Kahden viikon pukeutumiskysymys

Parin viikon reissuvaatteiden miettiminen on aina oma hommansa. Saati sitten Suomen kesässä. Tai kun sitä laukkutilaa on käytössä kaikelle tavaralle – makuupussi mukaanlukien – yhteensä ~20 litraa. Jonkin verran ajatuksia on saanut pyöritellä, ennen kuin olen päässyt edes alustavaan suunnitelmaan siitä, mitä päälle ja laukkuun kannattaisi varata. Samalla olen hieman kauhun sekaisin tuntein katsellut Facebookin bikepacking-ryhmän postauksia, joissa ääriään myöten runko-, tanko- ja sivulaukuilla lastattujen pyörien kuvia ihastellaan siitä, miten pienen näköiseen tilaan kaikki muutaman päivän retken tavarat on saatu mahtumaan… No, todellisuus valkenee sitten testipakkauksissa.

Villa naisen tiellä pitää.

Vaatteissa korostuu aika monessa kohtaa taikasana ”merino”, tuo niin talvisen kuin kesäisenkin liikkujan ystävä. Ihan kaikkea pyöräilykamaa ei kuitenkaan villaisena saa, eikä isollakaan merinovarastolla ihan kaikilta hajuhaitoilta pääse välttymään. Paitaosastolle tämä on kuitenkin aika selvä valinta ja mukaan lähtee varmaankin täysin hihaton ja/ tai lyhythihainen, sekä pitkähihainen, ohut merinopaita, joita voi viileämmällä säällä kerrostaa tarpeen mukaan. Teknisiä pyöräilypaitoja normaalimman näköisissä villapaidoissa kehtaa myös hyvillä mielin kierrellä katselemassa nähtävyyksiä. Myös pyjamapuoli hoituu villan voimin, samoin kuin pääosa alusvaatteista: sukkien ja ”hengailualkkareiden” lisäksi sporttiliivejä on kivasti saatavilla merinoisina myös ajopaitojen alle.

Mutta mites ne pöksyt?

Niin, villakaan ei pelasta ihan kaikkea, nimittäin kunnon ajohousuja en vielä villaisina ole löytänyt. Tällaisella matkalla takamuksen hyvinvointi on kuitenkin kohtuullisen tärkeää, joten materiaalivalinnoista täytyy joustaa. Vaatekaapissa on tarjolla niin shortsimittaista kuin pitkälahkeista pyöräilyhousua säämiskällä, eli sitä perinteistä maantietrikoota. Äkkiseltään se looginen ja helppo valinta. Kuitenkin, ainakin näin naisihmisenä samoilla vaippapöksyillä useampana kesäpäivänä peräkkäin ajaminen – housuja pesemättä – ei tunnu järin houkuttelevalta. Olen kyllä ennakoinut reissun varrelle pari-kolme pyykkipäivää sopivissa paikoissa, mutta jokailtainen ajohousujen pyykkäyshetki teltansuulla ei kyllä kiinnosta yhtään.

Tällä hetkellä johtavana suunnitelma onkin yhdistää maastoshortsit erillisiin pyöräilyalushousuihin. Näin pyykkiä syntyy ”luvan kanssa”, mutta huomattavasti pienemmistä vaatteista, joiden kuljettaminen seuraavalle pesupisteelle ei harmita samalla lailla. Samalla maastoshortsit larppaavat merinopaitojen tapaan lycrapöksyjä paremmin ns. normaalien ihmisten vaatteita välipysähdyksillä, samalla kun toimivat mahtavasti pyörän päällä. Huonona puolena hyviä alkkareita ei löydy valmiina kaapista ja niillä on ihan hyvin hintaa niinkin pieneksi vaatekappaleeksi. Niitä on kuitenkin pitänyt hommata ihan arkipyöräilyäkin silmällä pitäen, joten tästä tulee ihan hyväksyttävä menoerä. Lisäoptimointina maastoshortsien kanssa kylmemmät päivät pystyy tarvittaessa paikkaamaan niillä yöseuraksi varatuilla merinopitkiksillä. Sadehousujen kanssa olen yhä vähän kahden vaiheilla. Tai no, oikeastaan tosi pitkällä siellä päässä, missä lenkeillä on tottunut välillä kastumaan, tekniset vaatteet kuivaa kyllä vauhdilla. Taskuun pakkautuva sadetakki kyllä löytyy, mutta tällä hetkellä tuntuu, että aivan hurjan sadepäivän osuessa kohdalle luovuttaminen ja telttaan käpertyminen ovat ihan validi vaihtoehto.

