Tag: elämä

Päivän teksti: Päivän piristys: Päivän taidetuokio: Päivän ateria: Päivän tunnetila: Päivän  työteemat : Päivän duunimuki: Päivän biisi:

Monet kirjeet jäävät lähettämättä, jotkut viestit lukematta. ♠ Tervehdys sinä siellä niin kaukana mutta aina lähellä. Ihmissuhteemme on ollut vaikea ja vimmainen teinivuosista saakka, ja sydämeni tulee aina olemaan hieman syrjällään vuoksesi. Olet yhtä usein jättänyt minut pulaan kuin ollut tukenani, olet säikäyttänyt minut monesti ja järkyttänyt minua ajatuksillasi. Olet kaunis, kipeä ja erikoinen elämänmuoto, […]

Päädyin pikku pakolla kirkkoon. Juoksin hiukset vielä suihkunmärkinä hautausmaan halki paikalle, pokkuroin vaivaantuneena porstuassa. Seurakuntalais-vitsejä (vähän kuin iskävitsejä mutta hää- ja kuolema-aiheisia), syystuulessa punakoituneita kasvoja, harmaita vanhuksia harmaissa takeissaan. Kirkkokansa kolistelee penkkeihin pidellen virsikirjoja vapisevissa kourissaan. Urkuri tapailee sointuja ja pappi hymyilee  aivan liian leveää hammashymyä katsellen vuoroin salin väkeä, vuoroin alttaritaulun riutuvaa Jeesusta kunnes […]

Päivät valuvat, vanuvat ja venyvät niin ettei niistä saa otetta, ajantaju katoaa. Nappasin blogipioneeri Iidalta kivan kyselyn, jonka avulla voin yrittää muistella lähimenneisyyttä. ♠ Eli, milloin viimeksi… Nukuit päiväunet – Viime viikonloppuna. Tai oikeastaan jatkoin yöunia pienen valveillaolotauon jälkeen ja torkuin sitten yhteentoista kuin pahainen teini. Ai mikä univelka? Nauroit kyyneleet silmissä – Kun kävin […]

Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana ja suurin osa elimistön endorfiinituotannosta tapahtuukin kello kahden ja neljän välisenä aikana.Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä. ♥ Tähän aikaan vuodesta alan yleensä kärsiä keskivaikeasta endorfiinivajeesta. Aurinko ei paista, eikä varsinkaan suo säteitään siihen risukasaan jossa asustelen. Auttaisiko kirkasvalolamppu? Vitsailin tuttavalle, että kättelemättömyyden periaate virallisissa yhteyksissä […]

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija – asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

♣ ”Syksy saa, minä en.” ”Järki lähti muuttolintujen matkaan!” Syksyn saapumisen huomaa paitsi koleasta tuulesta, myös alakuloisista ja -tyylisistä viesteistä tuttavilta. Siinä missä kesä oli paahtavan kuuma, syksy saapui aikaisin ja on huitaissut kostealla kourallaan kaikki kukat kumoon. Aamuisin sataa vaakasuoraan, mutta iltapäivällä vastassa saattaa olla tyystin toinen keli. Äkillinen matalapaine vetää mielenkin matalaksi ja […]

”Osaatko sä varmasti reitin sinne?”, kysyy kollega kun lähden polkemaan kohti kerhotiloja. ”Joo, viime vuonna tuli käveltyä jokusen kerran sinne suuntaan, kaljakaupan kautta.”, vastaan spontaanisti ja työtoveri katsoo huvittuneena. Matkustan ympäri maailmaa, laukussa kaljaa ja karkkia vaan, jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan.Tällä kertaa repussa on välipalakeksejä ja muistiinpanovihkoja, ensi viikolla starttaa vertaisryhmä […]

  If you don´t sacrifice for what you want.. What you want becomes the sacrifice. Viime aikoina monia on tuntunut houkuttavan jonkinlainen elämän yksinkertaistaminen, ehkä pakon (pandemia) sanelemana tai muuten vain ilmassa olevan itsetutkiskelun eetoksen siivittämänä. Täytyy siivota kaapit,biohakkeroida ateriat, tyhjentää mieli ja suunnata metsään – ei huono trendi ollenkaan! Onneksi olen itsessäni jo verrattain […]

Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi, sanoja, jotka valuvat päälleni kevyenä sateena. Ne, joiden kanssa nyt kuljen, ovat miellyttäviä, mutta sanovat niin vähän.