Tämä isäinpäivä tuli minulle vähän yllättäen, joten valmistautumiset oli tehtävä aika pikaiseen tahtiin. Toisaalta hyvä niin, sillä en olisi malttanut pitää tätä salaisuutta yhtään pidempään. Jännä, miten isäin- ja äitienpäivää vietetäänkin niin eri aikoihin eri maissa. 

Torstaina kävin tytön kanssa lähiostarilla, sillä itselleni oli ilmaantunut kaikenlaisia tarpeita tässä kolmen viikon mammaloman aikana. Samalla hoitui lahjan osto Aimélta salassa. 

Sain vanhemmiltani Adidaksen college-asun kotielämää varten, ja kateellisena Aimé kertoi hankkivansa itsellekin sellaisen, mustana vaaleanpunaisen sijaan tietty. Siitäkös sainkin idean, ja päätin sitten hankkia lahjaksi moisen. Adidaksella ei ollut mustia asuja, mutta arvelin Nike-merkin olevan aivan yhtä hyväksytty brandi. 

Korttikaupasta löytyi aivan Aimén näköinen kortti. Mitä enempi mustaa sen parempi, olen huomannut. 

Päätin myös leipoa Sacher-kakun, sillä se on hänen lemppari kakku ja olen saanut viime aikoina kyselyitä, milloin seuraavaa kakkua pukkaisi tulemaan. Perjantaina sain leivottua kakun pohjan ja piilotettua sen jääkaappiin. Hän huomasi sen siellä lauantaina, mutta ei osannut yhdistää sitä isäinpäivään. 

Sunnuntai-aamun valjetessa kaivoin paketin ja kortin piiloistaan ja toivotin hyvää isäinpäivää. Aimén ensireaktio oli että ”oh noo, when is mothers day?” Loin kuulemma suuret paineet hänelle seuraavaksi äitienpäiväksi. Hän oli kuitenkin erittäin otettu muistamisesta ja erityisesti Niken college-asusta. Hän puki sen seuraavana päivänä töihinkin! 😀 

Päivä sujui mukavasti kotosalla ja Aimé hoiti vauvaa mielellään suurimman osan päivästä ja minua tarvittiin vain syöttöhetkiin. 

Aimé aloitti työt yli kahden viikon isyysloman jälkeen. Hänet oli pyydetty ”tupakalle” (hän ei siis itse edes polta) seuraksi juuri ennen palaverin alkua. Oli laittanut hieman vastaan, kun se paltsukin oli alkamassa viiden minuutin sisään. Meni kuitenkin. 

Hänen astuessaan palaverihuoneeseen, oli tämä upea vaippakakku odottamassa pöydällä ja porukka huusi yhteen ääneen ”surprise”! Joku oli leiponut aivan oikeankin kakun pikku tytön syntymän kunniaksi. 

Kakku sisälsi 149 vaippaa, kylpyankkoja, vaatteita, nokkamukin, pesusieniä, puruleluja, lusikoita ja pehmolelun. Korttiin oli kirjoitettu ihania viestejä ja onnentoivotuksia kaikilta hänen tiimiläisiltään. Todella huomaavaista ja ihana ele heiltä!

Olemme olleet nyt kolme päivää vauvan kanssa keskenään päivät ja hyvin olemme pärjänneet. Yhtenä päivänä kävimme jopa kolmeen otteeseen kävelyllä, toisena olimme pari tuntia ostarilla hankkimassa sunnuntain isäinpäivää varten ja tänään leivoin kakkua. Päivät menevät yllättävän nopeasti, mutta ne viimeiset pari tuntia kun alkaa odottelemaan Aiméa kotiin, menee todella hitaasti. Tänään riitti hieman puuhaa sen kakun kanssa ja todisteiden piilottelussa. Ei huomannut makeaa tuoksuakaan tullessaan. Mainitsi toki, että täällä haisee pihvi! 😀 

Nyt viikonloppuna meille on tulossa paljon vieraita, joten se tulee varmasti menemään hujauksessa.