Entä vielä alemmas jalkaan?

Yksi edelleen ilmassa oleva kysymys on kenkien valinta. Pyöräilykengät itsessään eivät ole ongelma, hyviä kenkiä löytyy kaapista muutamatkin eri tarpeisiin. Jos mitään hajoamisia ei tapahdu, reissuun valikoituu mitä todennäköisimmin se eniten käytössä oleva kevyehkö perus-maastokenkäpari. Tukevammat maastorälläyskengät ja siistimmät, tennarimaiset kaupungillakulkemiskengät saavat jäädä kotiin odottelemaan.

Mutta ne kakkoskengät! Ihan jo kenkien ja jalkojen hyvinvoinnin takia mukaan on toki otettava toinen kenkäpari. Jäykkäpohjaisilla pyöräilykengillähän ei muutenkaan kävele huvikseen montaakaan metriä. Ihan vain teltalla hengailuun kätevin valinta olisi varmaan jotkin kevyet tossut, tai jopa sandaalit. Matkan varrelle on kuitenkin suunniteltu parikin kansallispuistoetappia, joissa ainakin helpommilla poluilla pitäisi päästä etenemään mukavasti. Kaapista löytyy tähän varsin passelit ulkoilukengät, mutta vaikka ovatkin jopa vähän keskimääräistä kevyemmät retkeilylenkkarit, ne on niin isot! Kun pakkaustilaa on rajallisesti, ovat koon 42-lenkkarit äkkiä yhtä paljon uhka, kuin mahdollisuus. Vaellussandaalien tai vastaavien hankkiminen taas tuntuu vähän typerältä, kun en ole vielä koskaan muussa käytössä sellaisia kaivannut. (Ja no, onhan ne vähän karmeita.) Tämä kysymys ei siis vielä ole täysin ratkennut, onneksi vielä on hetki aikaa miettiä.

Onko teillä muilla hyviä tärppejä, tai kenties samanlaista pohdintaa käynnissä? Kaikenlaiset hyvät ja huonot kokemukset ovat tässäkin aiheessa ehdottoman tervetulleita – varsinkin kenkien saralta.

Hyvinvointi Liikunta Matkat

Minne mennään? Reittivalinnat ensimmäiselle pyöräretkelle.

Sain ensimmäisen ajatuksen kesän pyöräreissusta aika tarkalleen vuodenvaihteessa. Epäsuorasti ajatuksen taustalla oli kaikenlaista ja etenkin työuupumuksen jäljiltä kaipasin yhä enemmän sekä selkeitä muutoksia ja vaihtelua arkeen, että vaihteeksi jotain positiivista, mitä odottaa ja minkä parissa puuhastella. Sittemmin useampi asia on muuttunut – lähdin työpaikastani, mutta päädyinkin uusien mahdollisuuksien maailman sijaan himmailemaan poikkeustilassa neljän seinän sisällä – mutta en todellakaan muista, milloin viimeksi olisin suunnitellut jotain tulevaisuudessa häämöttävää yhtä innoissani!

Alkuun koko ajatus oli vain jostain tupsahtanut hassu päähänpisto. Hyvin nopeasti kuitenkin totesin, että miksi ihmeessä ei! Tässähän olisi mitä parhain tilaisuus tehdä jotain uutta, erilaista, hauskaa ja lopulta melko helppoa. Jouduin alkuun hieman toppuuttelemaan itseäni siinä, että en kuitenkaan heti sillä sekunnilla tekisi kaikkia päätöksiä ja hankintoja reissun suhteen. Kyllä, olen ehkä hieman sitä nopeasti innostuvaa, mutta myös innostuksen unohtavaa sorttia, joten ajatuksia kannattaa hieman varmistella ennen niihin sitoutumista. Hyvin nopeasti päädyin kuitenkin varsin luontevasti soljuvaan suunnitteluvaiheeseen, jossa ideat ja toteutukset alkoivat loksahdella paikoilleen. Ainakaan vielä ei mieli ole ehtinyt muuttua.

Niin, minne mennä?

