Rakkaudesta Hulaan

Se pyörii taas! Se on palannut matkaltaan! Siis lainasta naapurista. Kyseessä on niin ihana viimekesäinen höyrähdykseni Powerhoop-voimavanne, tuttavallisesti Hula.

Hula oli reissussa, koska aloin havaita keskivartalon pyöristymistä, enkä uskaltanut sitä vauvan mahassa mönkiessä vitkutella. Muutaman kuukauden Hulani ennätti siis ilostuttaa naapurin arkea, mutta nyt se on takaisin kotona, eikä mikään voi estää meitä pitämästä hauskaa!

Tosiaan, tutustuin Hulaan viime kesänä. Mikä mahtava keksintö, tehokasta vatsareeniä lapsellinen pilke silmäkulmassa, hauskuutta unohtamatta. Hulailla voi takapihalla auringonpaisteessa tai -laskussa ja olkkarissa lemppari tv-ohjelman tahdissa. Niksis-naksis paloiksi pilkottava vanne kulkee myös sutjakasti mukana minne vain. Olen siis aivan hurahtanut tuon hassun vekottimen maailmaan.

Alkutaipaleeni Hulan kanssa oli kuitenkin hieman orastava. Vajaa parikiloinen nystyräpintainen vanne kun sattui jättämään jälkeensä komeat kivut ja mustelmat ensipyöräytysten jälkeen. Sitkeys kuitenkin palkittiin, ja hetken päästä pystyikin pyörittelemään jo ilman ikäviä seuraamuksia.

Tällä hetkellä kärsimme vain yhteisen ajan puutteesta. Aikaa löytyy yleensä vain puoliltaöin, kun muu perhe on matkannut unten maille. Se sopii kuitenkin meille hienosti. Tänä yönäkin meillä taas hulaillaan.

-innaS