Cowboy-lihan pintamauste

mausteet_kahvimyllyssa.jpg

Upouusi keittiölelu, kahvimylly! Tosin nyt se palveli maustemyllynä.

Tavallinen kesäkuun sää, siis viileä, sateinen ja tuulinen, ei ole mikään syy jättää valmistamatta ihanaa kesäruokaa torin antimista. Siksi sillikin seilasi ihanalle Hakaniemen torille kaupoille. Voi sitä väri-iloittelua ja tuoreiden raaka-aineiden määrää mitä tori tarjosi! Annan vain yhden neuvon: käykää torilla.

Aikuisten oikeasti, en huijaa. Esimerkiksi kotimaiset tomaatit ovat kypsempiä kuin tien toisella puolella olevissa ketjukaupoissa. Torin antimet ovat aidosti käyttökelpoista samantien, kun asiantuntija eli viljelijä tietää sopivan hetken noukkia sadon ylös ja viedä se meidän hankittavaksi. Parasta mahdollista, mitä Suomen kesästä saa.

kasvikset.jpg

Torin antimet!

Ostelinkin sitten kaikkea: avomaankurkkuja, raparperia, retiisejä, uuden sadon porkkanoita ja perunoita, mansikoitakin, vaikka niiden paras sesonki ei ole vielä alkanut. Viereisestä lihakaupasta matkaan tarttui pihvilihaa.

Yleensä nautin pihvini kevyesti kypsennettynä (lue: vahva medium miinus) vain mustapippurilla ja laadukkaalla suolalla maustettuna. Koska ruokabloggaus on kuitenkin sitä varten, että kokeilee uutta, päädyimme reseptigooglailun kautta kokeilemaan cowboy-henkistä rubia eli kuivamaustetta lihan pintaan. Kahvi, neilikka ja kaneli ainesosina vievät ajatukset jouluiseen maustekakkuun. Voin kuitenkin täydestä sydämestä luvata, että tästä lihaisasta makupommista on joulu kaukana.

Mausteseoksen maku lennättää ajatukset suoraan etelävaltioiden ranchille, jossa auringossa ahavoitunut cowboy istahtaa illan viileyteen nauttimaan  ateriaa vaimonsa ja kahdentoista lapsensa kanssa. Kaikilla on kaksiosainen nimi: Ada Mae, Mary Lou, Billy Ray, Tommy Lee, Mary Ellen, Jon Paul ja niin edelleen. Onneksi cowboy kasvattaa muuten eläimiä työkseen, sillä muuten tuossa katraassa olisi melkoinen ruokkiminen toim. huom. Pää taipuu kevyeen ruokarukoukseen ja nälkäinen lauma iskee lihaan kiinni. Niin mekin. Kannatti!

Rub

(alkuperäinen ohje täältä. meillä hitusen muunneltuna)

  • 1 rkl suolaa
  • 1 rkl rouhittua mustapippuria
  • 1 rkl korianterin siemeniä
  • 2 tl sinappijauhetta
  • 2 tl kahvia
  • 1 tl kaakaojauhetta (van houten tai vastaava)
  • 1 tl chiliä (riippuu täysin siitä vahvuudesta. Meillä etnokaupan ns. perus chili flakes)
  • pieni kanelitanko
  • muutaman kuivatun kukkasen verran neilikkaa (siis mausteneilikkaa, ei sitä koristekukkaa 😉

Jauha aineet hienoksi maustemyllyssä, morttelissa tai vastaavassa. Myös valmiiksi jauhettuja mausteita voi käyttää. Tällöin ½ tl kanelijauhetta ja ½ tl neilikkaa. Sillikeittiössä on käytössä tuo ensimmäisen kuvan uutuuttaan hohteleva kahvimylly. Kahvia sillä ei jauhella, mutta maustemyllynä toimii erinomaisesti!

  1. Hiero huoneenlämpöisten lihojen pintaan öljyä ja sopivasti rubia. Fiilistä lihan hierontaan voi hakea rub a dubista https://www.youtube.com/watch?v=x2FHdeqS5oc
  2. Anna lihan maustua puolisen tuntia ennen paistamista. Keittiömme suosittelee lämpimästi lihan jättämistä riittävän punaiseksi, laadukasta lihaa ei kannata tappaa kahdesti.
  3. Tarjoile esimerkiksi uusien perunoiden ja sesongin kasvisten kanssa.

pihvi.jpg

Pihvi on pihvi on pihvi.

