Tahmeuden taltutus

Tahmeat mitäänsanomattomat päivät… pyrin tekemään kaikkeni, että niitä olisi hyvin vähän. Kaikista vähiten mieluista on olla väsynyt, aikaansaamaton ja vailla mitään suunnitelmia. Yäks.

Tämä sunnuntai alkoi juuri niin. Tajusin jälkeen puolenpäivän, että köllöttelen vieläkin sängyllä unen ja valveen rajamailla. Ainut myönnytys tälle toiminnalle oli kainalossa tuhiseva pikkuinen nyytti, joka oli ilmoitellut ruoantarpeestaan parin tunnin välein jo aamuyöstä saakka.

Tahmeudenpoistokeinoja ei siis ollut tälle päivälle sovittuna, joten niitä täytyi alkaa keksimällä keksimään. Tässä kohtaa käydään sisäinen taistelu saamattomuuden kanssa. Ei ole ideoita, ei huvita… Ääk, ei tästä tule mitään!

Ei auta kuin mennä tahmeuden alkulähteille. Eniten ärsyttää olla sisällä ja toiseksi eniten ärsyttää väsyksissään napostella kuiva-ainekaapista Digestive-pakettia tyhjäksi. Eli siis tarvitaan ulkoilua ja hyvää ruokaa.

Nyytti siirrettiin tuhisemaan vaunuihin, ja lähdimme perheen kesken seikkailemaan asutusalueemme hienommalle puoliskolle. Haaveilimme elämästä kauniissa taloissa ja vertailimme millaisia ominaisuuksia meidän oma koti ”sitten joskus isona” pitää sisällään.

Kun mieli oli virkistetty haaveilulla, enään täytyi lepytellä Digestive-keksien turhauttama ruoansulatuselimistö. Parhaimmaksi lääkkeeksi siihen osoittautui parmesan-lohirullat pestotäytteellä ja pekonikääreellä. Lisukkeeksi vielä paistettuja kasviksia ja ohrahelmiä, sekä nektariinisalaattia. Jälkkärikahvin kanssa vielä tilkkanen tiramisu-gelatoa, njam! Taas yksi tahmapäivä oli käännytetty ihanan leppoisaksi sunnuntaiksi.

-innaS