Helmikuu 2015:

Olen odotushuoneessa. Jännittää sairaasti, tärisen. Onneksi on isi mukana. Kohtalotovereitakin on odottamassa, niitäkin jännittää ja jotkut itkee. Pääsen vastaanottohuoneeseen ja outo täti pistää kankkuuni piikin. Whaaat, oletko kokeillut itselles kuinka paljon toi sattuu?

Maaliskuu 2015:

Taas samassa paikassa. Taas jännittää ja tärisyttää. Lisää kauhunkavereita. Taas tätillä piikki ja se tökkää sen mun takalistoon. Oikeesti tosi outoo asiakaspalvelua täällä?!?

Kesäkuu 2015:

Jälleen täällä. Miks me tullaan aina tänne? Mä tietäisin ainakin toodella monta hauskempaa paikkaa, esim. puisto, metsä, auto, mummola, kotisohva, kotisohva, kotisohva, kotisohva, kotisohva, kotisohva… Jahas, sama täti. Mutta… EI piikkiä tänään!!! Mä saan herkkumötikän, maistuu kauheen hyvälle!!! Täti on varmaan lätkässä johonkin..? Äkkiä pois ennenkuin se muistaa ne piikit!

Kesäkuu 2015:

Enpä viitti tänään täristä, kun sain viimeks herkkuu. Oon tällälailla rennosti, kattokaa. Mikä ääni se oli?? äkkiä kukkaruukun taakse piiloon!! Täti taas siellä hymistelee, oisko sitä herkkua? Non on!! Kiitti paljon. Olis vaan kannattanu niillä ekoillakin kerroilla antaa jotain hyvää eikä heilua niiden piikkien kanssa. Pikku vinkki… Okei, moi moi täti!! Pidetäänkö vähän taukoo tässä tapailussa? Mun isillä ja äitillä on kotonakin herkkuja.

Lopputulos:

Muut meidän perheestä sai omat punaiset läpyskät mun mielestä paljon helpommin kuin mä sain sinisen. Eikö kaikille olekaan samat systeemit? Ne herkkupalat pelasti katastrofilta. Oikeesti en edes tiedä mihin tuollaisia läpysköitä tarvitaan. Ehkä ne on jotain syömistä?..

Tarkastaja Karvatassu (ensi viikolla laivassa ja ulkomailla. kirjaimellisesti ei hajuakaan mitä ne ovat).