Lahjoista suurimmalle

Suloinen tyttäreni viettää tänä vuonna ensimmäistä jouluaan. Mietinkin pääni puhki, millainen olisi hänen ensimmäinen joululahjansa. Puolivuotiaalle kun ei juuri jouluisia muistikuvia vielä jää, niin halusin lahjan olevan jotain erityistä, joka säilyy vuosien saatossa. Kenties lahja ilostuttaisi hänenkin jälkikasvuaan vielä joskus.

Aloittelin lorupussiprojektia jo alkusyksystä, mutta homma jäi kaiken muun touhuilun jalkoihin. Nyt päätin viedä projektin kunnialla loppuun. Lorupussissa yhdistyy moni asia, joita halusin tyttäreni ensimmäiseen joululahjaan sisällyttää:

• nostalgia: lorupussi oli oma suosikkini pikkutyttönä päiväkodissa
• itse tehty: lahja on persoonallinen, ainut laatuaan. Olen kirjaimellisesti vuodattanut verta, hikeä ja no en nyt ihan, mutta melkein kyyneleitäkin (helmien ja paljettien kirjailu nahkaan ei ollutkaan niin yksinkertaista kun luulin;D).
• säilyvä ja aikaa kestävä: lorupussi säilyy muistona tyttelillä aina ja hän voi tulevaisuudessa leikittää sillä omia tai tuttujen lapsiakin.
• mahdollisuus keräilyyn: pussiin voi aina tehdä lisää uusia kortteja, vaikka jouluina ja synttäreinä. Kortteja voivat väkerrellä myös sukulaiset, tutut ja kaverit.
• hyöty: lorut sanaleikkeineen rikastuttavat sanavarastoa ja ruokkivat mielikuvituksen kehittymistä.

Lorukortit askartelin loruihin sopiviksi. Materiaalina oli värillinen askartelukartonki, jota terästin puuväreillä ja tusseilla. Lorut kirjoitin paperille ja liimasin sitten kuviokorttien taa. Lorukortit eivät ole vielä ihan valmiita, vaan ne menevät vielä laminoitaviksi, jotteivat niin käytössä kuluisi.

Tilkuista ompelemani lorupussin koristelin säkenöivillä perhosilla ja riikinkukolla. Mukaan somisteeksi ompelin myös tyttöni mummin aikanaan virkkaamat pinkit reunapitsit. Perhoset tein paksusta askarteluhuovasta, johon kirjoin helmiä ja paljetteja. Riikinkukko on toteutettu samaan malliin, pohjana vaan on kaksinkertainen keinonahka.

Lorupussin upeimman lorukortin kuvitti lahjan saaja itse. Itsellä kun ei yhtään ideasuoni kukkinut, kun piti kuvittaa Tuulihepasta kertovaa lorua, niin annoin kynät tytsylle ja voila! Eikö olekin ihan juuri sen näköinen, kun Tuulihevon kuvittelisi olevankin?:)

Alla vielä kuva ompeluprojektin alkutaipaleelta. Tilkkupussukan vuoren tein fleece-kankaasta, näin pussista tuli mukavan möyheä ja pehmoisesta pussukasta on kiva kaivaa loruja luettaviksi.

Mitkä ovat olleet teidän parhaita joululahjojanne ja/tai mitä aiotte tänä vuonna antaa lahjaksi?

-innaS

p.s. joululahjaprojektit ja postaukset niiden hengessä jatkuvat;)