Lueskelin tuttuun tapaan aamupuhteiksi seuraamiani blogeja täällä Lilyssä, ja vuorossa oli Eeva Kolun Salo-postaus. Siinä mainittiin eräs hyväksi kehuttu kirppis, josta Eeva ei kuitenkaan ollut valitettavasti löytänyt mitään erityistä. Hän leikittelikin ajatuksella aikakoneesta, jolla hän matkaisi niin 20-luvun Pariisiin kuin 90-luvun alun Suomeen hamstraamaan silloin vielä niin aliarvostettua kotimaista designia pikkurahalla.

Jäin miettimään mihin itse menisin jos mulla olis aikakone. Rakastan ajatusleikkejä, ja yksi mun lempijutuista on miettiä mihin käyttäisin lottovoiton, jos sellainen osuisi kohdalle. Tiedän, etten ole yksin fantasioideni kanssa, joten päätin muuntaa omat mietteeni haasteen muotoon.

Eli kerro mulle minne menisit, jos sulla olisi aikakone ja siinä kolme 24 tunnin mittaista matkaa jäljellä. Ei muita rajoituksia! Onko joku tietty menneisyyden tyyppi jolle haluaisit jutella, joku tietty merkkipaalu maailmanhistoriassa jossa olisit halunnut olla mukana, tai joku tietty aikakausi jonka olet aina halunnut kokea? Tulevaisuuteenkin voisi kurkata!

Haastan tähän nyt alkuun kolme bloggaria täältä Lilystä, ja toivon että muutkin kertovat omana postauksenaan tai kommenttiboksissa omat valintansa! Inspiraation lähteenä toiminut Eeva on tietysti haastetuista ensimmäinen. Toinen onnekas on Puutalobeibin Kristaliina, ja kolmas aikamatkailija Sanumaria! 

Omat valintani ovat seuraavanlaiset:

1. matka: vuoden 1925 Yhdysvallat, Chicago

Mua on aina kiinnostanut hurjasti kieltolain aikainen Amerikka, gangsterit, järjestäytynyt rikollisuus ja salakapakat. Mun yksi all time favourite-sarjoista on Boardwalk empire, ja olen viettänyt lukemattomia hetkiä wikipedian parissa tutustuen tuohon aikakauteen. Koska viinan valmistaminen ja myynti kiellettiin laajalti, syntyi salakapakoita eli speakeasyjä talojen kellareihin. Ne pyörivät hyvin pitkälti järjestäytyneen rikollisuuden voimin. Koska viinaa piti valmistaa ja trokata salaa, sen laatu ja maku oli usein todella hirveä. Tämän takia kieltolain aikaan raakaviinapaukkujen suosio laski, ja nykyäänkin suositut cocktailit syntyivät, kun viinan karmeaa makua piti peittää jollain ilveellä.

Voisin kuvitella, että kun joku asia on kiellettyä ja sitä tehdään salaa, siitä tulee ihan kauhean hauskaa ja jännittävää! Siksipä olisin halunnut olla mukana tuon ajan juhlissa, jossa salakapakkojen ilma oli sakeana sikarinsavusta, jazzista ja kapinahengestä. Ja siis miehet puvuissa… <3

2. matka: vuoden 1981 Suomi

Kahdeksankymmentäluvun alussa Suomen nuorisokulttuuri oli tiukassa nousussa, radiossa soitettiin ensimmäisia kertoja oikeata rokkia, punk nosti päätään ja vanhemmat paheksuivat nuorten ”aivopesua” uuden musiikin muodossa. Löysin Ylen arkistosta radio-ohjelman, jossa Maija Dahglren lukee erään huolestuneen isän kirjeen asiasta. 

”Kun Yleisradion vuonna 1980 perustama Rockradio toi kaikkien kotien kuuluville uutta, aiheissaan kainostelematonta rockmusiikkia, se herätti myös voimakkaan vastareaktion.

Vanhemman polven toimittaja Maija Dahlgren luki ohjelmassaan hämeenlinnalaisen perheenisän kirjeen, jossa päiviteltiin nuorisomusiikin ”rääkymistä”, ”törkyä” ja ”räikeää käännytystyötä”.

Esimerkkeinä kuvatun kaltaisesta ”rämppämusiikista” Dahlgren esitteli mm. Ismo Alangon ja Ari ”Woude” Voutilaisen sanoituksia. Ne esitettiin radion ohjelmaneuvostolle suunnattujen terveisten kera. Tekstien mahdollista ironiaa ei ohjelmassa pohdittu.”

Olisin halunnut olla mukana tuossa murroksessa, kun musiikista tuli kantaaottavaa ja kapinoivaa. Kun jotkut asiat olivat vielä niin arkoja ja tabuja, että niitä oli ihan pakko sorkkia ja rikkoa samalla vähän järjestystä ja sääntöjä. Kun Lepakkoluola siivottiin nuorison toimesta kulttuurikäyttöön. Kun Pelle Miljoona ja Hanoi Rocks olivat kovimpia ikinä. Kun Eppu Normaali katsottiin punkiksi.

Haluaisin mennä ihan mihin vaan konserttiin ja moshata ja riehua ja olla osa sitä aikaa, kun jotkut asiat olivat vielä uusia ja kiehtovia. Miettikääs mitä nykyään täytyy tehdä järkyttääkseen tai ravistellakseen ihmisiä!

3. matka: ( ja tämä oli se vaikein…) 2007 alkuvuosi, Suomi.

Luulen et Marko ois kans samaa mieltä tästä…

Viimeiseksi matkustaisin tekemään ihan pienenpienen korjauksen omaan elämääni, eli mun ja Markon seurustelun alkuaikoihin. Menisin sanomaan itselleni, että älä syö yhtä ainutta e-pilleriä siitä laatasta jonka just otit sieltä paketista. DON’T DO IT!! Kertoisin, että se pilaa sun koko loppuelämän. Repisin sen laatan itseni kädestä ja polttaisin sen. Tekemällä näin säästäisin itseltäni seitsemän vuoden piinan paniikkihäiriön kanssa. Mahdollistaisin spontaanin elämän, kaikenlaisen matkustelun. Säästäisin satoja ja taas satoja euroja lääkeostoissa. Helpottaisin myös mun läheisten elämää valtavasti. 

Oikeasti tämä pitäisi tehdä ennen noita kahta ensimmäistä matkaa, koska en totta puhuakseni voisi mennä mihinkään 80-luvun konserttiin paniikkikohtauksineni. 

Okei, nyt kaikki miettimään mihin itse matkustaisit! <3