Tag: kasvit

Ihanaa, ihanaa! Meidän olkkarista on tuntunut aina puuttuvan jotain, ja välillä toisaalta sinne on päätynyt jotain ylimääräistä mikä nurkkaukseen ei kuulu. Ja nyt yks kaks yllättäen huone vaikuttaisikin olevan aivan valmis – eihän siinä mennyt kuin kaksi vuotta. Ratkaisu löytyi sieltä mistä ratkaisut yleensä tuppaavat löytymään: kasveista. Of course.     Mä en varsinaisesti olohuonetta kovin paljoa katsele […]

Viikonloppuna oli kasvieni multien sekä ruukkujen vaihtopäivät. Hellin käsin kokosin pienet vauvaseni (älkää tuomitko, en sentään oo antanut niille nimiä) yhteen joukkoon ruokailuhuoneen pöydän ääreen, kuin luokkakuvaan konsanaan. Toinen toisensa perään kannoin pienemmät, suuremmat, vuosia vanhat ja aivan uudet, piikikkäät, nahkealehtiset, hulmuavat, pitkänhuiskeat ja pulleat viherkasvit vieretysten. Poikaystävä eksyi paikalle omista puuhistaan, pysähtyi ovensuuhun, oli […]

Uskokaa: olin ennen just se tyyppi joka ei pystynyt pitämään yhtäkään viherkasvia hengissä kuukautta kauempaa, tapoin tasapuolisesti kaiken kaktuksesta jukkapalmuun. Ja kattokaa mua nyt! Kirjoitan blogia, jossa on jopa oma tagi kasveille (jonka alle ei nähtävästi oo tullut enää lisäyksiä viime vuoden heinäkuun jälkeen, jolloin ostin sen kirotun oliivipuun… oliivipuut on saatanasta, siitä myöhemmin lisää). Tällä […]

Mainitsin jo aiemmin, että oon hinkunut oliivipuuta kotiimme jo kauan. Tarkemmin ottaen siitä lähtien, kun kyläilin Susan superkauniissa kodissa ekaa kertaa ja näin siellä olkkarin nurkassa hieman raihnaisen, mutta sitäkin charmantimman korkean oliivipuun. Susalla on muuten erityinen taito, ja tyyppi siis vannoo ettei ole kasvi-ihmisiä: se osaa poimia himaansa tosi elegantteja kasveja ja valita vaaseihin […]

Se kaikki taisi alkaa oliivipuusta (palataan varsinaiseen oliivipuuhun toisella kertaa). Olin jo aiemmin, pari vuotta sitten, saanut päähäni, että tarvitsen oliivipuun, sitten joskus. Nyt kevään ja kesän tullessa kaikki Köpiksen kukkakaupat ja marketit tuntuivat suorastaan ivaavan mua: oliivipuut tönöttivät rivissä kaduilla myymälöiden edessä, eikä mulla ollut yhtäkään. Kateellinen paska, mähän kerroin teille jo. Sitten tuli […]

Kauas ollaan tultu niistä ajoista, kun meikäläinen ei onnistunut pitämään huonekasveja kuukautta pidempään hengissä. Tai no – kyllä noita vieläkin aina välillä nuupahtaa, mutta suurin osa kasveista on majaillut tässä kämpässä jo lähes vuoden verran ja voi loistavasti. Otan niiden pitkäikäisyydestä täyden kunnian itselleni, joskin myös kämpän valoisuudella saattaa olla jotain pientä tekemistä asian kanssa. […]

Ollaan asuttu tässä kodissa nyt kymmenisen kuukautta ja vaikka eteiskäytävä, minimakkari, kylppäri ja keittiö on vielä samassa kunnossa kuin muuttopäivänä, oon mä kuitenkin saanut paljon aikaiseksi. Tai siis köhöm, me, me ollaan saatu. Voin antaa F:lle meriittiä vaikka mistä, mutta epämääräisen pikkusälän hamstraamisesta otan kyllä täyden kunnian itselleni. Kun muutettiin, oli just sellaisen persoonallisen, meidän […]

Meidän himassa ei nykyään tapahdu suurempia mullistuksia, joten sisustusjuttuja on melko niukanlaisesti tarjolla. Väläytin jälleen viikko sitten F:lle ikuista keittiöremppa-aihetta, mutta ei kuulemma natsaa ennen syksyä. Katotaan miten käy. Kun mulla ois niin monta ideaa rivissä ja keittiöaiheinen Pinterest-kokoelma venailemassa – käytännössä siis koko remontti on jo tehty. Sisustuksellinen kuiva kausi lienee ainakin merkki siitä, […]

Vuoden ekasta, loputtoman tuntuisesta työviikosta selvitty. Huh. Kyllä muuten oli eilen karvas ikävä tuikitärkeää juhlapyhäämme loppiaista, jota ei täällä Tanskassa tunneta. Mutta uusi vuosi, uusi sisustusenergia. Näemmä. Ehkä uudelleen löytyneeseen sisustusintoon vaikutti myös Suomi-reissu ja hyvät kotiinpaluufiilikset. Joka tapauksessa oon jaksanut pitkästä aikaa kaivaa mittanauhan naftaliinista ja alkaa suunnitella seuraavia hankintoja meidän himaan. Ettekä ikinä […]

Pimeys, tuuli, sade. Marraskuu, joulukuu. Kurkkukipu, vesilätäkkö. Ihan sama, mitä tuolla ulkona tapahtuu, koska mä oon vaivihkaa tehnyt meidän kodista lämpöisen viidakon. Tarkoitus oli hillitä viherpeukaloa kevääseen asti, mutta miksi ihmeessä? Mun mielestä tähän aikaan vuodesta ei oo mitään ihanampaa, kun sujahtaa työpäivän jälkeen omaan kasvitieteelliseen puutarhaansa, jota myös himaksi kutsutaan. Päivänvalon vuodenaika voi multa […]