Nousin murheen alhosta ja katsoin ympärilleni. Ei, en jaksa imuroida. Ei, en jaksa vaihtaa lakanoida. Ei, en jaksa purkaa Visbystä tuotuja matkatavaroita.

Mitähän sitten jaksaisin? No, ainakin avata yhden kuohuviinipullon. Paria lasillista myöhemmin hoksasin, että jaksaisin ehkä ainakin koristella joulukuusen. Ja niitähän myydään ihan tuossa lähitorilla. Hähhää, koira mukaan ja kuusen ostoon. Kyllä yksi raavas nainen sellaisen pienen kuusen kotiin  kantaa. Ja leikkaa rungontynkään uuden pinnan. Ja etsii kuuselle jalan ja jalalle sen maton siihen alle. Ta-daa! Valot vielä ja koristeet vintiltä…

Tässä vaiheessa kaivattiin pahasti lisää voimavaroja kuohuviinin muodossa. Valmis lopputulos vaatinee hieman vielä hienosääntöä huomenna, mutta kyllä tämä muotopuoli, vähänkoristeltu yksilö nyt yhden illan menee. Pimeässä ei niin erota kaikkia ongelmakohtia 🙂