Tämän postauksen myötä hyvää juhannusta! Ensi viikolla uudet kujeet. Voiko esimerkiksi voileivästä saada kokonaisen gourmet-aterian? 

koti ruoka-ja-juoma diy

Kesäsesonki käynnistyy

Kesällä asiat menevät jotenkin paremmin. Pienen sillin resepti mainittiin the Eeva Kolun kirjoittamassa toimituksen palstan jutussa (ihanainen kiitos maininnasta!), säät hellivät ja ruoanlaittajan lempisesonki on täällä. Kaikki raaka-aineet ovat tuoreita, herkullisia ja edullisia.

imgp0398.jpg

Kaalia carbonarasti.

Ruokalehdet ovat olleet sillikeittössä verrattain vähäisellä käytöllä. Glorian ruoka ja viini 3/2013 kuikuili kuitenkin kaupan hyllyltä kutsuvasti kanteen upotetulla kaalicarbonaran reseptillä. Erilaiset pastaruoat ovat keittiössämme kuin uskonto. Esimerkiksi al dente ei ole käsite, vaan pakkomielle, eikä laitoskeittiön hyhmäpastaa syödä kuin äärimmäisessä hädässä, silloinkin erittäin pitkin hampain. Siksi kaalicarbonaran ajatus huvitti, eihän voi olla onnistunutta carbonaraa ilman pastaa. Vai voiko? Tämä kysymys johti lehden ostamiseen.

Vaikka lehden teemana oli kevät, tämä resepti maistuu niin pitkään, kun kaalit ovat pieniä ja meheviä. Kevyesti keitetty kaali yhdistettynä pekoniin, voihin, juustoon ja keltuaiseen kuitenkin yllätti, ennen kaikkea raikkaudellaan. Kevyttä kesäruokaa tämä ei missään tapauksessa ole, sen kertoo jo pekonin ja voin määrä, mutta aterian jälkeen olo on yllättävän kevyt. Karppaajatkin tykkäävät kaalista.

Resepti saa kaksi erityisplussaa:  lyhyt valmistusaika (alusta loppuun alle puoli tuntia) sekä pieni raaka-ainelistasta. Yksinkertaisessa, herkullisessa ruoassa on jotain viehättävää. Niin viehättävää, että kaalicarbonaraa on tehty jo kahdesti.

I give you:

Glorian kaalicarbonara

  • 1 kg kevätkaalia
  • suolaa
  • 180 grammaa pekonia
  • 50–100 grammaa voita
  • 100 grammaa pecorinoa tai parmesaania
  • 4 (luomu)kananmunankeltuaista
  • 1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
  • mustapippuria myllystä
  1. Irrota kevätkaalista lehdet ja leikkaa pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta se suolalla.
  2. Keitä kaalisuikaleita noin 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään (meillä kyllä kaadettiin  ihan kattilasta suoraan vaan). Jäähdytä kaali laskemalla siivilään kylmää vettä, näin kaali säilyy vihreänä. Valuta kaali kuivaksi (me käytimme salaattilinkoa. Toimi.) (tässä kohdassa alkuperäistä reseptiä sanottiin myös, että säästä keitinvesi. Keitinveden käyttötarkoitus ei vain selvinnyt, mutta alkuperäistä reseptiä kunnioittaaksemme se täytyy luonnollsiesti mainita.)
  3. Leikkaa pekoni suikaleiksi. Ruskista pekoni rapeaksi suuressa kasarissa. Lisää voi ja anna sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes kaali on lämmennyt.
  4. Annostele ruoka lautasille ja raasta juusto päälle. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Kruunaa annos raa’alla keltuaisella.

pekoni_tirisee.jpg

Pioneer Woman on mun idoli, mitä ruokakuviin tulee. Tässä yritystä samanlaiseen tirinätunnelmaan. Kylläpä sitä voita ja pekonia olikin.

Onko teillä muuten näkemystä parhaasta ruokalehdestä, siis jostain, joka kannattaisi tilata? On hakusessa.

koti ruoka-ja-juoma diy