Luonto on ihana. Vietän joka viikko aikaa metsässä. Usein juoksentelen musiikit korvilla pitkin pikkuisia polkuja, mutta toisinaan rauhoitun rennolla kävelylenkillä. Viikonloppuisin on taas kiva käydä välillä pidemmillä retkillä isomman porukan kera. 

Parasta on istua tuntikausia hiljaisessa metsässä keräämässä mustikoita, nukkua teltassa tai pulahtaa kesähelteellä juoksulenkin jälkeen mereen. Mahtavaa seuraa retkille ovat varsinkin karvaiset nelijalkaiset. Tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, kun näkee kuinka ne nauttivat olostaan metsän keskellä.

En usko, että luonnossa liikkumiseen voisi kyllästyä koskaan. Maisemat muuttuvat koko ajan vuodenaikojen mukaan, ja liikkua voi lukuisilla eri tavoilla ja välineillä. Maaperääkin riittää meillä täällä Suomessa valloitettavaksi vaikka kuinka paljon.

Meidän perhe on aina retkeillyt ja liikkunut luonnossa paljon. Kun muut perheet kävivät äitienpäivänä hienosti lounaalla, meidän perhe laski koskea. Ihan tosi tarina, ja vastaavia esimerkkejä riittäisi kyllä kerrottavaksi lisääkin.

Hassua kuitenkin on, etten nuorempana juuri pitänyt metsässä samoilemisesta.  Nykyään luonto on kuitenkin niitä harvoja paikkoja missä pystyn unohtamaan arkiset asiat ja keskittymään vain nauttimaan maisemista, hajuista, väreistä ja kaikesta vastaan tulevasta. 

Onneksi olen löytänyt läheltä paikan jossa voin hengähtää, vaikka joka päivä.