Minä olen eläinystävä. En ehkä henkeen ja vereen, en siis ole vegaani vaikka kasviksia suosinkin ja käytän nahkakenkiä. Eläimet ja eläinten hyvinvointi on kuitenkin lähellä sydäntäni. Itselläni on koira, jonka hyvinvointi on minulle erittäin tärkeä asia. Pidän hyväntekeväisyyttä tärkeänä asiana, ja länsimaisen yhteiskunnan kasvatin velvollisuutena. Minun hyväntekeväisyyteni suuntautuu aina, poikkeuksetta, mitä ikinä maailmalla sitten tapahtuukaan, eläinteen hyvinvointia edistäviin projekteihin, yleensä löytökoira- ja kissakoteihin.

Sydäntäni särkee, kun luen Iltalehden tämänpäiväisen kaltaisista eläinten heitteillejätöistä. Ihan oikeasti, miksi ME emme ota vastuuta? Miksi ME hankimme kissoja ja koiria vain jättääksemme ne sitten heitteille oman onnensa nojaan? Minua itkettää enkä voi tehdä mitään. Paha olo ei mene pois vaikka kuinka halaisin omaa koiraani. Nähdessäni näitä otsikoita yritän yleensä olla lukematta juttua. Tieto, jutun lukeminen ei minua auta, se seuraa minua vain mukana öisiin painajaisiin. Laitan tekstiviestillä rahaa Tukholman Kissakotiin ja ajattelen tehneeni edes jotain.

Näin joulun lähestyessä, kun on joululahjojen aika, lemmikkiasia on entistä kriittisempi. ÄLÄ koskaan osta lemmikkieläintä lahjaksi! Lemmikki, koira tai kissa, on elävä älykäs olento, jolla on tietyt tarpeet koko sen elämän ajan. Jos lahjasi on epäonnistunut tai sen saaja kyllästyy lahjaansa, mitäs sitten? Voiko lahjansaaja heittää lahjansa, lemmikkinsä roskikseen? Vai otatko sinä lemmikin itsellesi?

Jos haluat perheeseen lemmikin, vie koko perhe yhdessä lemmikkieläinten löytökotiin tutustumaan eläimiin. Löydätte varmasti sieltä mieleisen lemmikin, ja kovia kokenut koira tai kissa saa toisen mahdollisuuden. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja ota asia vakavasti. Eläinten hyvinvointi on kaikkien ihmisten vastuulla.

Tässä yhteydessä en edes pysty ottamaan esille minulle täysin käsittämätöntä ”kesäkissa”-ilmiötä, se saa minut vain purskahtamaan itkuun.