt joku 30 vuotta ilman Jälkiuunipaloja, niin pakkoko niistä on yhtäkkiä kiinnostua? Tuntuu mun mielestä jotenkin tosi omahyväiseltä.

Sängystä 55% kuuluu pienemmälle osapuolelle

Koska se tarvitsee sitä jaloilleen ja että on sellainen raikkaan kokoinen tila kääntyillä.

 

4D82004D-D074-4E30-A611-8B7357310AF1.JPG

 

Kodin sisustaminen on yhteinen projekti, kunhan minun mielipiteeni toteutuu

Tämä on meidän yhteinen koti, jossa molempien kuuluu viihtyä. Siksi on tosi tärkeää, että F saa sanoa oman mielipiteensä ja esittää ideoita sisustamisen suhteen. Sitten mä otan sen mielipiteen vastaan ja laitan ajatushattuun, josta se poimitaan tai ollaan poimimatta toteutukseen, riippuen ihan siitä onko mulla sama mielipide.

Sotkun keskellä on ookoo elää, kunnes yhtäkkiä ei oo

Me ei kumpikaan olla varsinaisesti mitään järjestelmällisiä ihmisiä, joten vaateröykkiöitä muodostuu sinne tänne, juomalaseja kerääntyy tasoille, sekalaista sotkua ilmestyy odottamattomiin paikkoihin. Epäjärjestyksestä huolimatta eletään tyytyväisinä elämäämme, päivät seuraavat toisiaan, kaikki on ookoo. Kunnes eräänä aamuna eräs nimeltä mainitsematon suhteen jäsen herää valtavalta puolelta sänkyään raivoon lietsoutuneena. KUKAAN ei voi ASUA NÄIN, mitä helvettiä, tästä tuu yhtään mitään, saastaa ja saastaa, mikään tähän auta vaikka kuinka raataisi, KUULE NUKU SÄ VAAN kyllä minä voin IHAN YKSIN tässä tehdä… Ja silloin meillä on yhteinen siivouspäivä.

 

Mitkä teidän suhteen kulmakivet on?

 

Apua, tajusin just että mulla ei oo omaa tagia parisuhdehömpälle! Lupaan koota kaikki aiheen postauksen yhteen vielä joku päivä, mutta odotellessa voit lukea vaikka tän jutun meidän lomakärhämistä tai tän mun poikaystävän oudoista tavoista.

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Kommentit (11)
  1. Mä teen tästä tekstistä meidän parisuhteen papyruskäärön! Ah, juuri näin!

    Tosin, sain eilen aiheeseen liittyen työvoiton, kun kauan vihjailemani reissu Ikeaan toteutui miekkosen ehdotuksesta (!) ja sain ostaa säästöpakkauksen tuikkuja (!)(mies vihaa kynttilöitä, WTF) ja valkoiset pellavaverhot talviverhoiksi olohuoneeseen (ilman jupinaa). I’ve done my job well thanks!

    1. Hei ihan mahtavaa, papyruskääröt kunniaan 😀 Ja  mun miekkonen ehdotti vegeviikkoa tälle viikolle – ja haluaa vieläpä jatkaa sitä huomisenkin jälkeen! Aiemmin se on tyyliin uhannut erolla kun puhun kasvisruoasta 😀 Kyllä ne hiljalleen oppii, että meitä kannattaa kuunnella (sekin lukee kyllä siellä käärössä, heti sen perään että ollaan aina oikeassa).

  2. Tää oli mahtava teksti! Siun tekstiä on niin mahtava lukea. Soljuvaa, hauskaa ja oivaltavaa. Tämäkin taas niin mukavaa luettavaa vaikka en sängynvaltaamisessa ole kovinkaan hanakka (saatan jopa herätä niin, että olen siirtynyt alaspäin jolloin jalat roikkuu yli ja herätessä mietin, että mitä ihmettä).

    Mystinen papyry….papuru..papyruskäärö (piti tarkistaa miten se kirjotettiin) oli loistava idea. Ehkä meilläkin on semmonen. Niin haurasta esinettä ei paljoa kannata liikutella.
    Siellä lukee ainakin tuo ensimmäinen.
    Ja että toisen kreikkalaisia sitruunajugurtteja ei syödä vaikka oma vaihtohto olisi jotenkin huonompi. Ja että kun ollaan omissa maailmoissa, syvällä taiteilijuuden lähdettä etsimässä sisimmässään, niin pitää toiselle palata sieltä ytimestään kertomassa että on jossakin pyhiinvaelluksella sielussaan ja että aikoo palata takaisin. Ettei ole hätää tai mitään sattunut.
    Niin ja pitää kertoa toiselle kun menee pesemään hampaita, eikä mennä salaa. Sillä jos ei pidä yhdestäkään höntistä alkuaikojen tavasta kiinni, muuttuu kaikki arki liian..arkiseksi.

    1. Oi, kiitos ihanasta kommentista! Teidän käärön jutut kuulostaa tosi järkeenkäyviltä, ja käärit varmasti paljon pisteitä tuolla vaatimattomalla nukkumistavalla. Oon samaa mieltä, että tietyistä alkuaikojen romanttisista höpöjutuista pitää pitää kiinni <3

      Haha ja joo – papyruskäärö on kaamea sana, jouduin tarkastamaan joku viis kertaa tän postauksen aikana et menikö se nyt VARMASTI noin 😀 Enkä vieläkään täysin luota tuohon kirjoitusasuun… 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *