Rakkauden ateriat

Ei liene kellekään lukijalle epäselvää, että tämän blogin aiheena on ruoka ja rakkaus sitä kohtaan. Yhteisiä merkkipaaluja juhlitaan syömällä, saavutuksia juhlitaan syömällä, arkena syöminen kruunaa päivän. Ylipäätään syöminen liittyy elämän kohokohtiin.

sydankynttila.jpg

Kynttilät luovat tunnelmaa ympäri vuoden. Myös toukokuussa.

Niinpä myös hääpäivänä ruoalla on erittäin tärkeä rooli juhlinnassa. Ystävänpäivänä vuoro kiertää vuorovuosina. (odottakaahan, kun kerron mitä viime ystävänpäivänä kävi. Uskomatonta. Mutta se on eri bloggauksen aihe se.)

Tänä vuonna haasteita oli kuitenkin ilmassa. Hääpäivä osui sunnuntaihin, joka oli myös paluupäivä sukujuhlista Pohjanmaalta. Yön yli uunissa haudutetut, revittynä tarjottavat lihankappaleet jäivät siis tällä kertaa väliin, eikä monikerroksinen kermakakku-unelma jälkiruoaksi ollut mahdollista toteuttaa.

Onneksi asiaan kuin asiaan löytyy hopeareunus. Mikä on parempaa lähes kuuden tunnin automatkan jälkeen kuin pikaruoka? Ja mikä on hampurilaisten ohella pikaruoan kuningatar? Aivan oikein, pizza. Paitsi että tämän pizzan tekoon menee aikaa ja vaivaa. Mutta se on sen arvoista.

Meillä on leivinkivi. (Sanomalla tämän ääneen toivon, että leivinkiven oikea omistaja ymmärtää jättää sen meille, vaikka muuttaisikin asuntoon, jonka uuniin se mahtuu. Meillä se on vaan niin kovin rakastettu. ) Leivinkivi on mullistanut pizzanteon. Pannupizzassa ei ole mitään vikaa, ja hakusessa onkin uunikelpoinen valurautapannu aidon pannupizzan tekoa varten. Ohutpohjainen pizza on ollut leivinkiveä ennen harvinainen herkku. Niinpä hääpäiväämme, ensimmäistä sellaista, juhlittiin pizzan ja shampanjan keinoin. Ei huono, alkuunkaan! Näin se tehtiin.

Ohutpohjainen pizza

Taikina (ainekset ja mittasuhteet suoraan reseptitaivaasta )

  • 2 dl lämmintä vettä
  • 3,5 dl durum-vehnäjauhoja
  • 1 tl kuivahiivaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl suolaa
  • 1/2 tl sokeria

Tomaattikastike

  • 1 prk paseerattua tomaattia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • sokeria
  • basilikaa (kuivattu)
  • oreganoa (kuivattu)

Täytteet

  • parmankinkkua
  • mozzarellaa
  • rucolaa (tuore)
  • basilikaa (tuore)

Kastike

  1. Pilko valkosipulit pieneksi. Kuullota oliiviöljyssä kevyesti.
  2. Lisää tomaattimurska, paseerattu tomaatti ja tomaattipyre. Kiehauta.
  3. Lisää mausteet makusi mukaan. Meillä basilikaa menee peruskastikkeeseen muutama ruokalusikallinen, mutta maku kertoo mikä itseä miellyttää. Suolaa reilummanlaisesti, sokeria noin 1 rkl. Sokeria noin puolet suolan määrästä. Mustapippuria kivasti rouhaisten, muttei liikaa.
  4. Jätä kastike hellalle pienelle lämmölle. Pidä kastikkeessa yllä pientä lämpöä siihen saakka, kunnes taikina on kohonnut.

Taikina

  1. Sekoita kuivat aineet kulhossa.
  2. Lämmitä vesi noin 40-asteiseksi. Lisää vesi kuivien ainesten sekaan.
  3. Vaivaa taikinaa hartaasti noin 10 minuuttia. (oikesti, durumjauhot ei sitkoa muuten kuin ajan kanssa. Kymmenen minuuttia kun jaksat veivata, se on siinä).
  4. Peitä taikinakulho liinalla. Anna kohota vedottomassa paikassa 45 min-tunti, kunnes taikina on kaksinkertainen lähtötilanteeseen verrattuna.

Uuni

  1. Laita leivinkivi uunipellille keskitasolle kylmään uuniin. Lämmitä uuni noin 250-asteiseksi.
  2. Anna kiven lämmetä vielä 20 minuuttia. Kokoa pizza.
  3. Jos uunisssi on kiertoilmaominaisuus, pizzat voi paistaa myös sillä. Meidän kiertoilmassa lämpötila oli 225. Ensi kerralla kokeillaan nostaa lämpötilaa vielä korkeammaksi.

pizza_blogiin.jpg

Ruoka on parasta, kun sen jakaa.

Pizzan kokoaminen

  1. Jauhota leivinalusta. Vaivaa kohonnut taikina kimmoisaksi palloksi.
  2. Leikkaa taikinasta vajaan nyrkin kokoinen pallo. Kauli ohueksi leivinalustalla. Siirrä pizzapohja leivinpaperille.
  3. Täytä pizza. Ensin noin kauhallinen tomaattikastiketta tasaisesti ympäriinsä levitettynä. Sitten juustoa sopivasti ja parmankinkkua.
  4. Siirrä leivinpaperi ystäväsi avustuksella uunissa odottavalle pellille. Fiksu käyttäisi pizzalapiota, mutta meillä ei ole sellaista, siksi leivinpaperin kanssa säätö. Leivinlapiolla pizzan voisi lykätä suoraan kivelle paistumaan.
  5. Paista, kunnes pizzan reunat ovat ruskistuneet kevyesti ja juusto kuplii.
  6. Nosta lautaselle, kuorruta yrteillä ja tarjoile. Toista vaiheet 1–5 niin monta kertaa kuin nälkää riittää. Nauti valitsemassasi seurassa.

 

suhteet rakkaus ruoka-ja-juoma diy

Fifi ja Lasse eli ruokasanastoa

Tiedättekö, kun ruoasta tulee niin rakas asia, että erilaisilla aterioilla ja annoksilla on enemmän lempinimiä kuin lähipiirillä? Silloin on korkea aika kutsua väkeä syömään.

fifi_blogiin.jpgFifi.

Tällä kertaa tarjosimme Fifiä ja Lassea äitienpäivän kunniaksi appivanhemmille ja vanhemmille. Fifi on oikealta nimeltään focaccia. Leipä, jonka nimi istuu täkäläiseen suuhun huonosti. Mitä olette mieltä, pitäisikö leipäherkun nimi suomalaistaa? Näin voitaisiin saada esimerkiksi kotoisalta kuulostava fokatsia. Siitä tulee jotenkin mieleen ratsia. Eikä ruokaa kuulu ratsata, paitsi jos se on pilaantunutta tai erityisen pahaa. Lisäksi fokatsia näyttää kirjoitettuna yhtä kamalalta kuin pitsa. Pitsahan on kyseisen paistetun juustolettusen suomenkielinen nimi siinä missä pizzakin, mutta se näyttää ainakin allekirjoittaneen silmissä jotenkin, noh, väärältä.

Youtube tarjoaa focaccian lausumisasiaan ratkaisun:

http://www.youtube.com/watch?v=OlF5DM3kFHU

Fou-katshia. Vähän niin kuin aivastus, tai amerikkalainen kiinniotto. Gotchya!

Fifin taikinaan parhaan reseptin tarjosi Jamie, täytteenä tällä kertaa oli oliiveja, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja rosmariinia. Niin ja oliiviöljyä, sitä valeltiin Fifin pintaan hartaasti myös paistamisen jälkeen. Ah!

Pääruoaksi Ilpo taikoi mainion Lassen eli lasagnen. Se on hieno ruoka, jonka nimi lausutaan aina väärin, eli lasange. Mikäs ero tuossa olikaan, kun silmät sanovat, että siinä lukee sama ruoan nimi kahteen kertaan?  N- ja g-kirjain peräkkäin muodostavat äng-äänteen sanan loppuun. Niin kutsuttu oikea tapa olisi sanoa lazanje eli särisyttää s-kirjainta ja heittää j-kirjain peliin mukaan. Siksi meillä syödään Lassea, ja onhan se nyt aika söpö nimi noin herkulliselle kaverille. 

lasse_blogiin_0.jpg

Lasse odottaa ruokailijoita. Ennen pöytään saapumista Lasse lepäili keittiössä parisenkymmentä minuuttia, uunissa olo on tunnetusti rankka juttu.

Kolmen juuston lasagne

Tomaattikastike

  • 700g naudan paistijauhelihaa
  • 2 purkkia tomaattimurskaa
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 2 sipulia
  • 6 kynttä valkosipulia
  • suolaa
  • mustapippuria
  • sokeria (noin puolet suolan määrästä)
  • 1 rkl paprikajauhetta
  • ripaus chiliä
  • reilusti kuivattua basilikaa

Juustokastike

  • 12 desiä täysmaitoa
  • 200g vuohenjuustoa
  • 150g parmesania
  • valkopippuria
  • muskottipähkinää
  • suolaa
  • voita
  • vehnäjauhoja

Muut:

  •  lasagnelevyjä
  • 150g mozzarellaa
  1. Kuullota sipulit ja valkosipulit oliiviöljyssä
  2. Lisää jauheliha joukkoon ja ruskista
  3. Kaada joukkoon tomaattimurskat, tomaattipyre ja loraus vettä
  4. Mausta. Aseta tomaattikastike sivuun.
  5. Sulata kattilassa reilu nokare voita ja sekoita siihen noin desi vehnäjauhoja.
  6. Lisää maito vähän kerrallaa. Kuumenna maitoa jatkuvasti pohjaa sekoittaen.
  7. Sulata kastikkeeseen vuohenjuusto ja raastettu parmesan.
  8. Mausta valkopippurilla ja muskotilla, varo ettei hulahda liikaa pippuria. Lisää suola. Muista, että sekä juustokastike että tomaattikastike saavat maistettaessa olla hieman ylisuolaisia. Valmiissa lasagnessa suolaisuuden pitäisi olla tällöin kohdallaan.
  9. Voitele lasagnevuoka voilla.
  10. Kauho pohjalle juustokastiketta.
  11. Lisää ensimmäinen kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle tomaattikastiketta, juustokastiketta sekä raastettua mozzarellaa.
  12. Toista niin kauan kuin aineksia riittää.
  13. Viimeisen levykerroksen päälle tulee reilusti juustokastiketta ja juustoa.
  14. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on kullanrusehtava ja rakenne kiinteä. Anna vetäytyä rauhassa.

lasse_anoppi.jpg

Anoppi nauttimassa lasagnea. Ruokaseurana salaatti ja dad’s specialin sleivän kanssa.

Nyt kun sitä alkoi miettiä, niin ruokalempinimiähän löytyy: kibbutsi, brädäri, ranut ja ryyniräpäleet, pari mainitakseni. Onko teillä lempinimiä ruoalle?

koti ruoka-ja-juoma diy