Kaunis ajatukseni pitää yllä raskausviikkokohtaista päiväkirjaa on nyt todellakin jäänyt raskauden ja arjen jalkoihin. Isona syynä lienee myöskin se, että raskaus on edennyt viime viikot todella tasaisesti ilman suurempia yllätyksiä. Elokuun keskityin vielä töiden loppuun saattamiseen ja tarvittavien hankintojen tekemiseen. Muutaman päivän jouduin olemaan sairaslomalla kiihtyvien supistusten vuoksi. Elokuun päättyessä jäin äitiyslomalle ja saattelimme yhdessä […]

Nämä viikot ovat olleet aikamoinen matka siitä rakenneultran jälkeisestä ”kai tässä todella ollaan raskaana”-olosta  ”kyllä, tässä todellakin ollaan raskaana ja vatsassa on aivan oikea vauva”-oloon! Jos vielä kesäkuussa pääosin liikuin reippaasti ja onnistuin pinkomaan bussiin vatsa tutisten (olen kyllä aika varma, että kerran bussikuski nauroi minulle), nyt alan olla aika hidas kävelijä. Tosin puolustuksekseni on […]

Jännittävä rakenneultra oli ja meni ja tuntuu, että raskaus on edennyt sen jälkeen kiihtyvää tahtia. Nyt on käynnissä jo 24. raskausviikko! Rakenneultraa ennen huolta hälvensi lisääntyvät touhut vatsassa: potkuja ja möyrintää tuntui vatsalla erityisesti illalla hyvinkin paljon.Viikkojen kuluessa liikkeet ovat vain lisääntyneet. Ilta on edelleen aktiivisinta aikaa, mutta on hänelle muutenkin alkanut jonkunlainen rytmi muodostumaan. […]

Täällä taas! Olen ollut laiska kirjoittelija, mutta nyt bongasin mun blogi-idoli Juliaihmisen aloittaneen raskausviikkokirjoittelut loppuvaiheen raskaudestaan, niin oli itsekin pakko palata ruotuun! Viimeksi kirjoittelin nt-ultran aikaan. Mitään ihmeellistä ei tässä välissä ole tapahtunut, mutta toki viime viikkojen aikana vauveli on tuntunut entistä todellisemmalta, koska vatsassa on alkanut kaikenmoinen touhu ja kohellus, joka siis ultrassa näkymisen […]

Hups, ei ole ihan tämä viikottainen päiväkirjan pito pitänyt! Alkoi tuntua tylsältä kirjoitella samaa pahoinvointikuviota (joka ei muuten vielä ollut loppunut…) kun samanaikaisesti ne aivan ekojen viikkojen epävarmuuden alkoivat hälvetä. Joten itseasiassa tähän postaukseen sisältyy kaksi aikaharppausta: edellisestä 9. raskausviikon postauksesta tähän 13. raskausviikon postauksen tapahtunut aikaharppaus, ja sitten vielä tähän nt-ultraan liittyvä aikaharppaus. Menin […]

Arki on vienyt mennessään, enkä ole kirjoitellut taas toviin.Oikeasti raskaus on siis jo pidemmällä, mutta kirjoittelen tänne aina kun aikaa on. Tämä viikko meni aika lailla linjassa edellisten kanssa, ei siis yllätyksiä puoleen tai toiseen. Viikko oli tosi rankka: pahoinvointi oli kovasti mukana kuvioissa ja lähes jokaisena iltana oli työpäivän päätteeksi joko töihin tai opiskeluihin […]

Tällä viikolla pahoinvointi alkoi muodostua rutiiniksi, jonka kanssa (on pakko) elää. Aamulla ensin vesilasi, vessakäynti, sitten kiisseli- tai smoothiemukin kanssa sohvan nurkkaan tunnustelemaan tunnelmia. Hampaiden pesu oli aina vaan kauheaa ja sai yökkimään raivokkaasti. Metrossa on monesti pahanhajuisia ihmisiä. Ja hyi, jääkaappi. Väsymyskin oli kovaa, ja päivät menivät aikalailla töissä tai nukkuessa miehen hoitaessa kaiken […]

Viikko alkoi tosi kurjalla pahoinvoinnilla. Maanantaina selviydyin työhön ja piilouduin muiden katseilta kuuntelemaan webinaaria ja rouskutin puolen tunnin välein välipalakeksiä tai join vettä. Töiden jälkeen menin apteekkiin ostamaan pahoinvointiranneketta (joka kuulemma miehen mielestä kuulostaa hologrammirannekkeelta, mutta minä olen (ja olen!) valmis kokeilemaan kaikkea). Kuvotti, etoi ja lisäksi aamuisin oli sellainen keinuttava olo, kuin olisin herännyt […]

Viikon aikana olotila olla enenevissä määrin raskaana oleva. Aamuja verotti pahoinvointi, ja töihin lähtö oli vaikeaa. Toisaalta taas sitten iltapäivän puolella väsymys alkoi olla vastustamatonta, ja riittävän pitkien työpäivien teko oli haastavaa. Töissä muutuin hieman epäsosiaaliseksi, kun jäin pois lounasporukoista syömään eväitä huonovointisuutta piilotellen. Vatsan turvotus oli jo tässä vaiheessa sitä luokkaa, että siirryin alkuraskauden […]

Eipäs mennyt kuin hetki raskaustestistä, kuin jäätävä turvotus ilmestyi. Vatsa tuntui olevan suorastaan HUGE. Tuntui, että kaikki näkevät sen. Esimiehen kanssa jutellessa hänkin takuulla tuijotti vatsaani. Tuntui, että huijaan kaikkia, siitä tuli huono omatunto (tiedän, ei siinä mitään järkeä ole) ja teki mieli vain möläyttää tilanne, jotta pääsen huonosta omastatunnosta eroon. Kotona iltaisin toitotin miehelle […]