Pieni suuri päivä

Tämänhetkisen maailmani suurin, vaikkakin fyysisesti vielä niin kovin pikkuruinen, ihmeeni vietti taannoin elämänsä ensimmäistä juhlapäivää. Ristiäisjuhla oli kaunis ja tunnelmallinen, täynnä pientä tuhisevaa ihmettä.

Sankari käyttäytyi nätisti, vaikkakin nälkähepulit juhlapaikan yläkerrassa 5 minuuttia ennen toimitusta lupailivat täysin päinvastaista.

Suvun mammat olivat kultaakin kalliimpia hoitaessaan lähestulkoon koko homman kotio, kahvituksineen ja jälkisiivouksineen. Itse keskityin lähinnä pikkuneidin ruokahuoltoon. No, ennätin sentään täytekakkusen väkerrellä.

Täydellisen kakkukoristeen valmistus oli työn alla jo ennen neidin syntymää. Sormet ristissä, Kättärin ”varma” veikkaus takaraivossa, tein koristeesta tyttövauvalle sopivan. Mikäli veikkaus olisi mennyt metsään, olisin maalannut pinkit osat vaaleansinisiksi. Ei tarvinnut. 

Koristeen muotoilin Fimo-massasta. Massa on kuin muovailuvahaa, joka kovettuu uunissa. Näin koristeen voi säilyttää itsellään muistona, kunhan vaan informeeraa sukua, että kyseessä ei ole sokerisen makea marsipaaniylläri, jonka varpaasta kannattaa puraista.

Itse kaakku puolestaan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen ja raikas. Täytekokeiluissa päädyin mangososeella terästettyyn vaniljarahkaan, vadelmiin ja mansikoihin. Pintaa koristamaan vielä pieniä rubiineja, granaattiomenan siemeniä.

Aion muuten ottaa perinteeksi, suosittelen myös muille, täytekakkujen koemaistajaisia. Mikäs sen arkijuhlallisempaa kuin maistella erilaisia täytekakkuja pitkin viikkoa päiväkahvin seuralaisena.

– innaS