Ihan niin kuin joulu, myös tämä seuraava asia tapahtuu meidän perheessä vain kerran vuodessa. Nimittäin riisipiirakkatalkoot!
On ne niin rapsakoita ja herkullisia ja tirisee voita ja tarttuu ihanasti hampaisiin ja niihin tulee himo ja masu on täysi jajaja.. Mutta niiden valmistus, siihen hommaan en ryhdy kuin kerran vuodessa, kun aika on kullannut muistot:) Tänä vuonna hyvän syyn urakkaan antoi neitimme puolivuotissynttärit.
Ehkä menen syömään vielä yhden!
-innaS
Lähipiiriimme kuuluu paljon karvaisia perheenjäseniä, jotka ovat myös omat joulupakettinsa ansainneet. Noiden nelijalkaisten innokas lahjapakettien auki repiminen onkin yksi hauska jouluperinne, jota on aina yhtä huvittavaa seurata.
Ensin otukset kyttää lahjavuorta ja pohtivat pienet karvaiset päänsä puhki, että mikäköhän noista paketeista sattuisi olemaan minulle. Sitten oma paketti revitään vauhdilla tuhannen silpuksi, syödään herkut, nujuutetaan lahjalelua ja sitten väsähdetään lelun viereen pötkölleen. Väsystä huolimatta jokainen koiranen on valppaana sen suhteen, ettei muut lajitoverit kajoa tähän uuteen omaisuuteen.
Tee-se-itse-hengessä koirien joulupaketteihin kääriytyy tänä vuonna hurjia mustekaloja. Lonkerokaverit ompelin fleece-kankaasta. (Fleecen pureskelun pitäisi muuten puhdistaa koirien hampaita, tai ainakin fleecestä tehtyjä solmuleluja markkinoitiin niin jossain eläinkaupassa.) Päähän laitoin täytteeksi hieman vanua, lonkerot ovat solmutettuja ja letitettyjä fleece-suikaleita ja silmät ovat arkarteluhuopaa.
Näiden retuutettavien kalamaarien lisäksi aion piilottaa paketteihin jotain hyvälle tuoksuvaa herkkua. Toki tessut saavat myös joulukinkkumaistiaisetkin;)
-innaS