Vaikka helposti voisi ajatella varsinaisen reittisuunnitelman oheistekijöineen olevan se isoin kysymys, olen itse varmasti käyttänyt enemmän aikaa kaiken muun pohtimiseen. Ensimmäistä oikeasti pitkää reissua suunnitellessa varsinkin varustepuolta on täytynyt miettiä melko paljon, kun mitään valmista vakiosettiä ei ole jemmassa. Toisaalta tuollainen tiedonkaivelu, vertailu ja pähkäily on minusta aina ollut hauskaa puuhaa, joten mikäs siinä speksaillessa. Itse retkisuunnitelma hoituikin sitten sillä toisella itselleni varsin luontevalla tavalla, eli vähän lonkalta ja fiilispohjalta.

Sain idean, että ensikertalaisen retkeä hieman keventämään suunnittelisin reitin niin, että poikkeaisin sen varrella parinkin kaverin luona. Näin tiedossa olisi kaksi valmista ”varikkopysähdystä”, jossa olisi tarjolla lämmin majoitus ja tarvittaessa hieman hengähdysaikaa ja huoltomahdollisuuksia. Ja pesukone, tuo kevyesti matkaavan iloinen ystävä. Keksin nopeasti pari paikkakuntaa, josta varmasti löytyisi vastaanottavainen majapaikka ja jotka olisivat hieman samalla suunnalla, mutta riittävän kaukana toisistaan. Hyvä alku. Seuraavaksi bongasin kartasta yhden sopivalle suunnalle osuvan kansallispuiston, joka myöhemmin sai toisen kaverikseen. Yhdessä kivassa entisessä asuinkaupungissakin voisi poiketa samalla! Hei, tuon yhden välin pääsisi sopivalla ajoituksella oikaisemaan vesitse! Hyvän alun jälkeen mopo lähtikin keulimaan onnistuneesti ja toinen kaveripysähdyskin jäi joi pois reitiltä muiden kivojen paikkojen alta.

Oisko yhtään tarkempia suunnitelmia?

Käytännössä mielessä oli siis muutama isompi siirtymä, joille Google Mapsin avulla katsastin sopivan näköisiä reittejä. Varsinaiseen reittisuunnitteluun käytin Komootia, joka osaa kätevästi ehdottaa toivottuun pyöräilytyyliin (maantie, maasto, gravel) sopivia reittejä lähtöpisteen ja määränpään välille. Usein kolmannessa välilehdessä oli kuitenkin auki vielä Bikemap, jonka erottelu eritasoisista teistä ja poluista on Komootia visuaalisempi. Lähtökohtana oli välttää valtateitä ja keskittyä ajelemaan pienempiä, jopa hiekkateitä mahdollisuuksien mukaan.

Päivämatkat pyrin suunnittelemaan niin, että reitti kulkee päivittäin jonkin taajaman läpi. Näin on mahdollista käydä hankkimassa aina vuorokauden evästarpeet kerrallaan ja parhaimmillaan poiketa lounaalla jossain paikallisessa kuppilassa. Suomi on ihana kesämaa ja mitä enemmän kesäkahviloita, jäätelökioskeja ja marjanmyyntikojuja matkalle osuu, sen parempi!

Parin päivän Komoot-klikkailun jälkeen rengasreitti oli muotoutunut valmiiksi melko vaivatta. Päivämatkatkin on pääpiirteittäin hahmoteltu. Olen suunnitellut reitille muutaman leirintäalue- tai maatilamajoituskohteen, joiden kohdalla päivän ”tavoite” on jotakuinkin kiveen hakattu. Suurin osa alustavista päiväkohtaisista suunnitelmista on kuitenkin juuri sitä, alustavia: Jos jaloissa on virtaa ja ajohaluja riittää, voi aina ajaa vähän ajateltua pidemmälle, ennen kuin etsii sopivan telttailupaikan. Jos taas surkea sää syö kiinnostuksen tai paikallisnähtävyydet vievät mennessään, voi sen päivän lopettaa vähän lyhyeen.

Parin viikon retkelle kertyy pituutta yhteensä hieman alle 1000 kilometriä ja päivämatkat vaihtelevat välipysähdyssuunnitelmien mukaan tällä hetkellä 50 ja 100 kilometrin välillä. Koronakesän ansiosta ja kahden viikon kokonaisaikaa rajanneiden tapahtumien peruunnuttua joustovaraa muuttuville suunnitelmille on entistä enemmän ja on jopa todennäköistä, että pieniä muutoksia tulee tapahtumaan. Etenkin vähän puisevaksi  suorittamiseksi hyvien, järkevien vaihtoehtojen puutteessa muodostunut lopun kotimatka voi hyvinkin päätyä vielä kiertämään jotain hauskempaa kautta yhden tai kahden sakkopäivän turvin.

Hyvinvointi Liikunta Matkat