Lapsivesipää ja valtaistuin

kuva.jpg

Kuten esimieheni tuossa keväällä tokaisi ”sinulla on noussut nyt lapsivesi päähän”, niin luulen, että sitä tavaraa on siellä edelleen. Ihanan hölmistynyt pää, jolta ei voi vaatia paljoa. Tehdä nyt yhtä ja kuunnella toista samanaikaisesti, ehei!

Saatan myös tämänhetkisessä pumpulipäämaailmassani kuluttaa suunnattoman määrän aikaa ja energiaa joksenkin tyhjänpäiväisten asioiden pohdintaan. Taannoin mieleni valtasi ajatus juuri siitä täydellisestä syöttötuolista. Sen täytyi olla pinkki!

Minä, joka vielä muutama kuukausi sitten olin vankasti sitä mieltä, että synnytän tähän maailmaan räväkän ja värikkään Peppi Pitkätossun, saalistin nyt vimmatusti googlen avustuksella maailman pinkeintä valtaistuinta. Vaikka tuo tyttökin sattuu olemaan vasta parikuinen, eli ei ihan syöttötuolien kohderyhmää vielä. Ei auta, pakko saada.

No löytyihän se – Saksasta! Eikun vain sieltä rahtaamaan ties millä lentokoneilla, rekoilla ja laivoilla, kun olihan tuo koko muussa maailmassa myytävä haalean vaalean pinkki Tripp Trapp aivan liian vaisu. No bointsit kotio, sillä juuri täydellinen (tosi pinkki) tuoli saapui kotiovelle alle viikossa ja oli postikuluinensa vielä Suomen hintoja edullisempi.

Pitihän sitä vielä käydä lisävarusteitakin (ne eivät niinkään edullisia) hankkimassa, jotta neito pääsi hyödyntämään jakkaraansa heti. Kiikutin sitten hymyssäsuin kotio vielä yhden kappaleen Stokken Newborn -settejä.

Kokonaisuudesta tuli mahtava. Nyt aamukahvihetkiä ja päivällisiä hallitsee pieni Lahja-rinsessa omalta valtaistuimeltaan käsin ja koko perhe tykkää ihan hurjana! Ja pumpulipään silmää miellyttää erityisesti.

– innaS

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe

Pieni suuri päivä

Tämänhetkisen maailmani suurin, vaikkakin fyysisesti vielä niin kovin pikkuruinen, ihmeeni vietti taannoin elämänsä ensimmäistä juhlapäivää. Ristiäisjuhla oli kaunis ja tunnelmallinen, täynnä pientä tuhisevaa ihmettä.

Sankari käyttäytyi nätisti, vaikkakin nälkähepulit juhlapaikan yläkerrassa 5 minuuttia ennen toimitusta lupailivat täysin päinvastaista.

Suvun mammat olivat kultaakin kalliimpia hoitaessaan lähestulkoon koko homman kotio, kahvituksineen ja jälkisiivouksineen. Itse keskityin lähinnä pikkuneidin ruokahuoltoon. No, ennätin sentään täytekakkusen väkerrellä.

kaakku.jpg

Täydellisen kakkukoristeen valmistus oli työn alla jo ennen neidin syntymää. Sormet ristissä, Kättärin ”varma” veikkaus takaraivossa, tein koristeesta tyttövauvalle sopivan. Mikäli veikkaus olisi mennyt metsään, olisin maalannut pinkit osat vaaleansinisiksi. Ei tarvinnut. 

Koristeen muotoilin Fimo-massasta. Massa on kuin muovailuvahaa, joka kovettuu uunissa. Näin koristeen voi säilyttää itsellään muistona, kunhan vaan informeeraa sukua, että kyseessä ei ole sokerisen makea marsipaaniylläri, jonka varpaasta kannattaa puraista.

Itse kaakku puolestaan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen ja raikas. Täytekokeiluissa päädyin mangososeella terästettyyn vaniljarahkaan, vadelmiin ja mansikoihin. Pintaa koristamaan vielä pieniä rubiineja, granaattiomenan siemeniä.

Aion muuten ottaa perinteeksi, suosittelen myös muille, täytekakkujen koemaistajaisia. Mikäs sen arkijuhlallisempaa kuin maistella erilaisia täytekakkuja pitkin viikkoa päiväkahvin seuralaisena.

– innaS

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe DIY