Eilinen oli jännä! Testattua tuli monia itseä jännittäneitä (en tiedä miksi jänskätti) mamma- ja vauvajuttuja.

Päivä alkoi klo 10 MLL perhekahvilasta ja siellä oli huisin hauskaa, niin minulla kuin pikkuisellakin. Pari tuntia seurailtiin muiden muksujen touhuja, höpöteltiin äitien kanssa, juotiin pullakahvit ja leikittiin tutustumisbingoa.

Ihanan virkistävää! Kahvilassa on joka viikko on eri teema, kuten vaate-esittelyjä, kestovaippa- ja kantoliinajuttuja. Me taisimme hurahtaa perhekahvitteluun.

Hymyssä suin ja kahvilasta intoutuneena marssin kotiin, missä päätin pureutua toiseen huikean paljon itseäni jännittäneeseen asiaan: kantoliinaan. Saimme liinan lainaan jo ennen neidin syntymää. Se on kuitenkin ollut jemmassa, koska ajattelin sen käytön vaativan suuria mammainsinöörillisiä kykyjä. Luotto omiini ei ole ihan aina katossaan.

No, kuinkas sattuikaan! Googlettelin liinan sidontaohjeita ja löysin tarpeeksi selkeät opastukset (tuo kietaisuristi oli meidän suosikki). Pyörittelin itseni liinan sisuksiin ja pujottelin vauvan vielä matkaan. Totesimme kuin yhdestä suusta: Aivan mahtava keksintö! Reilu kuusikiloinen neitokainen tuntuu kivan kevyelle kantaa, eikä kipeän selän olemassaoloa edes huomaa. Mikä tärkeintä, tyttökin tuntui viihtyvän.

Maanantainen jännitysmomentti numero kolme oli porkkana. Sinällään tuossa oranssissa juureksessa ei ole mitään erikoista, mutta kun sitä yrittää saada ensimmäistä kertaa kolmikuisen suuhun, niin hui kun onkin jännää.

Pikkuneidin ilmeistä päätellen olisi kaikista parasta vaan antaa porkkanat jäniksille ja jatkaa tissilinjalla. Sillä tiellä (siis tissitiellä) on kyllä tarkoitus vielä pysyä, mutta samalla totutellaan uusiin makuihin ihan hissukseen.

Jottei päivästä päässyt liian matalalla verenpaineella, tein ruoaksi ensimmäistä kertaan ikinä lasagnea. On meillä niitä valmisviritelmiä aiemmin tehty, mutta nyt pääsin yli kammostani valmistaa valkokastike itse. Selvisin, ilman paakkuja!

Kaikin puolin kiva oli päivä, kaikessa jännittävyydessään.

-innaS