Ah, että hiukan nauratti kuin klikkasin itseni YLEn päivän puheenaihe-artikkeliin eli ”hygge”-juttuun. Totta, tanskalaiset ovat statistisesti maailman onnellisin kansa, ja myös melko tietoisia asiasta. Markkinahenkisinä ihmisinä tanskalaiset ovat ryhtyneet pullottamaan onnellisuuttaan. Konseptin sydämessä on tuo sana ”hygge”. En tiedä kutsuisinko hyggeä aivan ”käpertymiseksi” kuten Julia mutta vanha juttu tässä on kuitenkin kyseessä. Hygge on hyvää oloa, elämästä nauttimista, pieniin hetkiin pysähtymistä ja tervettä itsekkyyttä.

Ruotsalaiset käyttävät hyggestä omaa sanaansa, verbiä ”mysa” tai objektia ”mys” (menivätkö kielioppitermit oikein?). Näillä tarkoitetaan pientä hyvää hetkeä, juurikin tuota lämmintä teekuppia ja vilttiä hartioiden ympärillä, kynttilänvaloa. Suosittu adjektiivi ”mysig” sopii melkein mihin vain. Ylikäytetty ja universaalisti hyväksytty ”Vad mysigt!” kaikuu kaduilla ja kotona jatkuvalla syötöllä. Kun se jokin oli vain niin kivaa, mukavaa, maukasta, hauskaa, söpöä yhtä aikaa.

Oma lukunsa onkin sitten ”fredagsmys”, joka onkin jo sitten hygge seuraavalla tasolla. Maantapa, lähes pyhä perjantai-illan rituaali. Vaatii minimissään yhden ihmisen, mieluiten kaksi, sipsikulhon ja dipin sekä jonkin tv-ohjelman (myös podcast, kirja, peli tms. toimii). Vietetään aikaa yhdessä ja kaikilla on kivaa! Vaikka olisit ihan yksin fredagsmysisi kanssa.

Meillä suomalaisilla on ihan yhtä hyggelig tai mysig olla teekupposemme ja vilttimme kanssa kuin skandinaapureillamme. Ainoa, mikä iloisilta ruotsalaisilta, tanskalaisilta ja norjalaisilta puuttuu, on suomalaista taipumus ikuiseen narinaan ja surkutteluun. Eikö olisi parempia antaa olla, se juna meni jo, vesi valukoon hanhen selästä ja keskitytään vain tähän ihanaan herkkuhetkeen.