Oi kuinka ihana tiistaiaamu minulla onkaan ollut! Kello soi aamulla, mutta vasta yhdeksältä. Kiire ei ollut, joten torkuttelin vielä kaikessa rauhassa reilun puoli tuntia. Vihdoin noustessani tunnin itseni levänneeksi. Joulukalenteristani tuli enkeli valoseppeleineen Lucian kunniaksi. Joulusukastani löytyi Jimi-suklaapatukka ja keittiösaarekkeella minua odotti Tuija Lehtisen tuplaromaani, jonka äitini kohteliaasti ehti lukea valmiiksi ennen eilistä kotiinlähtöään. Kiitos! ”Taimitarhan lapset” ja ”Pirunsaaren veljekset”, maltan tuskin odottaa.

Aamutakkiin kääriytyneenä on hyvä surffailla ja juoda aamiaispepsimaxi. Pitäisi varmaan siivota, sitten voisi vaikka joulukoristella vähän lisää. Ruokaa ei tarvinne laittaa, jääkaapissa on jätteitä (perunamuussia!). Kaappasin pienen, pehmeän koiran syliin ja likistelin sitä hellästi. Sain muutaman varovaisen pienen pusun. Onko ihanampaa? Haistelin koko koiran läpi päästä varpaisiin, ja ah, kuinka ihanalta se tuoksuikaan. Etenkin korvan takaa.

Nyt suuntaan samaisen koiran kanssa lenkille ja sohjossa aikani rämmittyäni aion palkita itseni Lucia-kahvilla alakerran konditoriassa.