Mistä treeni-into syntyy?

Viime viikkoina treenaaminen on tuottanut määrättömästi iloa. Yksittäiset harjoitukset ovat toki aiheuttaneet välillä turhautumista ja kyyneliäkin, mutta kokonaisuutena urheileminen maistuu tällä hetkellä melkein epäilyttävän hyvältä. Aloin miettiä, mistä moinen intopinkeily oikein johtuu. Keksin hyvään treeniboogieen kolme keskeistä syytä:

1. Entistä säännöllisempi elämä

Vaihdoin duunipaikkaa vuodenvaihteessa. Paljon opeteltavaa ja uutta löytyy, mutta merkittävin ero edelliseen työhöni on se, että iltamenoja ja poskettoman pitkiä päiviä ei ole tullut ollenkaan. Siinä missä vanhassa duunissa saatoin olla edustamassa useampanakin iltana viikossa, nyt olen voinut luottaa siihen, että treenirytmi on säännöllinen ja nukkua ehtii riittävästi. Nelipäiväisyyden iloista en ole oikein vielä päässyt nautiskelemaan, sillä freelance-duuneja on riittänyt niin paljon, että useammallekin taholle on pitänyt sanoa kiitos ei tai ainakin että ei tällä aikataululla.

2. Aiempaa vähäisempi juhliminen

Loppuvuodesta tuli rymyttyä melkoisesti. Oli itsenäisyyspäiväkarkeloita, pikkujouluja, tupareita ja synttäreitä. Uudenvuoden aamuun saakka kestäneen sukkadiskon jälkeen oli hyvä hetki rauhoittaa tahtia ja omistaa viikonloput kemuttamisen sijaan maltillisemmalle hauskanpidolle. Olen nähnyt kavereita, pelannut tuntikausia kestäviä lautapelejä, katsonut elokuvia ja pelkästään pötköttänyt. Myös duunipaikan vaihdos on vaikuttanut juhlimisen määrään, sillä edellisessä työssä iltamenot liittyivät aina alkoholiin. Vaikka työkeikoilla tulikin oltua ihmisiksi, tuntuivat viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana lasi kädessä vietetyt illat jonkinlaisena kestoväsymyksenä kaiken taustalla. 

3. Monipuolinen treeni

Pääpaino alkuvuoden treeneissä on ollut crossfitissä. Vaikka variaatiota tulee lajinkin sisällä hirmuisesti, olen ottanut asiakseni puuhastella muutakin fyysistä kropan herättelemiseksi ja mielen virkistämiseksi. Muutaman viikon aikana olen ehtinyt jo juosta, kokeilla roller derbyä, joogata, käydä akrobatiakurssilla ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Eilen lähdin crossfit-treenien sijasta Kisahallille painimaan kavereiden kanssa. Edellisistä brassijujutsu/lukkopainitreeneistä on jo varmaan vuosi aikaa, joten tekniikat olivat enemmän kuin pahasti hakusessa. Kavereiden kanssa tatamilla pyöriessä alkoi mieleen muistua perusjuttuja, ja muutaman sparrierän jälkeen pääsin jo kokeilemaan, josko käsilukot, kuristukset ja sweepit toimisivat. Eiväthän ne näin ruosteisella tekniikalla ja itseä huomattavasti isompien treenikamujen kanssa tuosta vain sujuneet, mutta on ihana tietää, ettei kaikki epätoivoinen hikoilu kamppailusalilla ole valunut hukkaan. 

 

Taas on viikko vierähtänyt kauhean nopeasti. Tältä näyttivät viime päivät treenin kannalta:

Maanantai: juoksu, 35 minuuttia
Tiistai: crossfit, 1 tunti: painonnostoa ja sata yleisliikettä (ja tasaminuutein rinnalleveto + työntö)
Keskiviikko: crossfit, 1,5 tuntia: maanantailta rästiin jääneet kyykyt, liikkuvuusharjoittelua
Torstai: crossfit, 1 tunti: tempauksia
Perjantai: crossfit, 1 tunti: muscle up -tekniikkaa ja hikistä jumppaa
Lauantai: lukkopaini, 1,5 tuntia + maastavetoja ja penkkipunnerrusta
Sunnuntai: juoksu (jos siis saan ahterini tästä kohta ylös)

Nyt vain toivotaan, että hyvä fiilis jatkuu! Ensi viikolla treenipäiviä on tosin luvassa vähemmän, sillä viikonloppu vierähtää Tampereella crossfitin SM-kisojen merkeissä. Mutta alkuviikosta jumpataan sitten senkin edestä.

Iloista sunnuntaita, murmelit!